Elokuva
Hulppean kokoinen koheli tanskandoggi Marmaduke (Owen Wilson) joutuu muuttamaan isäntäperheensä mukana Kansasista Kaliforniaan, eikä alituiseen tyhmiä höpöttävä hurtta ole asiasta ollenkaan mielissään. Mutta kun telkasta on tsekattu O.C.-sarjaa ja saatu se oikea kuva Orange Countyn elämästä, alituiseen itsensä kiipeliin saattava hännäkäs innostuukin kovasti, varsinkin kun isäntä Phil (Lee Pace) on duunissa ökyrikkaan mogulin (William H. Macy) koiranruokafirmassa. Vaan paikat ovat tehtaallakin nelijalkaisten joukossa jo jaettu, eikä aikaakaan, kun Marmaduke joutuu laumaa johtavan rotikan Boscon, joka murisee ja mutisee kuin se yksi tv-agenttikin, se, joka on aina töissä ympäri vuorokauden, (Kiefer Sutherland) kulmahampaisiin. Ainoana tukenaan kissakaveri Carlos (George Lopez) ja koirakentän pahimmat luuserit Giuseppe (Christopher Mintz-Plasse) ja Rusina (Steve Coogan) Marmaduken on aika oppia, mitä alfaurokselta todellisuudessa vaaditaan.

Parin vuoden takainen kammokuva Beverly Hills Chihuahua (2008) sai allekirjoittaneessa aikaan allergisen olotilan ja niin vaan käy, että Marmaduke tuo samat puistattavat hylkimisreaktiot jälleen esiin. Ohjaaja Tom Dey on Hollywoodin tusinatyöläinen, jonka ansiolistalta löytyvät mm. pikkunokkela western Shanghai Noon (2000) ja Robert DeNiro/Eddie Murphy kollaboraatio Showtime (2002), mutta Marmaduken jälkeen herralle voi hyvinkin toivotella ”Have a nice day”. Idioottimaisen ja katsojaa rankasti aliarvioivan käsikirjoituksen ovat kyhänneet Vince Di Meglio ja Tim Rasmussen, Brad Andersonin ja Phil Leemingin sarjakuvan pohjalta, sarjakuvan, jossa Marmaduke ei ikinä puhu. Eläimille digitaalisesti mallinnettu huulisynkka voi huvittaa alaikäisiä, ja heitäkin vain kerran, mutta kun yksikään leffaan rustatuista hetuloista ei jää mieleen, koko aikaa vievä prosessi on ollut tyystin turhaa touhua.

Ääninäyttelijät ovat ammatti-ihmisiä, niin rapakon takana kuin meilläkin, mutta säälin määrä on mittaamaton talenttien joutuessa laukomaan näinkin päätöntä dialogia. Owen Wilsonin nasaaliääntä on raskasta kuunnella herkeämättä, mutta onneksi miestä ei tarvitse sentään katsella. Emma Stone kehrää sekarotuisena narttu Maziena ja Kiefer Sutherland kuulostaa itseltään pahatapaisena Rottweilerina. Koirakuningas Chupadograna kuullaan maailman miehekkäimmän kähinän omistavaa Sam Elliottia. Suomidubbauksesta vastaavat monissa liemissä keitetyt Jukka Rasila, Kari Hietalahti, Jarmo Mäkinen, Sari Siikander ja laulajaplikka Kristiina Brask, mutta järjettömän läpätyksen lausunnassa ei verbaalisuudestakaan ole liiemmin hyötyä. Omalla naamallaan maineensa pilaavat täysin karismavapaa köyhän miehen Luke Wilson Lee Pace sekä jollain ilveellä mukaan houkuteltu, monia hienoja rooleja tehnyt William H. Macy.

Christopher Lennertzin score on pikkunokkelaa kikkailua, muka-hauskaa lainailua monista eri yhteyksistä, jota tehostellaan mahtipontisilla sankariteemoilla. Trendin mukaan messiin on tungettu myös tapahtumia alleviivaavia musiikkiesityksiä, joista päälle liimatuimpina soivat Phantom Planetin O.C. -sarjan tunnari California, 2Pacin California Love, Sean Kingstonin Fire Burning sekä The Romanticsin What I Like About You.

Yhteenveto
Typerä ja keskenkasvuinen kohelluskomedia, jonka jokaisen tulevan käänteen näkee jo kaukaa. Tämä haukku voi tehdä haavankin.