Ohjaaja Sam Mendes osui kultasuoneen debyyttielokuvallaan American Beauty (1999). Lähikaupungin normaalintuntuisesta perheestä kertova draama pureutuu keski-iän kriisiin ja sen käsittelyyn mestarillisella taidolla. Mendesin seuraava ohjaustyö oli niin ikään hieno mafiaelokuva Matkalla Perditioniin (Road to Perdition, 2002), joka perustuu samannimiseen sarjakuvaan. Ohjaajan kolmas elokuva, Merijalkaväen mies (Jarhead, 2005), vie katsojan Persianlahden sodan näyttämölle, mutta onnistuuko mies hattutempussaan?

Sotilasperheestä tuleva Anthony Swofford (Jake Gyllenhaal) värväytyy armeijaan, ja tajuaa ensimmäisestä päivästä lähtien minkälaisen virheen menikään tekemään. Alokasleirillä kynäniskaiset mortit koulitaan miehiksi, joista parhaimmat pääsevät tarkka-ampujakoulutukseen. Swoff on yksi heistä. Irakin vyöryttäessä Kuwaitin amerikkalaiset nuorukaiset lähetetään rintamalle puolustamaan elintärkeitä Saudi-Arabian öljylähteitä. Kavereinaan heillä on paahtava aurinko, loputon erämaa ja liuta kysymyksiä koko jutun järkevyydestä. Tervetuloa Syvälle.

Merijalkaväen mies on Swoffordin kirjoittaman samannimisen muistelmateoksen filmatisointi Persianlahden sodassa palvelleista sotilaista. Toisin kuin useammat sotaelokuvat, joissa pääosaan nousevat patrioottinen yhteishenki, hengissä pysyminen ja jatkuvat vaaratilanteet, on Jarhead kaiken sen vastakohta. Nuoret pojankoltiaiset viedään sotaan, jossa politiikka jyllää ja viholliskontakteja ei ole tai ne ovat korkeintaan minimaaliset. Tästä huolimatta jatkuva valmiustila on ylläpidettävä treeneillä ja ympärivuorokautisilla vartioilla.

Suomen armeijassa palvelleet löytävät yhtymäkohtia enemmän Jarheadista kuin kolmesta muusta sotaelokuvasta yhteensä, vaikkei kunnon sotaa ole koskaan kokenutkaan. Näkymättömistä vihollisista pelotellaan koko ajan, mutta koko reissun ainoat vellit on tulla housuun saman ryhmän jäsenen sytyttäessä vahingossa kamiinan ilmiliekkeihin. Merijalkaväen miehessä Swoff ryhmäläisineen ovat hyvinkin samankaltaisissa tilanteissa. Reilu puoli vuotta vietetään vieraalla maaperällä, mutta viholliskontaktia ei tule. Varsinainen sotakin osapuolien välillä kestää vain sen reilun kolme päivää, loppuajan kuluessa byrokratian kourissa. Osaltaan tämä kuvastaa autenttisesti Persianlahden sotaa, jossa puolisen miljoonaa maaperälle lähetettyä sotilasta ei koskaan nähnytkään vihollista. Toisaalta tämä jättää lievästi karvaan maun, kun juuri mitään ei tapahdu koko elokuvan aikana.

Yhteneväisyydet kymmenen vuotta myöhemmin tapahtuneeseen Irakin sotaan ovat selvät, vaikkakin kontaktien määrä 2000-luvun revanssissa on suurempi. Tähän tietoiseen vertailuun myös pyrittiin elokuvaa tehdessä. Sodanvastainen kritiikki on läsnä hahmoille kirjoitetussa dialogissa ja heidän hiljalleen muuttuvassa mentaliteetissaan. Samalla elokuva ottaa kuitenkin kantaa myös sodan järjettömyyden vaikutukseen siellä oleviin sotilaisiin, eikä Jarhead ole aivan yksiselitteisen puolueellinen elokuva suuntaan tai toiseen. Elokuvan parhaimpiin kannanottoihin lukeutuu loppupuolen kohtaus, jossa paluumatkalla kotiin tulevien sotilaiden bussiin nousee parikymmentä vuotta aiemmin käydyn Vietnamin sodan veteraani.

Jarheadin kiistatta paras alue on kameratyöskentelyssä. Ohjaaja Sam Mendes ja kuvaaja Roger Deakins luovat Etelä-Kaliforniassa sijaitsevasta Imperial Valleysta kaukaisuuteen leviävän Irakin. Kamera-ajot ja tyylikkäät kuvakulmat tallentavat lukemattomia hienoja kohtauksia elokuvaa varten, ja etenkin palavien öljylähteiden saapuessa kuvioihin, on kuvaus uskomatonta. Mendes onnistuu luomaan hyvin yksitoikkoisesta maisemasta taiturimaisen kauniin, vähän kuten David Lean aikoinaan Lawrence of Arabia -elokuvan parissa.

Näyttelijöiden joukosta löytyy nimekkäitä tuttavuuksia. Lievän sotilaskoulutuksen käyneet näyttelijät asuivat useamman viikon ajan pienissä tiloissa ydinporukan kanssa, mikä myös näkyy ruudulla positiivisesti ryhmän kiinteydessä. Pääosanesittäjä Gyllenhaal suoriutuu hiljalleen järkensä menettävän Swoffin roolista kiitettävin paperin, ja parissa kohtauksessa herkutellaan miehen näyttelijänlahjoillaan. Joukkueenjohtajaa, Sykesia, esittävä Jamie Foxx vetää taidokkaan ammattimaisesti roolinsa läpi, mitä osaa odottaakin. Sivurooleista etenkin Peter Sarsgaard tekee muistettavan tulkinnan Swoffin parina, Troyna. Pienissä rooleissa nähdään myös näyttelijäveteraanit Chris Cooper ja Dennis Haysbert.

Kuva
Elokuvan jälkikäsitelty värimaailma nähdään anamorfisena 2.35:1-suhteisena kuvana. Tarkkuus on plussan puolella koko keston ajan, vaikka lopun yölliset otokset palavien öljylähteiden luona kaikkensa sen pilaamiseksi yrittääkin. Musta toistuu niin ikään hyvin, ja vaikka valkoinen ääripää onkin käsitelty kirkkaaksi, ei se häiritse silmiä. Lievää rakeisuutta ja ajoittaista staattisuutta on havaittavissa joissain kohdissa, mutta kokonaisuudessaan kuva on kauttaaltaan erinomainen.

Ääni
Levyltä löytyvät Dolby Digital 5.1 -koodatut ääniraidat englanniksi ja unkariksi. Sotaelokuvasta huolimatta kyseessä on varsin toimintapainoton elokuva, eikä täten ääniraitakaan pääse aivan oikeuksiinsa. Harvoissa toiminnallisissa kohtauksissa äänimaailmaa käytetään hyvin hyödyksi räjähdysten ja luotien toimin. Myös hieman rauhallisemmat kohtaukset ovat saaneet laadukkaan miksauksen.

Elokuvan soundtrack viljelee tuttuja kappaleita sopiviin kohtauksiin. Alun koulutuksen jälkeinen rempseä Bobby McFerrinin Don’t Worry, Be Happy on hieno aloitus elokuvalle ja samaa linjaa jatketaan myös muidenkin kappaleiden tahdissa. Public Enemyn Fight the Power, Kanye Westin Jesus Walks ja lyhyehkön ohilennon ajan soiva The Doorsin Break on Through täydentävät onnistunutta musiikkivalikoimaa. Vähäisestä sävellyksestä vastaa Thomas Newman.

Lisämateriaali
Julkaisun ensimmäinen levy on tekstitetty suomeksi kommenttiraitoja myöten. Valitettavasti toisen levyn hieman pidemmät dokumentit ovat jääneet ilman suomenkielistä käännöstä, ja jäävät vain kielitaitoisten huviksi.

Levy 1:

Ohjaajan kommenttiraita – Sam Mendes käy läpi elokuvan eri kohtauksia, joista yllättävän moni on hänen sanomiensa mukaan improvisoitu. Raita tarjoaa mielenkiintoista triviaa elokuvasta kaikille kiinnostuneille.

Käsikirjoittajien kommenttiraita – Kirjan kirjoittanut Anthony Swofford ja elokuvan käsikirjoittanut William Broyles Jr. vastaavat toisesta kommenttiraidasta. Kummatkin miehistä ovat armeijan käyneitä, mikä näkyy myös heidän kommenteissaan. Raidalla käydään läpi pääsääntöisesti käsikirjoitusta.

Swoff’s Fantasies (6:13) – Kokonaan elokuvasta poisleikattu lisä Swoffin kuvitelmista, jotka löytyvät kirjasta. Yhteensä neljät kuvitelmat voi katsoa joko ohjaajan ja leikkaaja Walter Murch kommenttien kera tai ilman.

News Interviews in Full (16:38) – Elokuvan keskivaiheilla nähtävät haastattelut kokonaisuudessaan. Mielenkiintoisena triviana kyseiset ovat pitkälti tehty improvisaatiolla. Osion voi kuunnella joko alkuperäisellä ääniraidalla tai Mendesin ja leikkaajan kommenttiraidan kera.

Deleted Scenes (19:07) – Yksitoista kappaletta poistettuja kohtauksia, joista yksi on vaihtoehtoinen alku Sam Rockwellin tähdittämänä. Kohtaukset voi katsoa jälleen kommenttien kera tai ilman.

Levy 2:

Jarhead Diaries (30:39) – Osio yhdistelee videopäiväkirjoja ja hieman perinteikkäämpiä haastatteluja. Lopputuloksena on varsin onnistunut paketti näyttelijöiden näkökulmasta, kun he käyvät läpi kevyen armeijakoulutuksen, raskaat kuvauspäivät ja kaverilliset kujeilut.

Background (30:52) – Sama yhdistelmä kuin edellisessä dokumentissa, mutta tällä kertaa tarkastelunkohteena ovat elokuvan ekstrat, ja heidän välinen ystävyys ja ensikertalaisuus elokuvien parissa.

Semper Fi: Life After the Corps (35:57) – Levyn viimeinen dokumentti käy läpi sodassa olleita henkilöitä ja heidän uutta sopeutumistaan normielämän pariin. Kyseessä on ehkäpä julkaisun mielenkiintoisin lisämateriaali.

Yhteenveto
Merijalkaväen sotilas perustuu Anthony Swoffordin kirjoittamaan samannimiseen kirjaan hänen kokemuksistaan Persianlahden sodassa. Paahtavan auringon ikeen alle lähes puoli miljoonaa Lähi-itään lähetettyä sotilasta eivät koskaan edes kohdanneet vihollista. Autenttiselta tuntuva Jarhead kertoo heidän tarinansa. Teknisesti julkaisu on erinomainen.