Elokuva
Joulun pyhät ovat hektistä aikaa New Yorkissa, ja hektisintä ne ovat Claire Morganille (Hilary Swank), joka tänä vuonna vastaa Times Squaren legendaarisella juhlapaikalla siitä, että kaikki sujuu hyvin ja että kuuluisa ”pallo” putoaa uuden vuoden merkiksi juuri oikeaan aikaan. Samaaan pyöritykseen Clairen rinnalla joutuvat myös paras ystävä ja tuki Brendan (Chris ”Ludacris” Bridges) sekä tekniikasta vastaamaan palkattu sarkastinen Kominsky (Hector Elizondo). Vuodenvaihteen taianomaiseen piiriin joutuvat lisäksi sairaalassa terminaalipotilaana makaava Stan Harris (Robert DeNiro) ja hänta hoivaava empaattinen hoitajan Aimee (Halle Berry), ja uuden vuoden ensimmäisen syntyvän lapsen vanhemmille luvatusta 25000 dollarin palkkiosta keinolla millä hyvänsä kisailevat Byrnet (Jessica Biel ja Seth Meyers) sekä Schwabit (Sarah Paulson ja Til Schweiger).

Kosmiset nopat pyörähtelevät uudella tavalla myös Ingridille (Michelle Pfeiffer), joka tekee erikoisen sopimuksen sympaattisen fillarilähetin Paulin (Zac Efron) kanssa, elämänsä rakkautta keskellä ison omenan kaaosta etsivälle Samille (Josh Duhamel), äitinsä Kimin (Sarah Jessica Parker) neuvoista piittaamatta ensimmäistä suudelmaansa metsästävä Hailey (Abigail Breslin) sekä epätoivoisesti yhteyttä uutta yhteyttä kerran menetettyyn rakastettuunsa Lauraan (Katherine Heigl) etsivälle rocktähdelle Jensenille (Jon Bon Jovi).

Pitkän linjan tuottaja-ohjaaja Garry Marshall aloitti uransa televisiossa jo 1960-luvun puolivälissä ja on tuotti muun muassa menestysarjoja Ystäväni avaruudesta (Mork & Mindy, 1978.1982), joka teki Robin Williamsista tähden, ja Onnen päivät (Happy Days, 1974-1984). Leffapuolella Marshall on siskonsa ja kollegansa Pennyn tapaan aina valinnut valtaviihteen kultaisen keskitien ja ohjaajan menestyneimmät elokuvat ovatkin olleet sellaisia hittejä kuin Pretty Woman (1990), Morsian karkuteillä (Runaway Pride, 1999) sekä Prinsessapäiväkirjat ja sen jatko-osa Prinsessapäiväkirjat 2 (2001 ja 2004). Viime vuonna Marshall toi ensi-iltaan elokuvansa Ystävänpäivä (Valentine`s Day, 2010), joka New Year`s Even tapaan perustui myös Katherine Fugaten käsikirjoitukseen ja onkin rakenteeltaan kuin sen valokopio.

New Years`s Eve ei mene episodielokuvien eliittiin, mutta pikkusievänä viihdepalana se kelvannee romantiikan nälkäisille katsojille. Fugaten sinne tänne poukkoilevan adation kulmakivinä ovat universaalit ja samalla romanttisten elokuvien kuluneimmat kliseet aina katumuksesta anteeksiantoon ja rakkauden ja toivon löytämisestä uuden mahdollisuuden saamiseen. Myös eri episodien epätasaisuus syö kokonaisvaikutelmaa.

Marshall on matemaattisen tarkasti laskenut sekunteja jokaisen tähtensä valkokangasajaksi, mutta tunnetilojen koneellisen tasainen vaihtelu tuottaa katsomoon häiritsevän olotilan ohjaajan siirrellessä fokusta itkettämisestä riehakkeeseen ilonpitoon ilman selkeitä kiinnekohtia. Plussaa tulee sentään Charles Minskyn aidoilla paikoilla esimerkillisesti hoidetusta kuvauksesta ja Michael Tronickin liukuvasta leikkauksesta, kun taas John Debneyn kaunis, mutta myös siirappinen score tuntuu tungetun aivan liian moneen paikkaan maksimoimaan kyynelkanavien manipulointia.

Huikeilla tähtitehoilla lastatussa elokuvassa jokainen näyttelijä on juuri niin hyvä kuin heidän edelliset valkokangasesiintymiset antavat olettaakin. Nuoremmat tulokkaat hoitavat leiviskänsä rajoitteisen käsikirjoituksen armoilla mukkin menevästi, kun taas kokeneemmat kestosuosikit kuten DeNiro, Pfeiffer ja Elizondo hoitelevat moiset pikkuroolit puhtaalla rutiinilla. Jo yllä mainittujen hittinaamojen lisäksi leffassa käyvät fanejaan miellyttämässä muun muassa Ashton Kutcher, Carla Gugino, Sienna Miller, Sofia Vergara ja James Belushi sekä Lea Michele.

Yhteenveto
Helposti sulava nyyhkyhömppä pariskunnille, jolla on kuitenkin sydän paikallaan.