Elokuva
Juuri täysi-ikäistynyt Juri (Max Ovaska) on lukion viimeistä vuotta tuskaisesti läpi kahlaava opiskelija, jota ei koulunkäynti kiinnosta. Eikä kiinnosta edes hehkeä tyttöystävä Mia (Niina Koponen), joka lopulta vaihtaa latua, koska Juri ei kykene pysymään poissa tietokoneeltaan. Toimintapeleihin addiktoitunut poika vaipuu yhä syvemmälle räiskintämäiskeeseen, kun yllättäen hänen kaksi pelaajakumppaniaan ilmoittavat chatissa poistuvansa areenalta, koska luvassa on muualla jotain vallan uutta online-maailmassa. Metsästystä ja ampumiensa eläinten täyttämistä harrastava yksinhuoltajaäiti Susanna (Outi Mäenpää) on surullinen Mian lähdöstä, mutta samalla myös iloitsee pojan hetkellisestä irtautumisesta virtuaalisodistaan.

Yhtenä iltana nettituttu Mordred ottaa kuitenkin Juriin yhteyttä, ja salaisen tapaamisen yhteydessä Juria ulkoisesti hämmentävän paljon muistuttava ketale osoittautuu oikeasti Nikiksi (Julius Lavonen), jolla on vaarallista kerrottavaa. Nuoriherra on aloittanut pelin nimeltä Rat King, ja nyt on paljastunut, ettei äärettömän yksinkertaiselta näyttävää naksua voikaan lopettaa koska tahansa, sillä panoksena finaalissa on pelaajan oma elämä. Juri päättää auttaa uutta ystäväänsä läpäisemään viimeisen tason hengissä, mutta sekaantuu suunnattomat mittasuhteet saavaan salaliittoon, joka vaarantaa hänen ja koko lähiympäristön elämän.

Rat Kingia jo menestysleffansa Musta jää (2007) aikoihin suunnitelleen ohjaaja/käsikirjoittaja Petri Kotwican tyyli on tallella, mutta se, mikä teki teki psykologisesti virittyneestä Mustasta jäästä toimivan trillerin, ei ole Rottakunkun tapauksessa enää läsnä. Käsikirjoituksessa on kaikuja monista kahdeksan- ja yhdeksänkymmentälukulaisista pelimaailmohin sijoittuneista salaliittoelokuvista, mutta se, mikä vuosikymmen tai kaksi sitten tuntui olevan uskottavaa, kärsii nyt ammottavista aukoista logiikassaan. Myös viitteet viime vuosina järkyttäneisiin koulusurmiin jäävät varsin ohuiksi ja ontuviksi. Kotwica ei kuitenkaan jää turhia miettimään luomiensa käänteiden purematta nielemistä, vaan tykittää hyvän näköisen leffansa kiihkeään laukkaan, jonka yli äyräiden turpoava finaali kuitenkin tylysti pysäyttää.

Teknisesti komea Rat King on visuaalisesti kunnianhimoinen tyylinäyte, jossa Mika Orasmaan terhakkaasti valaisemat ja mietityt kuvakompositiot toimivat Harri Ylösen napakan leikkauksen kanssa jämptisti. Plussaksi katsotaan myös se, ettei Kotwica vie ylikuumentuvia ja loppupeleissä tyystin lapasesta lähteviä tapahtumiaan virtuaalimaailmaan, vaan pitää kokonaisuuden toiminnan ihmiskeskeisenä ja kaikkien osapuolten onneksi myös maanpinnalla. Musaraidalla raikaa Stratovariuksen bassohirmun Lauri Porran raaka industrialmetalli hyvässä synkassa hyytävämpien kosketinsoitinkuviointien kanssa.

Telkan Sydänjää -sarjasta tuttu Max Ovaska klaaraa hikisen urakkansa läpi kunnialla, eikä roolityöstä haukkuminen ole suotavaa Julius Lavosellekaan. Tosin paikoin typerryttävän naiivi ja selittelevä dialogi kalvaa kummankin komeljanttarin suorituksista sen viiltävimmän terän tylsäksi. Mustassa jäässä ja Pernilla Augustin elokuvassa Sovinto (2011) taitonsa järisyttävästi todistaneen Outi Mäenpään kohtalona on lopulta sama kuin pääkaksikollakin: yrittää pitää pokkansa ja vakuuttaa katsojille, että juuri nähdyt tapahtumat ovat tosia ja vieläpä uskottavuuden rajoissa. Jokapaikanhöylä Janne Virtanen on Jurin tulevaisuudesta kohtalokkaasti huolestuva liikunnanopettaja.

Yhteenveto
Ilman visuaalista briljanssiaan Rat King ei massasta juurikaan erottuisi, sillä pelimaailmaan sijoittuvia jännäreitä puuhaillaan ympäri maailmaa yhä nykyäänkin urakalla. Mietitymmällä käsikirjoituksella elokuvasta olisi voinut aivan hyvin tulla Suomen seuraava varteenotettava vientituote.