Elokuva
Kun Risto Räppääjän (Samuel Shipway) äiti, Rauha Räppääjä (Minttu Mustakallio), alkaa Elvi-tädin (Riitta Havukainen) patistamana etsimään pojalle miehenmallia jahtaamalla isäehdokkaita lehti-ilmoittelulla, Rauhaan salaihastuneelle Lennart Lindbergille (Vesa Vierikko) tulee kiire punoa suunnitelma saada vakanssi itselleen.

Kun menestyksekkään elokuvasarjan taustalla vaikuttaneet tekijät vaihdetaan kaikki kerralla, se ei yleensä ennusta hyvää, ja juuri näin on käynyt myös Risto Räppääjällekin neljännessä osassaan Risto Räppääjä ja liukas Lennart. Jokainen näyttelijä on eri kuin kolmessa aiemmassa Räppääjässä, kuten ovat myös taustajoukot aina musiikkimaestrosta (Iiro Rantala korvattu Esa Niemisellä) ohjaajaan, jonka mandaatilla maanmainion franchisen tuhoaa töidensä epätasaisuudessa ennätyksellinen Timo Koivusalo.

Koivusalon sinne tänne huitelevassa ohjauksessa ei ole päätä eikä häntää, ja tärkeintä tuntuukin olleen vain saada kasattua koko illan leffa-statukseen vaadittavat 80 minuuttia kasaan ja kuitata tuotteen jo pelkkänä perintönä tuomien + sadantuhannen katsojan lippurahat, naureskellen matkalla pankkiin. Anteeksi antamattominta on sen kaikkia katsojia aliarvioiva suhtautuminen aiheeseensa. Komiikka on vaivaannuttavan kömpelöä, tarinankuljetus haukotuttavan laiskaa ja vitsit äärettömän lapsellisia, jopa lastenelokuvan mittapuulla tarkasteltuna. Pahasti aikuiskatsojaa tökkii myös Koivusalon totaalisesti kadonnut rytmitajun puute, vaikka musiikki elokuvassa näytteleekin yhtä päärooleista.

Tuttujen näyttelijöiden myötä kuvista on kadonnut myös se herttaisuus, joka teki Mari Rantasilan ohjaamista Ristoista niin mukavia koko perheen elämyksiä. Lapsinäyttelijät ovat vaihtuneet jokaisessa osassa, eikä syy emämokaan ole tälläkään kerralla heissä. Samuel Shipway istuu Ristoksi ihan hyvin ja Sanni Paatson Nelli Nuudelipäässä on kivasti raikasta söpöyttä.

Minttu Mustakallio kävelee roolinsa Rauhana läpi kuin unessa, eikä muuten niin mukavassa Riitta Havukaisessa ole hitustakaan jäljellä Ulla Tapanisen unohtumattomasti tulkitsemasta Pakastaja-Elvistä. Martti Suosalon Lennartina korvannut Vesa Vierikko on loistava tulkki ja elastisuudessaan kadehdittavan taitava koomikko, muttei hänkään millään kykene pitämään Koivusalon huolimatonta ja epätasaista törmäilyä kasassa. Sivummalla kompuroivat vielä Hannu-Pekka Björkman ja Juha Laitilakin, mutta herrojen läsnäolo on lähinnä nolostuttavaa katsottavaa.

Yhteenveto
Lastenelokuvia tehdessä pitäisi aina muistaa se, että he ovat katsojakuntana se vaativin maksaja. Tämän on Koivusalon työryhmä auliisti unohtanut, ja lopputuloksena on typeryydessään kivuliaan nolostuttava koko perheen kärsimys, joka voi hyvinkin tuhota koko Nopolan perikunnan aloittaman menestyskonseptin.