Elokuva

Steven Spielbergin uran varrelle mahtuu monta eritasoista elokuvaa. Mies aloitti uransa alkutaipaleen vahvasti luomalla yhden ensimmäisistä ns. "kesähiteistä", elokuvista, jotka muuttivat omalla tavallaan elokuvien suuntaa - ainakin massakulutuksen suhteen. Jawsin menestyksen jälkeen Spielbergin näyttämölle astui yksi elokuvamaailman tunnistettavimmista hahmoista, Indiana Jones. Ruoskaa heilutteleva sankariarkeologi sai seurakseen pian muistettavan E.T.:n, joka onnistui vetoamaan niin nuoriin kuin vanhempiinkin.

Pian E.T.:n ja Idiana Jonesien jälkeen Spielberg kohdisti kiinnostuksensa täysillä hänen lempiaiheeseensa, toiseen maailmansotaan. Vaikka aihepiiriä olikin käsitelty jo Indiana Jones -elokuvissa, otti Spielberg nyt hieman vakavemman lähestymistavan aihetta kohtaan. Empire of the Sun (suom. Auringon valtakunta, 1987) oli draamaan nojaava elokuva, joka käsitteli nuoren pojan elämää maailmansodan vilskeessä. Elokuvan jälkeen Spielberg palasi vielä työstämään Indiana Jones -trilogian viimeistä osaa ja muutaman muun hieman keveämpiotteisen elokuvan, ennen kuin hän paneutui jälleen toiseen maailmansotaan. Schindlerin lista oli Spielbergin kunnianhimoinen projekti tehdä vaikuttava elokuva natsiajan kauheuksista ja sen seuraamuksista.

Oskar Schindler (Liam Neeson) on sota-ajan teollisuusmies. Hänen yrityksensä luoda rahaa ja toimiva teollisuuden haara ovat tähän mennessä olleet turhia, kunnes tilaisuus tuodaan kuin tarjottimella hänen eteensä. Natsivainojen aikana juutalaiset eivät saaneet pitää hallussaan kiinteää omaisuutta ja heidän oikeuksiaan poljettiin maan rakoon. Schindler oli kehittänyt oivan suunnitelma, jossa hankkisi rikkaita juutalaisia rahoittamaan hänen toimiaan sekä käyttäisi heitä työssään. Tämä suunnitelma auttaisi juutalaisia selviämään sorron aikana sekä toisi Schindlerille runsain mitoin rahaa.

Todellinen käännekohta tapahtui, kun sota-ajat kävivät kiivaina ja juutalaisia lähetettiin ympäri keskitysleirejä. Enää eivät ghettojen muurit suojanneet heitä eivätkä lahjukset auttaneet natsivalloittajia vastaan. Pian Schindler huomasi työläisiään lähetettävän pois hänen tehtaastaan ympäri Euroopan keskitysleirejä. Lahjonnat alkoivat käydä kalliiksi ja hänen oli tehtävä tuttavuutta paikallisen natsikomentajan, brutaalin ja lievästi murhanhimoisen Amon Goethin (Ralph Fiennes) kanssa. Goeth oli tunnettu kovista otteistaan ja herkästä liipasinsormestaan, mutta Schindlerin onnistuttua vakuuttamaan natsijohtajan, alkoi hänen tehtaansa jälleen tuottaa.

Lukuisia sotakuukausia oli kulunut ja Schindlerin matka opportunisesta rahantavoittelijasta kohti juutalaismielistä pelastajaa alkoi olla valmiina. Schindler alkoi hahmottamaan keskistysleirien kauheudet, eikä voinut sallia enää yhdenkään juutalaisen kuolemaa. Pian hänellä oli käsissään tehdas täynnä työntekijöitä, ja yhdessä uskollisen apulaisensa, Itzhak Sternin (Ben Kingsley), kanssa hän tulisi tekemään kaikkensa, jotta juutalaiset eivät joutuisi natsien polttouuneihin tai kaasukammioihin - tehden kaiken tämän tietenkin salaa natsijohtajilta.

Spielbergin Schindlerin lista on kaunis elokuva. Yhdessä kuvaaja Janusz Kaminskin kanssa Spielberg lainailee kuvakulmia ja -tapoja aina Vittorio De Sican Ladri di biciclette-elokuvasta, sekä muista neorealismin tyylisuunnan elokuvista, lisäksi alkupuolen viemärikohtaus on kuin suoraan Carol Reedin Third Manista. Elokuvan tunnelmalliset varjot onnistuvat tavoittelemaan 40- ja 50-lukujen Noir-elokuvia aina sikarinsavusta valaistukseen, mutta eivät kuitenkaan niin mestarillisesti kuin olisi toivottavaa.

Spielbergin ratkaisu kuvata elokuva lähes kokonaan mustavalkoisena oli sinällään mukavan omaperäinen ja toimiva ratkaisu, ja teknillisesti elokuva onkin hyvää tasoa. Joskin osa edellämainituista ratkaisuista vähentävät hiukan sen arvostusta, oli sitten kyse homagesta tai suorasta kopioinnista. Hatunnoston arvoinen suoritus kuvata elokuva mustavalkoisena ja vielä suurempi hatun nosto Spielbergille siitä, että elokuva pärjäsi hyvin niin kriitikoiden kuin massojenkin kanssa. Ja miksi ei pärjäisikään, onhan kyseessä hyvä elokuva.

Schindlerin lista käsittelee aihetta hyvin ja onnistuu tuomaan esille Spielbergin haluaman kauhistuksen ja järkytyksen tunteen. Elokuva ei kuitenkaan tarkastele aihetta kovinkaan objektiivisesti. Jyrkät kontrastierot vallitsevat, sillä kaikki natsit esitetään stereotyyppisesti murhanhimoisina tappajina ja kaikki juutalaiset hyväntahtoisina uhreina. Asia ei luonnollisestikaan ole näin mustavalkoine. Poikkeuksia mahtuu mukaan molempiin suuntiin, joka olisi ollut suotavaa nostaa esille elokuvassa. Toki mukana oleva juutalaisystävällismielinen Oskar Schindler hieman tuokin mukaan perspektiiviä, mutta hän ei olekaan kokonaan kummallakaan puolella - ei sotilas eikä juutalainen. Objektiivisuustarkastelun puutteseen vaikuttanee osaltaan Spielbergin omat sukulaisjuuret ja luonnollisesti aihepiirin vakavuus.

Schindlerin lista voidaan jakaa kolmeen merkittävään vaiheeseen. Alun pohjustus, joka tuo mukanaan hiukan näkökulmaa aihepiiriin, mutta ei kuitenkaan paljasta kaikkia syitä, jotka johtivat juutalaisvainoon. Elokuvan alkupuolella nähtävä ghetton tyhjennys onkin yksi elokuvan vaikuttavimmista ja samalla pelottavimmista kohtauksista. Toinen osuus on hiukan seesteinen ja etenee hitaasti, mutta varmasti, luoden näin pohjaa loppua kohden mentäessä. Kolmas, ja viimeinen osuus onkin sitten elokuvan ehkä heikoin osa-alue. Osuus noudattaa liian kaavamaista ratkaisua, eikä sinällään tarjoa mitään uutta, mutta onhan näin tavallaan syytäkin olla - elokuva kun pohjaa tositapahtumiin.

Elokuvallisesti Schindlerin lista on varsinainen tunteiden vuoristorata. Spielberg on onnistunut sisällyttämään elokuvaan komiikkaa, joka ilmenee lähinnä traagisissa kohtauksissa. Toimintaa elokuvaan on laitettu vain kourallinen, mutta Schindlerin lista ei olekaan sotaelokuva, vaan elokuva joka on sijoitettu sodan keskelle. Draamallisella puolella koetaan elokuvan suurimmat ja vaikuttavimmat hetket. Tosin osassa näistäkin ammutaan hiukan ylitse. Elokuvan aikana tunneskaala kokee sopivaa vaihtelua ja tarjoaa jokaiselle hiukan jotakin, pitäen silti vakaan draamallisen linjansa.

Näyttelijäsuoritusten osalta elokuva onkin sitten sitä niin kutsuttua rautaa. Liam Neeson ja Ben Kingsley tekevät molemmat hyvät suoritukset, mutta heidät molemmat jättää varjoonsa elämänsä parhaan suorituksen tekevä Ralph Fiennes. Fiennesin rooli julmana natsikomentajana on erittäin vakuuttava eikä sitä ikinä pysty edes kuvittelemaan, että miksi Oscar-palkinto parhaasta miessivuosasta annettiin vuonna -94 Tommy Lee Jonesille hänen roolistaan the Fugitivessa. Fiennes onnistuu todellakin tavoittamaan sen sadistisen henkilön roolin, jota Amon Goethin esittämiseen tarvittiin. Fiennes onnistuu olemaan sopivalla tavalla julma ja todenmukainen, eikä hän vaivu roolissaan ylinäyttelemiseen, jolloin hahmo menettäisi osan uskottavuuttansa ja muodostuisi lähinnä huvittavaksi karrikatyyriksi. 

Elokuvan pääkolmikko onkin se kantavin voima elokuvassa. Juurikaan kehenkään muuhun hahmoon ei saa kunnon otetta, eikä heidän rooleihinsa pysty samaistumaan. Loput hahmot jäävätkin taka-alalle vain varjokuviksi ja elokuvaa olisikin palvellut paremmin muiden hahmojen kohtaloiden ja tapahtumien esilletuominen. Nyt tällaisenaan sekä juutalaiset, että natsit esitetään vain harmaana stereotypiamassana. Tosin elokuvan pääkolmikko kyllä kantaa tarinan ja näyttelijäsuoritusten osalta juonen varsin mallikkaasti.

Schindlerin lista on taidokkaasti toteutettu draama, joka kuitenkin ajoittain vajoaa liikaa spielbergmäiseen sentimentaalisuuteen. Tarina pyörii sopivan keskitetysti ghetton ja työleirin välillä, mutta se on loppujen lopuksi kovinkin suoraviivainen, eikä sisällä mitään yllättävää. Schidlerin lista ei kuulu omalla kohdallani miehen kärkikolmikkoon, mutta ehdottomasti Spielberg-elokuvien parhaimmistoon kuitenkin. Parannettavaa elokuvalla olisi muutamassa kohdin; Itseäni jäi lähinnä vaivaamaan sen tuoreus, se ei tuonut esitettyihin asioihin mitään uutta saati esittänyt konkreettisesti elokuvan monitasoisuutta. Hienoisesti ylipitkä elokuva kuitenkin onnistuu pitämään katsojan kiinnostuneena ja tuo tämän eteen monta elokuvallisesti hienoa ja vaikuttavaa hetkeä.

Kuva
Schindlerin lista näkee nyt ensimmäistä kertaa valon dvd-julkaisun muodossa. Aikaisemmin elokuva on julkaistu vuonna -94 LaserDiscina. LD-julkaisu oli laadultaan keskinkertainen, mutta ei mitenkään häkellyttävä, joten odotukset dvd-versiota kohtaan olivat korkeat. Harmi vain, ettei Schindlerin lista lunastanut kaikkia ennakko-odotuksia.

Julkaisu esitetään alkuperäisellä kuvasuhteella, 1.85:1 anamorfinen. Aloitetaan kuitenkin kuvanlaadun käsitteleminen elokuvan hyvistä puolista. Julkaisu omaa terävän siirron ja erinomaiset mustan tason sekä tasojen eri vivahdevaihtelut. Elokuvaan on lisätty Spielbergille uskollista kohinaa taustalle, jolla on haluttu tuoda tunnelmaa, mutta joillekin tämä voi olla kaksiteräinen miekka. Joissain kohdin olisin itsekin toivonut, että kohinasalpaa olisi käännetty hiukan pienemmälle. Tosin tällä kohinalla ja varjojen käytöllä onkin elokuvaan haluttu tuoda hiukan lähemmäksi sitä 40- ja 50-lukujen mustavalkoelokuvien teknistä tasoa, joka sinällään toimii hyvänä ratkaisuna.

Sitten elokuvan huonoihin puoliin. Päällimmäisenä huomio kiinnittyy aliasointiin, jota ainakin omaan silmään osui enemmän kuin tarpeeksi. Se on selvää, että elokuva on sen verran vanha ja mustavalko-formaatissa aliasointi korostuu vielä väriformaattia enemmän, mutta joka tapauksessa sitä on aivan liikaa. Aliasointi onkin elokuvan suurin kompastukivi, joka ainakin omalla kohdalla tiputtaa arvosanaa jo lähdes yhden numeron verran. Toinen hiukan huomiota herättävä virhe oli elokuvan liiallinen reunakorostus, joka ei kuitenkaan karannut liiaksi käsistä ja oli vielä sopivassa kontrollissa.

Odotukset kuvanlaatua kohtaan olivat omalla kohdallani liian suuret, ja olin jopa hieman pettynyt julkaisun laatuun. Siirto on kuitenkin keskivertoa parempi, mutta kun laskee siihen käytetyn ajan, niin olisi siltä toivonut ja odottanut hiukan parempaa suoritusta. Toinen ihmeellinen ratkaisu elokuvan suhteen on sen dvd. Itse elokuva on jaettu yhden levyn molemmille puolille, joka ei sinällään ainakaan allekirjoittanutta haittaa, mutta herättää silti ihmetystä, koska tämä on nykypäivänä todella harvinaista.

Ääni

Siinä missä elokuvan kuvapuoli oli hienoinen pettymys, niin äänipuoli pitää onneksi pintansa, mutta ei silti lyö kilpailijoita laudalta.

Julkaisulta löytyy englanninkielinen ääniraita sekä Dolby Digital 5.1 (384 kbs) että DTS 5.1 (768 kbs) muodossa. Kumpainenkin ääniraita on laadullisesti hyvä, mutta jos kahdesta on valittava, niin DTS-raita vie voiton tällä kertaa selkeämmän toistonsa ansiosta. Tosin eipä DD-raidassakaan valittamisen aihetta juurikaan löytynyt.

Schindlerin lista on vahvasti etukanavapainotteinen, eikä muuta voisi oikeastaan odottaakaan, kun kyseessä on draamaan nojaava elokuva. Etukanavia käytetään hyväksi melko kekseliäästi ja se onkin omiaan luomaan tunnelmallisia kohtauksia. Oli ilo huomata varsin muonipuolinen äänimaailma sivukanavien suhteen. Dialogi toistetaan varsin selkeästi, eikä taustakohinaa ole juurikaan havaittavissa. Hieman enemmän olisin dialogiin toivonut terävyyttä, mutta hyvä näinkin.

Surround-kanavat saavat osakseen miksausta vain suurissa kaupunki- ja toimintakohtauksissa. Minimalistinen kanavien käyttö on kyllä perusteltua elokuvan aiheeseen nähden, mutta kun sitä vertaa loisteliaaseen etukanavien käyttöön, ei voi kuin ihmetellä syitä miksei surround-kanavia käytetty enempää. LFE-kanava on mukava vahvalla alapääntoistollaan ja sen käyttö on varsin hienovaraista, mutta vakuuttavaa. Sopivana tunnelman luojana LFE-kanava tuo tiettyihin kohtauksiin painokkuutta ja tehostaa niiden vaikutusta.

Kokonaisuudessaan elokuvan ääniraita on laadukas, mutta ei mieltäräjäyttävä kokemus. Surround-kanavien käyttö oli ehkä raidan suurin pettymys, mutta sitä korvaa loistelias LFE-kanava ja etukanavien rikas ääniympäristö.

Normaalisti olen ollut enemmän kuin tyytyväinen säveltäjälegendan John Williamsin musiikkeihin, mutta omalla kohdallani Schindlerin lista-sävellykset eivät vakuuttaneet. Toki Williams tuottaa tasokkaaseen tapaansa vahvan "scoren" elokuvaan, mutta se ei silti toimi kaikissa kohdin. Normaalisti musiikin on tarkoitus tukea kerrontaa ja tuoda siihen jopa lisää tehokkuutta, mutta tässä tapauksessa Williamsin musiikit jäävät paremminkin taka-alalle ilman sen suurempaa huomiota.

Lisämateriaali

Ottaen huomioon elokuvan aihepiirin ja sen tarjoman materiaalin, ei voi kuin ihmetellä miksei tätä hyödynnetty enemmän. Sinällään historioitsijoita ja kuvamateriaalia olisi ollut tarjolla vaikka viiden dvd-levyn verran, mutta Schindlerin lista -julkaisuun on sisällytetty vain hyppysellinen tätä materiaalia. Sanomattakin on selvää, että extrat olivat omalla kohdalla suuri pettymys.

Schindlerin listan Collector's Edition tulee muovisessa laatikossa, jonka sisältä löytyy itse elokuva, elokuvan soundtrack, kirja elokuvan teosta ja filmifreimi yhdestä elokuvan kohtauksesta.

Voices From The List (77:25 min, 4:3) -featurettessa käsitellään Spielbergin alun johdatuksen jälkeen oikeiden Schindlerin listalla olleiden henkilöiden kuvauksia ja tuntemuksia noista ajoista. He kertovat yksityikohtia ja tarinoita Schindlerista itsestään sekä omista kokemuksistaan tehtaassa työskentelystä. Varsin informatiivinen dokumentti pitää sisällään kaiken tarpeellisen ja onkin vähäisten extrojen parasta antia.

The Shoah Survivors Foundation (11:27 min, 4:3) on lyhkäinen tutustuttamiskierros järjestön toimintaan ja heidän aatteisiinsa. Alussa Spielberg kertoo järjestön tavoitteista ja loppua kohden katsoja saa kuulla järjestön muiden toimihenkilöiden mielipiteitä. Sinällään extra kuuluu osioon "hyvä tietää", mutta ei ainakaan omalla kohdalla onnistunut herättämään sen suurempaa mielenkiintoa.

Cast And Filmmakers pitää sisällään tekstipohjaista tietoa elokuvan tekijätiimistä. Luettavaa on runsainmitoin aina näyttelijöistä käsikirjoittajaan ja säveltäjään.

About Oskar Schindler -osuus on kiinnostava katsaus Schindlerin hahmoon ja tämän historiikkiin. Luettavaa riittää ja samalla voi mielessään vertailla kuinka hyvin Schindlerin hahmo onnistuttiin tuomaan valkokankaalle.

Elokuvan soundtrack kuuluu erikoispakettiin mukaan ja se pitää sisällään 64:34 minuuttia elokuvan sävellyksiä. Kappaleita soundtrackilta löytyy neljätoista. Sinällään rauhallinen soundtrack ei toimi ilman elokuvan kuvallista tukea, mutta menettelee taustakuuntelumusiikkina.

Viimeisenä on elokuvan teosta kertova kirjanen (79 sivua), joka koostuu lähinnä erinäisistä kuvista, jotka on otettu itse elokuvasta. Pari behind-the-scenes -kuvaa kirjasta löytyy, mutta pääpaino on itse elokuvan still-kuvissa. Mukaan on liitetty muutaman sivun verran taustatietoa projektista.

Yhteenveto

Steven Spielbergin Schindlerin lista on hyvä elokuva, mutta se vajoaa paikoitellen liialliseen dramaattisuuteen ja ylimääräiseen kyynelten puristamiseen, joka ainakin omalla kohdalla on tullut jo liian tutuksi Spielbergin elokuvia katsottaessa. Elokuvan vahvuudet ovat sen voimakkaissa näyttelijäsuorituksissa, jotka takaavat hienon elokuvakokemuksen.

Schindlerin listaa katsoessa pääsee tutustumaan paikoitellen julmallakin tavalla toisen maailmansodan kauheuksiin, ja tämä luonnollisesti olikin Spielbergin päälimmäinen tavoite, jotta tällaista ei enää tapahtuisi. Schindlerin lista kärsii hiukan liiallisesti yliarvostuksesta omissa silmissäni, sillä se ei tuo aiheeseen mitään uutta tai esitä elokuvallisia teknillisiä mullistuksia. Tämä ei silti vie pois sitä tosiasiaa, että elokuva on taidokkaasti tehtyä draamaa, jonka tarkoitus on vedota syvimpiin tunteisiin. Hyvin toteutettu kokonaisuus on Schindlerin listan vahvin puoli.