Elokuva
Suoraviivaista toimintaa tarjoaa Mark Wahlbergin tähdittämä Shooter, joka kuitenkin yrittää olla jotain hieman monimutkaisempaa. Visuaalisena ohjaajana tunnetun Antoine Fuquan kostoraina perustaa tarinansa Stephen Hunterin Vietnamin sodan jälkimaininkeja peilaavaan Point of Impact -kirjaan, jossa armeijan tarkka-ampuja lavastetaan presidentin murhaan. Koska eletään jo uutta vuosituhatta, on ’Nam niin arkeologihistoriaa ja täten nuorison mielenkiinnon ulottumattomissa. Päivitetty Shooter sijoittuukin nykypäivän fiktiiviselle sotatantereelle.

Salaliittoteorioin varusteltu Shooter kannattaa ensisijaisesti ottaa puhtaana aivot narikkaan -toimintana. Juoniasetelma ja sen tuleva päättyminen on selvillä jo ensimmäisen 15 minuutin aikana, vaikka käsikirjoittajat kovasti toisin luulevat kuvittelevan. Elokuvaa suurempaa tarinaa pyritään kovasti kehittelemään tuloksetta, ja siinä ohella vähän heristellään sormea etenkin Yhdysvaltain hallinnolle sekä armeijalle. Ennalta-arvattavia käänteitä ja turhia hahmoja sisältävä elokuva ei kuitenkaan tyssää missään vaiheessa polkemaan paikalleen, mikä on laskettavissa Shooterin eduksi – se on hölmöydestään huolimatta varsin viihdyttävä pätkä.

Viihdyttävyys tulee ennen kaikkea Antoine Fuquan voimin. Ohjaaja osaa tehdä näyttävää toimintaa, ja vaikka se ei ole järin omaperäistä, sitä katsoo ilokseen. Kuvakulmista lähtien kaikki on tarkkaan tyylitelty ilman turhaa kikkailua, eikä väkivallan suhteen ole kitsasteltu. Sankarisyndroomasta huolimatta elokuvassa on tiettyä realisminhakuista tunnelmaa, missä näkyy käsikirjoittajien pohjatyö aiheeseen. Tarkka-ampumaosuudet hoidetaan kiitettävän seikkaperäisesti, ja elokuva on täynnä pieniä yksityiskohtia, jotka tuovat uskottavuutta tarinalle ja ennen kaikkea toiminnalle.

Mark Wahlbergin tulkitsema Bob Lee Swagger on päivityksestä huolimatta reliikki menneiltä vuosilta. Yhä patrioottinen pyssysankari houkutellaan kolmen vuoden erakkoelämän jälkeen takaisin valtion palvelukseen, ja puolivälin tienoilla kootut selitykset mukaan lähtemiseen ovat naiivilla tapaa hupaisat. Wahlbergin roolisuoritus luottaa elokuvan tapaan toiminnallisempaan suuntaan, mikä hieman latistaa miehen suvantovaiheiden tunteellisempia kohtia. Valtaosa elokuvasta vietetään kuitenkin ohi menevien luotien ja räjähdysten parissa, joiden parissa näyttelijä on jo entuudestaan osoittanut olevansa mies paikallaan.

Tuleva Max Payne saa jakaa kuvaruututilaa muiden nimekkäiden näyttelijöiden kanssa. Danny Glover ja Elias Koteas valtion virkamiehinä ja Swaggerin rekrytoivina upseereina ovat elokuvan pahikset, joista Koteakselle lankeaa se kliseisen vihattava iljetys. Michael Peñan roolisuorituksen ruotiminen ei ole edes palstatilan arvoinen, joten jäljelle jää pakollinen ja tyystin tarpeeton naishenkilö. Kyseinen osa lankeaa suloiselle Kate Maralle, joka on sentään ilo aisteille.

Shooter on salaliittojuonin varustettua rehtiä toimintaa, josta nauttiakseen kannattaa suosiolla unohtaa Isoveljen osuus kokonaan. Vaikka juoni saattaakin tarjota jotain ajattelemisen arvoista, ei se ole missään vaiheessa niin syvällistä, että se vaikuttaisi elokuvakokemukseen. Jos välttämättä haluaa katsoa Shooterin jonain muunakin kuin aivottomana toimintana, voi aikaansa kuluttaa vaikkapa pähkäilemällä kaikkia sen juonellisia typeryyksiä, minkä luulisi korostavan aivotoimintaa.

Tekniikka
Julkaisu pitää sisällään varsin mallikkaan näköisen 1080p-siirron. Vahvoilla kontrasteilla käsitelty elokuva on äärimmäisen tarkka, etenkin lähiotoksissa. Ääripäät on käsitelty luonnollista syvemmiksi, mikä ajoittain peittää varsinkin tummemman pään yksityiskohtia. Kohina ja satunnainen syvyyden puute rokottavat muuten oikein onnistunutta kuvaa.

Vain Dolby Digital 5.1 -ääniraidat englanniksi, saksaksi, espanjaksi ja italiaksi eivät vastaa Blu-ray-formaatin sallimaa etua. Onnekseen kyse on hyvin miksatusta pakkauksesta. Tilaääniä käytetään hyvin eduksi elokuvan toiminnallisemmissa kohtauksissa, joissa myös kanavaerottelu tuo oman sysäyksen kuvaruudun tapahtumiin. Matalat taajuudet tukevat hyvin maltillisesti muuta äänimaailmaa, eikä pienoinen teholisäily olisi ollut lainkaan haitaksi.

Lisämateriaali
Kommenttiraidalla ohjaaja Antoine Fuqua kertoilee mielenkiintoisesti ja ennen kaikkea monipuolisesti eri elokuvan aspekteja aina kuvauksesta lokaatiometsästyksiin, syvällisempiin merkityksiin sekä omia mielipiteitään kohtausten viimeistelystä. Pienoisia hiljaisia hetkiä lukuun ottamatta kyseessä on oikein pätevä raita.

Survival of the Fittest: Making of Shooter (21:50) on poikkeava kuinka tehtiin -dokumentti, sillä se on aidosti mielenkiintoinen vaikkakin ajoittain hieman ylistävä. Tuotantotiimi käy läpi perustuntojaan kuvauksissa, mutta huomattavasti mielenkiintoisemmaksi muodostuvat varsin läpikäyvät kerronnat kohtauksien kuvauksista sekä autenttisuuteen pyrkimisestä.

Independence Hall (7:20) on lyhyt historianluento liittyen Amerikan itsenäisyyteen ja reliikkeihin, jotka löytyvät Philadelphian Independence Hall -rakennuksesta. Varsin mielenkiintoinen pintaraapaisu, mikäli Yhdysvaltain poliittinen ilmapiiri sattuu kiinnostamaan, mutta elokuvan kannalta melko tarpeeton lisä.

Lisäksi levyltä löytyy elokuvan traileri sekä seitsemän kappaletta poistettuja kohtauksia yhteiskestoltaan vajaa 12 minuuttia. Poistot ovat lähinnä syystä, eivätkä tarjoa irtohauskuuksien sijaan kuin turhaa lätinää tai toistuvaa selittämistä.

Yhteenveto
Shooter on menevää toimintaa, ei mitään muuta. Mark Wahlbergin tähdittämä tarkka-ampujaraina kulkee toimintakohtauksesta toiseen ilman sen kummempaa ajatusta. Näyttävä ja tyylitelty kokonaisuus, jonka parissa parituntinen vierähtää varsin nopeaan.