Elokuva
Pieni Dartmoorin kylä Englannin Devonissa 1912. Kun nuoren Albert Narracottin (Jeremy Irvine) isä (Peter Mullan) tuo kituvalle kotitilalle huutokaupasta kiukkukännissä ostamansa varsan, pojan ja hevosen ystävyys alkaa kuin taikaiskusta. Albert aloittaa koulutuksen, jonka aikana nimen Joey saanut ratsu osoittaa olevansa monia lajitovereitaan viisaampi, ja äärimmäisen uskollinen isännälleen. Ensimmäisen maailmansodan syttyessä vuonna 1914 Joey kuitenkin lunastetaan Englannin sotavoimien palvelukseen, ja vaikka sen omistukseensa ottava kapteeni Nicholls (Tom Hiddleston) lupaa suojella eläintä kaikin keinoin ja palauttaa sen sodan päätyttyä Albertille, liittyy nuori herra Narracott muutamaan vuotta myöhemmin itsekin ruotuväkeen, löytääkseen hevosensa rintamalta.

Samaan aikaan kun Albert saa tulikasteensa, myös Joey saa kokea sodan kauhut, mutta myös kumppanuutta tutustuessaan lajitoveriinsa Topthorniin. Hevoset joutuvat keskelle kaoottisia tapahtumia ja sivuavat siinä samalla monien ihmisten elämää joutuessaan ensin vihollisen linjojen taakse saksalaisten veljesten Michaelin ja Guntherin (Leonard Carow ja David Cross) käsiin, sieltä ranskalaiselle maatilalle isoisän (Niels Arestrup) ja tämän lapsenlapsen, nuoren Emilien (Celine Buckens) hellään huomaan ja sen kautta lopulta takaisin rintamalle, keskelle totaalisesta tuhostaan kuulua Sommen taistelua. Kun Albert saa kuulla yksinäisen oriin uroteoista keskellä ei-kenenkään-maata, toivo uudelleen kohtaamisesta Joeyn kanssa herää jälleen eloon.

Steven Spielbergin Sotahevonen on ehta epookki, rahaa säästämättä ja laadusta tinkimättä työstetty suuri elokuvaelämys, joka on parhaimmillaan valkokankaalla. Lee Hallin ja Richard Curtisin käsikirjoitus perustuu Michael Morpurgon romaaniin, jonka adaptaation suurin muutos on ollut vaihtaa tarinan minämuotoinen kertoja, Joey-hevonen, neutraaliin narraatioon. Kaunis ja koskettava kertomus ihmisen ja eläimen ystävyydestä ei säästele koskettavia kohtauksiaan, mutta silti Spielberg onnistuu pitämään ammattimiehen tavoin ylettömän siirapin minimissään. Sotahevonen on teknisesti huippuluokkaa, lavea ja yksityiskohdista tinkimätön suurteos, jossa tekijöiden huippuunsa hiottu ammattitaito näkyy jokaisessa detaljissa.

Spielbergin luottokuvaajan Janusz Kaminskin kameratyöskentely häikäisee ja varsinkin toimintakohtauksissa on samankaltaista rosoa ja kiihkeyttä kuin Oscar-palkitussa työssään Spielbergin elokuvassa Pelastakaa sotamies Ryan (Saving Private Ryan, 1998), ohjaajan vakileikkaaja Michael Kahnin hallitessa kuvavirtaa mestarin ottein. Ne muutamat miinukset löytyvät muuten visuaalisesti uskomattoman komean elokuvan efekteistä varsinkin finaalin suuressa taistelussa, missä muutamat digitaalisesti luodut pikselipollet hyppäävät esiin kuvasta varastaen fokuksen ikävästi. Kokonaisuus on kuitenkin komea ja koskettava, värikylläisen lopetuksen ollessa syvä kumarrus Technicolor-ajan merkkiteokselle Tuulen viemää (Gone with the Wind, 1939).

Kaminskin ja Kahnin tavoin ohjaaja Spielbergin kanssa yhteistyössä jo vuosia toimineen John Williamsin score edustaa miehen töitä tuntevalle tuttua tasoa. Komeaa heroismia ja mahtipontisuutta yhdistettynä herkän melankolisiin hetkiin, joissa tavan mukaan soi useimmiten soolona yksinäinen vaskitorvi. Elokuvan komeasti avaava Dartmoor 1912 kasvaa kuin varkain Sotahevosen viraaliseksi tunnariksi, jonka luokse Williams palaa pitkin matkaa. Komeimpia vetoja tasokkaalla soundtrackilla edustavat myös sankarillinen The Charge and Capture, koskettavan kaunis Joey`s New Friends, raivoisaksi taisteluhuudoksi kasvava No Man`s Land sekä finaalin hieno The Homecoming.

Elokuvan ehdoton tähti on Joey, oikealta nimeltään Finder, jolla on jo kokemustakin tähteydestä elokuvan Seabiscuit - Amerikkalainen legenda (2003) myötä, jonka pääosassa ratsu ravasi monien sydämiin. Finder esittää osansa aidosti turhia prameilematta, ja saa monin kohdin ihmisnäyttelijöiden suoritukset tuntumaan rinnallaan pelkiltä sivurooleilta. Jeremy Irvine ei välttämättä erotu tähdeksi asti pienessä roolissaan, vaan hänen edelleen kiilaavat hyvä Tom Hiddleston hillittynä upseerina, aina vahva Peter Mullan katkerana isäukkona sekä Emily Watson Narracottien sydämellisenä äitinä. Tanskalainen Niels Arestrup tekee karhean kivan roolityön isoisänä, joka ymmärtää, mitä tarkoittaa todellinen sankaruus.

Yhteenveto
Koskettava kertomus ihmisen ja eläimen ystävyydestä on ehtaa Spielbergia. Teknisesti parasta, mitä rahalla saa, unohtamatta suurta sydäntä.