Elokuva
Vain konttorihommiin sidotun Susan Cooperin (Melissa McCarthy) työ Yhdysvaltain keskustiedustelupalvelu CIA:n analyytikona on kauko-ohjata agentti Bradley Finea (Jude Law) vaarallisissa tehtävissä, kuten nyt auttaa tämä ulos pahasti kaseikkoon menneen keikan keskeltä. Kun pahin mahdollinen kuitenkin tapahtuu, ja tieto kaikkien huippuagenttien henkilöllisyyden paljastumisesta rikollisille tulee agentuurin tietoon, aina agenttihommista (ja Finesta) salaa haaveillut Susan ilmoittautuu vapaaehtoiseksi kentälle selvittääkseen, kuka on vuodon takana. Ensimmäisenä tähtäimessä on pahoja suunnitteleva Rayna Bojanov (Rose Byrne), bulgarialainen terroristi jo toisessa polvessa, ja tämän lipevä hanslankari Sergio De Luca (Bobby Cannavale), mutta onneksi kentällä on myös sellaisia miehiä kuten Rick Ford (Jason Statham), todellinen superagentti, joka tosin ei voi sietää hömppää ja pallo hukassa keskellä vakoiluvyytiä ja takaa-ajoja törmäilevää Susania.

Vuoden 2011 yllärihitti Morsiusneidot esitteli maailmalle pulskan hauskuttajan Melissa McCarthyn ja ohjaaja Paul Feigin, joista kumpikin puuhaili ennen läpimurtoaan telkkarin puolella. Kaksikon edellinen toimintakomedia, Sandra Bullockin kanssa tehty The Heat (2013), antoi jo osviittaa siitä, mitä tuleman pitää, eikä Spy - Vakoojan asussa tällä tasolla petäkään. Feig on tutkinut vakoilumaailmaa Bondista Bourneen ja Baueriin tarkasti ja osuukin kohteeseensa mukavalla saldolla.

Äijämäisen äksönin sekä väkivaltaisen toimintajännän ja kevyemmän törmäilykomiikan yhdistäminen ei ole koskaan helppoa, mutta Spyn tapauksessa ronski rytinä, räävi läppä ja ylilyödyt törkeydet pelittävät suurimmaksi osaksi napakasti. Spy - Vakoojan asussa ei ole yhtä kekseliäs ja hurja kuin Matthew Vaughnin Kingsman - Salainen palvelu (2014), mutta yhtä lailla genreä kunnioittava, ilman lapsellisuuksia ja halpoja nauruja. Toimintakohtauksissa on tuhti ote, mutta hilpeimmät hetket revitään paikoin loistavasti lapasesta lähtevällä dialogilla, jossa sanan säilät tekevät selvää jälkeä mistä tahansa.

Spy - Vakoojan asussa joko seisoo tai kaatuu päätähtensä mukana, sillä niin paljon on laskettu Melissa McCarthyn varaan. Ja jos katsoja kykenee sietämään tämän hauskan paksukaisen rooliin vangiksi jääneen komediennen maneereita, Spyssa riittää hekoteltavaa koko rahan edestä. Parhaimmillaan homma kulkee, kun ohjaaja antaa tähdelleen vapaat kädet improvisoida, ja McCarthy kiittääkin komeasti aivan hillittömällä Joe Pesci -variaatiolla, viljellen minuutissa enemmän törkeyksiä kuin koko Mafiaveljissä ja Casinossa oli yhteensä. 

McCarthyn rinnalla parhaat hekotukset nyhtää äärijätkä Jason Statham, jonka raakaan voimaan luottava agentti Ford ei jätä yhtään tilaisuutta käyttämättä kehuakseen itseään (hän on immuuni liki kahdelle sadalle eri myrkylle), mutta on todellisuudess tyhmempi kuin pussillinen vasaroita. Rose Byrne on helkamaviileä Rayna ja Jude Law oma hurmuri itsensä täysi Bond-vaihde pykälässä. Sivummalla Allison Janney hauskuttaa agentuurin kyynisenä pomona, brittikoomikko Miranda Hart Susanin kollegana Nancyna ja Peter Serafinowicz Aldona, hillittömän kiimaisena euroagenttina. Viimeisen vuosikymmenen aikana varmaan sata elokuvaroolia tehnyt räp-äijä 50 Cent esittää tälle kerralla itseään.

Yhteenveto
Feig ja McCarthy eivät keksi elokuvaa uudelleen, mutta Spy - Vakoojan asussa on toimintakomediana siinä määrin kelpo kohellus, että sille voi hyvin kuvitella tulevan jatkoakin.