Elokuva:

Japanissa 1970-luvulla suosittu televisiosarja Hissatsu Shikake-Ni poiki 1980-luvulla peräti neljä elokuvaa ja tehtiinpä elokuvia vielä 1990-luvulla ainakin yksi. Elokuvat tehtiin miellyttämään vanhan televisiosarjan ystäviä. Katsojien oletetaan tuntevan päähenkilöt ja tapahtumien taustoja, joita ei tästä syystä katsota tarpeelliseksi selitellä sen enempää. Televisiosarjaa ja osaa sen perusteella tehtyjä elokuviakaan ei ole saatavilla videolla, joten taustoihin tutustuminen ei onnistu sitäkään kautta. Kinji Fukasakun ohjaama Sure Death Revenge (1987) oli neljäs edellä mainittuun sarjaan perustuvista elokuvista. Se toimii taustoistaan huolimatta myös itsenäisena teoksena huomattavasti paremmin kuin esimerkiksi Masahisa Sadanagan Sure Death (1984).

Fukasaku tuli länsimaissa laajemmin tunnetuksi ohjaajan viimeiseksi jääneen Battle Royale (2000) –elokuvan myötä. Sitä ennen pitkään työskennellyt ja rutinoitunut, joskus Japanin Spielbergiksi kutsuttu ohjaaja oli tunnustettu ja suosittu lähinnä vain kotimaassaan. Japanin ulkopuolella ainoastaan suppeat elokuvan harrastajapiirit tunsivat hänen töitään valikoitujen elokuvafestivaalien kautta.  Kinji Fukasaku aloitti elokuvauransa 1953 apulaisohjaajana Toein studioilla, mutta ensimmäisen oman elokuvansa hän pääsi ohjaamaan vasta 1961. Wandaring Detective: Tragedy in Red Walley (Misaki o Wataru Kuroi Kaze) aloitti pitkän kumppanuuden näyttelijä Shinichi (Sonny) Chiban kanssa, ja yhdessä he tekivätkin vuosien mittaan peräti 18 elokuvaa. Aikojen saatossa Fukasaku on tullut tunnetuksi kovaotteisista gangsterikuvauksista, jotka tutkiskelevat japanilaisen yakuzan säälimätöntä ja väkivaltaista maailmaa. Parhaiden japanilaisten elokuvien joukkoon äänestetty ja lukuisia jatko-osia poikinut Battles Without Honour and Humanity (Jingi Naki Tatakai 1973) oli merkkipaalu Fukasakun uralla.

Sure Death Revenge on perinteisempää, historiallista samurai-tarinaa. Televisiosarjan ja aiempien elokuvien tavoin tarinan päähenkilö on edelleen Mondo Nakamura (Makoto Fujita), uskollinen samurai ja virkavallan edustaja, joka pyrkii tekemään työnsä kuuliaisesti parhaan kykynsä mukaan. Elokuvan alussa hänen päällikkönsä surmataan, ja koska paikalla ollut Nakamura jää henkiin, syytettään häntä kykenemättömyydestä suojella esimiestään. Rangaistukseksi Nakamuran palkka puolitetaan puoleksi vuodeksi. Aivan kuin syntipukiksi joutuminen ei olisi tarpeeksi, uusi päällikkö valitsee Nakamuran pilailunsa kohteeksi. Vitsailemalla ja lahjomalla hän hankkii alaistensa ihailun ja kunnioituksen puolelleen.

Edon syrjäseuduilla kuohuu. Joukko ratsain liikkuvia hulttioita saapuu kaupunkiin vähävaraisten asuinalueelle hurvittelemaan ja hupailemaan ratsain päällikkönsä Chikara Jinbon (Daijiro Tsutsumi) johdolla. Ennen pitkää sattuukin onnettomuus ja pienen tytön hevosen jaloista pelastanut mies saa surmansa. Ilmeisesti kyseinen tapaus ei ollut tapaturma, vaan pillastunutta hevosta oli vahingoitettu tarkoituksella. Tapauksen nähnyt Mondo Nakamura haluaisi tutkia tapausta tarkemmin, mutta häntä kielletään puuttumasta asiaan. Tapahtuman taustalla lienee varsin vaikutusvaltainen taho. Surmansa saaneen miehen tytär ja kylän päällikkö Benten (Kyûko Kishida) kutsuvat koolle palkkamurhaajia tarkoituksenaan kostaa vastuussa oleville miehille. Tapaamiseen saapuu suuri joukko tappajia, mutta loppujen lopuksia Nakamuran lisäksi ainoastaan salaperäinen kulkija Bunshichi (Sonny Chiba) jää riitelemään tehtävänjaosta.  

Bunshichi aloittaa työnsä välittömästi ja alkaa poistaa päiviltä listallaan olevia miehiä. Hän matkustaa poikansa Chojin kanssa samaan tapaan kuin koston kierteeseen joutunut, petetty ôgami Iton esittämä samurai-hahmo matkasi poikansa kanssa ympäri Japania kuudessa Lone Wolf and Cub –elokuvassa vuosina 1972-73. Nakamura seuraa Bunshichin toimia ja samalla pyrkii selvittelemään, mitä alueella oikein tapahtuu. Matkalla hän kohtaa Bunshichin tyttären, joka on myös etsimässä isäänsä. Nakamuran tutkimukset eivät miellytä seutukunnan päättäjiä, joten seudun uusi päällikkö pyrkii lopettamaan Nakamuran tutkimukset kaikin käytettävissä olevin keinoin.

Sure Death Revenge on hidastempoinen tarina juonittelusta ja korruptoituneesta virkavallasta. Pelkästään omaa etuaan ajavat poliitikot eivät ole mikään uusi ilmiö. Samuraityyppiset taistelukohtaukset ovat taidokkaasti toteutettuja etenkin elokuvan loppupuolella. Filmi on kuitenkin kokonaisuudessaan varsin hidastempoinen.  Mukana on kuitenkin sopivassa suhteessa toimintaa ja ajoittain tummanpuhuvaa, jopa makaaberia huumoria, joten pitkästä kestostaan huolimatta elokuva säilyttää mielenkiintonsa liki koko kestonsa ajan. Tosin pieni lisäeditointi puolivälin paikkeilla olisi saattanut tehdä kokonaisuudesta entistäkin nautittavamman poistamalla paikallaan junnaamisen ja toiston tuntua.

Kuva:

Anamorfinen laajakuva on varsin laadukas. Kuvan pienestä leikkaamisesta alkuperäisestä kuvasuhteesta 1.85:1-laajakuvanäyttöjen formaattiin sopivaksi (1.78:1) ei käytännössä huomaa juuri lainkaan. Kuva on varsin terävä ja yksityiskohtainen. Värit toistuvat suhteellisen hyvin, joskin hieman vihreitä sävyjä korostaen. Roskia tai muitakaan epäpuhtauksia ei ole juuri lainkaan. Joissain öisissä kohtauksissa on havaittavissa taustakohinaa ja pientä rakeisuutta. Muutoin kuva on pienen budjetin tuotannolle varsin laadukas.

Ääni:

Mukana on ainoastaan alkuperäiskielinen, japaniksi puhuttu ääniraita Dolby Digital 2.0 –miksauksena. Dialogi ja musiikki kuuluvat selkeästi ja puhtaasti. Miksaus on etukanavapainotteinen valtaosan äänistä kuuluessa edestä. Varsinaisia toimintaan kiinnittyviä äänitehosteita ei juurikaan ole, mutta tällaisenaan ääniraita on kuitenkin varsin toimiva. Englanninkielinen tekstitys on todella huolella tehty. Teksti on helppolukuista ja virheetöntä.

Lisämateriaali:

Lisämateriaalin ainoa kiinnostava osio on biografiat ja filmografiat. Varsinkin Kinji Fukusakun ja Sonny Chiban osuudet ovat laajuudessaan jo hyviä. Fukasakusta on tekstiä 19 sivua ja Chibasta peräti 27. Sen sijaan Hiroaki Murakami, Ippei Hikaru, Kunihiko Mitamura ja Makoto Fujita saavat kukin vain parin kolmen sivun mittaisen lyhyen filmografian. Artwork-osiossa on ainoastaan muiden DVD-julkaisujen kansikuvia. Osio toimii mainoksena muihin enemmän tai vähemmän samankaltaisiin elokuviin. Voihan siitä katsoa vinkkejä avuksi seuraaviin leffahankintoihin, mutta muuten ei vaatimatonta kuvakavalkadia voi erityisen kiinnostavaksi kehua.

Yhteenveto:

Kulttimaineen saavuttanut Sure Death Revenge yhdistelee samuraihenkistä toimintaa ja tummanpuhuvaa synkkää komiikkaa kiehtovalla tavalla. DVD on varsin laadukas julkaisu näinkin iäkkäälle elokuvalle.