Elokuva
Kansalaissota on ohi ja vankileiriltä vapautunut Akseli Koskela (Ilkka Koivula) yrittää kerätä elämänsä rippeitä ja aloittaa vaimonsa Elinan (Veera Kiiskinen) kanssa alusta. Työn raskaan raataja painaa pitkää päivää itsestään piittaamatta, perheensä hyväksi, mutta kun vihdoin olisi mahdollisuus saada jotain omaakin, kohtalon koura tarttuu jälleen raivelista kiinni. Talvisodan edessä entiset viholliset unohtavat kaunansa ja asettuvat vieri viereen puolustamaan isänmaataan. Kun sodat vihdoin loppuvat ja paljastuu niiden hinta, joutuu Akseli punnitsemaan tekemiään uhrauksia puhuttelevin sanoin: ”Mitä varten kaikki jos mitään ei jää jäljelle? Mitä varten koko Koskela, isän ensimmäisestä lapionpistosta saakka, koko elämän kestänyt rehkiminen ja sitten vaan tyhjää…”

Ehta epookki, kuten ensimmäinenkin Täällä Pohjantähden alla (2009), on tämä Timo Koivusalon varmakätisesti ohjaama kokoillan kotimainen.Sanomaltaan yhä tärkeä ja näyttelijäsuorituksiltaan ylevä, kertomus kansasta, joka ei anna periksi, ei luovuta kovemmankaan paikan edessä, vaan nielee kivun, kiukun ja kyyneleet, ja jatkaa elämäänsä. Ennen kaikkea Täällä Pohjantähden alla II on elokuva suomalaisuudesta, kuten sen vain suomalainen osaa ja voi tehdä.

Materiaalin ja henkilöiden laajuus saa toki paikoin aikaan pysähtyneisyyttä, mutta se mikä pienessä töksähtelyssä hävitään, korvataan monin verroin sydämellä ja vaikka patetian peikkokin vaanii monen dramaattisemman kulman takana, kiitos hienojen näyttelijöiden, lopputulos on vahvasti plus-merkkinen. Jaakko Kuusiston komea musiikki taustoittaa tapahtumia vaadittavalla pieteetillä ollen yhtä aikaa herkkää ja mahtipontisen isänmaallista.

Ilkka Koivula vetää Akselinsa tappiin, ahavoituneen miehen silmissä palaa tuli niin vahvasti, että hänen pudottelemiin painaviin sanoihin uskoo. Veera Kiiskisen rooli miehensä vieressä järkähtämättömänä Elinana on myös sitä polttoainetta, jota TPA II:n kaltainen järkäle vaatii onnistuakseen. Sivurooleissa nähdään niin ikään vakuuttavaa sakkia: Reino Nordin, Sampo Sarkola ja Arttu Kurttila ovat sodan pedon suunnattomaan kitaan hukkuvat pojat ja vanha kettu Ville Virtanen vakuuttava opettaja natsisympatioineen. Anna Lipponen viehättää Koskelan suvun tytär Kaarinana eikä mikään elokuva, jossa Sulevi Peltola on mukana, voi ikinä kokonaan huono ollakaan.

Yhteenveto
Lavea ja laaja, mutta silti pienimmätkin nyanssit huomioiva elokuva, jota voi hyvin pitää kulttuuritekonakin. Väinö Linnan alkuperäisteoksen tarkka ja uskollinen filmatisointi on suurelokuva sanan varsinaisessa merkityksessä.