Elokuva:

James Jonesin 850 -sivuisen, Pearl Harborin pommitusta edeltäviin päiviin sijoittuvan bestsellerin Täältä ikuisuuteen sovittaminen elokuvaksi 1950 -luvun alussa on kaikkine kiemuroineen lähestulkoon yhtä värikäs tarina kuin kahdeksalla Oscarilla kruunattu Fred Zinnemannin ohjaama elokuva.

Kaikkien kirjan sisältämien kerrosten ja tarinoiden mahduttaminen alle kaksituntiseen elokuvaan ei kertakaikkiaan ole mahdollista, joten käsikirjoittaja Daniel Taradash joutui tekemään kipeitäkin kompromisseja, jotka kuitenkin lopputulosta ajatellen kannattivat. Omat vaikeutensa toivat aikakauden tiukat sensuurimääräykset jotka paitsi hankaloittivat kirjan kiihkeiden lemmenkohtausten kuvaamista myös aiheuttivat sen että elokuvan tapahtumiin oleellisesti liittyvä bordelli muuttui herrasmiesten kerhoksi. Yhdysvaltain armeija puolestaan päästi elokuvan tekijät kuvaamaan Schofieldin kasarmille, mutta asetti ehdoksi Jonesin romaanin armeijakriittisyyden siloittelun, joka johti varsin merkittäviin muutoksiin elokuvan juonessa. Kaikesta huolimatta kirjailija James Jones oli tyytyväinen lopputulokseen, joten elokuvan tekijät lienevät tavoittaneet kirjan hengen vastuksista huolimatta.

Oma lukunsa ovat elokuvan näyttelijävalinnat joista niin ohjaaja Zinnemannilla kuin studiopomo Harry Cohnilla oli huomattavasti toisistaan poikkeavat näkemykset. Elokuvan keskeisen henkilön, sotamies Robert E.Lee Prewittin rooliin Zinnemann halusi ehdottomasti Montgomery Cliftin, mutta Cohn oli yhtä ehdottomasti päättänyt että roolin näyttelee John Derek tai Aldo Ray, jotka molemmat olivat Columbian sopimusnäyttelijöitä tuohon aikaan. Zinnemann piti kuitenkin päänsä ja onnistui taivuttelemaan Cohnin palkkaamaan Cliftin. Elokuvan miestennielijän Karen Holmesin rooliin studio olisi halunnut veteraanivamppi Joan Crawfordin, joka suostuikin rooliin kunnes luopui osasta Deborah Kerrin hyväksi, koska ei pitänyt elokuvan puvustuksesta. Prewittin sydänkäpysen Alman rooliin Zinnemann olisi halunnut Julie Harrisin, mutta tällä kerralla Cohnin onnistui pitää päänsä ja rooli meni Donna Reedille. Vain komppanian vääpeli Milton Wardenia näyttelevä jämerä Burt Lancaster oli kaikkien ykkösvalinta rooliin, johon tosin alunperin kaavailtiin Edmond O'Brienia kunnes Lancaster yllättäen vapautuikin ottamaan roolin vastaan.

Värikkäin kulissien takainen näytelmä käytiin kuitenkin sotamies Angelo Maggion roolista, johon oli alunperin kiinnitetty Eli Wallach. Tuohon aikaan lähinnä laulajana tunnettu Frank Sinatra ilmoitti kuitenkin ottavansa roolin vastaan vaikka ilmaiseksi. Eräiden huhujen mukaan Frankien kiinnitys rooliin sinetöitiin tavalla, joka on myöhemmin dokumentoitu Kummisetä -elokuvassa. Tiedä häntä, mutta joka tapauksessa Sinatra otti uransa kannalta käänteentekeväksi osoittautuneen roolin vastaan lähes nimellisellä palkkiolla ja sai näyttelijänuransa huimaan nosteeseen.

Tapahtumat sijoittuvat Hawaijilla sijaitsevaan varuskuntaan, Pearl Harborin yllätysiskua edeltävälle ajanjaksolle. Sotamies Prewitt siirretään omasta pyynnöstään entisestä yksiköstään Hawaijille. Prewitt on ollut menestyksekäs nyrkkeilijä ja komppanian päällikkö kapteeni Dana Holmes (Philip Ober) joka on sattumoisin myös komppanian nyrkkeilyjoukkueen valmentaja on vedellyt muutamista naruista saadakseen tulokkaan omaan komppaniaansa vahvistamaan heikosti menestynyttä nyrkkeilyjoukkuettaan pyrkimyksenään saada nostetta omalle sotilasuralleen menestyvän nyrkkeilyjoukkueen valmentajana. Prewitt ilmoittaa kuitenkin jo saapumispäivänä Holmesille lopettaneensa nyrkkeilyn ja tämä johtaa armottomaan simputukseen niin Holmesin kuin varsinkin komppanian ryhmänjohtajina toimivien joukkueen nyrkkeilijöiden taholta. Vain Maggio on ystävänsä tukena, mutta hänkin on voimaton tilanteen edessä, varsinkin kun hänellä on omiakin ongelmia hoidettavanaan.

Toisaalla komppanian karski vääpeli Warden ajautuu intohimoiseen suhteeseen päällikön vaimon kanssa ja Prewitt rakastuu edellämainitussa herrasmiesten kerhossa työskentelevään Alma Burkeen.

Vaikka elokuvan juoni onkin lyhyesti kerrottu tarinaan on, kuten Jonesin kirjassakin, upotettu useita keskenään risteäviä sivujuonia ja kerroksia joiden kuvaileminen tässä arvostelussa on paitsi tarpeetonta myös jossain määrin spoilaavaa. Katsokaa itse niin näette että joskus Hollywoodissakin on osattu.

Montgomery Clift tekee loistavan roolisuorituksen sotamies Prewittin ristiriitaisessa roolissa. Frank Sinatra hänen kuumaverisenä ystävänään yltää tässä elokuvassa kenties näyttelijänuransa parhaaseen roolisuoritukseen. Kun myös muut keskeiset näyttelijät, Burt Lancaster etunenässä, tekevät roolinsa asiaankuuluvalla ammattitaidolla on lopputuloksena vuosikymmenestä toiseen kiehtova yhdistelmä trilleriä, melodraamaa ja kiihkeää romantiikkaa. Tapahtumia varjostaa kuitenkin jatkuvasti sodan uhka ja elokuva huipentuukin japanilaisten yllätysiskuun Pearl Harboriin. Jotakin elokuvan näyttelijäsuoritusten tasosta kertonee peräti viisi Oscar -ehdokkuutta elokuvan keskeisille näyttelijöille. Nämä ehdokkuudet materialisoituivat Oscar-sedän patsaiksi Frank Sinatralle (paras miessivuosa) ja Donna Reedille (paras naissivuosa), Montgomery Clift ja Burt Lancaster olivat kumpikin ehdolla parhaan miespääosan palkinnon saajaksi ja Deborah Kerr oli ehdolla parhaasta naispääosasta.

Elokuvan tunnetuin kohtaus lienee useissa yhteyksissä jäljitelty Burt Lancasterin ja Deborah Kerrin intohimoinen rakkauskohtaus hiekkarannalla aaltojen lyödessä voimalla pariskunnan yli. Mainio esimerkki siitä kuinka jopa 1950 -luvun tiukkojen sensuurisäädösten aikakaudella oli mahdollista luoda valkokankaalle äärettömän kiihkeä lemmenkohtaus, jossa ei itseasiassa näytetä mitään vaan jännite luodaan juuri sillä mikä jää kameran silmän tavoittamattomiin.

Kuva:

Kuva on mustavalkoinen ja 1,33:1 kuvasuhteinen kuten Academy Ratio -kuvasuhteella kuvatun elokuvan tapauksessa kuuluukin olla. Lukuunottamatta taustojen pehmeyttä muutamissa kohtauksissa kuva on ilahduttavan terävä. Vanhojen elokuvien kohdalla kuvan terävyydestä maksetaan usein lisääntyneen kohinan muodossa, tämä pätee jossain määrin myös Täältä ikuisuuteen DVD:n kohdalla. Onneksi kohinaa ei kuitenkaan esiinny häiritsevässä määrin ja sen aiheuttajaksi on helppo päätellä käytetty filmimateriaali.

Mustan ja valkoisen sävyt ovat esimerkillisesti kohdallaan. Pommituskohtauksessa käytetty autenttinen arkistomateriaali on helppo erottaa muusta elokuvasta huomattavasti pehmeämmän kuvan ansiosta, mutta tätä ei millään muotoa voi pitää kovin häiritsevänä.

Ääni:

Englanninkielisen Dolby Digital 2.0 monoääniraidan lisäksi levyllä on dubbaukset neljällä kielellä, kaikki luonnollisesti monoäänellä. Tälläkään kerralla en tietenkään ole kuunnellut kuin alkuperäisen englanninkielisen ääniraidan.

Elokuvan dialogi toistuu varsin selkeästi eikä ääniraidalla esiinny häiritsevässä määrin kohinaa. Luonnollisesti äänitehosteet jäävät varsin vaimeiksi eikä tilavaikutelmasta kannata edes puhua.

George Duningin elokuvaan säveltämä musiikki toimii hyvin elokuvan taustalla.

Lisämateriaali:

Kommenttiraidalla ovat äänessä Fred Zinnemannin poika Tim Zinnemann sekä elokuvassa pienen sivuroolin tekevä Alvin Sargent. Tim Zinnemann oli Täältä ikuisuuteen -elokuvan teon aikoihin 13 -vuotias ja hän kertoo tapahtumista niin muistikuviinsa kuin isänsä kertomuksiin tukeutuen. Vielä oudompi valinta kommentoijaksi on Alvin Sargent, joka päätyi pieneen sivurooliin tähän elokuvaan vaikka oli jo lopettanut näyttelemisen ja työskenteli kuvausten alkaessa vakuutusmyyjänä. Kaikesta huolimatta kaksikko pystyy pitämään kuuntelijan mielenkiinnon yllä ja tuomaan esille kohtuullisen mielenkiintoista informaatiota elokuvaan liittyen.

Vähän yli kaksiminuuttinen Making of -dokkari lienee lajissaan ennätyksellisen lyhyt. Pätkän sisältämä materiaali on toki mielenkiintoista, mutta tässä elokuvassa taustoineen olisi taatusti ollut aineksia kunnolliseen dokumenttiin. Yhdeksänminuuttinen Excerpts from Fred Zinnemann: As I See It koostuu ohjaaja Zinnemannin haastattelunpätkistä ja on huomattavasti mielenkiintoisempi.

Mukana on myös huonolaatuisella kuvalla ja kohisevalla monoäänellä varustettu Täältä ikuisuuteen -traileri sekä trailerit elokuvista Alaston satama (1,33:1 DD 2.0) ja Kwai-joen silta (2,35:1 LBX DD 2.0). Paketin täydentävät tavanomaiset näyttelijöiden ja tekijöiden biografiat.

Elokuva on tekstitetty 21:lla kielellä, myös molemmilla kotimaisilla. Kommenttiraita ja muu lisämateriaali on tekstitetty viidellä kielellä, ei kuitenkaan sen enempää suomeksi kuin englanniksikaan.

Yhteenveto:

Loistava elokuva ja asiallinen joskin ekstroiltaan köyhänpuoleinen DVD -julkaisu, mitä tässä enempää jaarittelemaan.