Elokuva
Hazel Lancaster (Shailene Woodley) on terävä ja sanavalmis 16-vuotias, joka sairastaa syöpää. Äitinsä Frannien (Laura Dern) vaatimuksesta Hazel osallistuu syöpäsairaiden tukiryhmään, jossa hän tapaa Augustus Watersin (Ansel Elgort), saman pirullisen sairauden kanssa kamppailevan entisen huippu-urheilijan, jolle ironinen sarkastisuus on katkeruuden vahva vastalääke. Kahden kuolemansairaan ihmisen räiskyvä suhde tuntuu olevan tähtiin kirjoitettu ja vie heidät matkalle aina Amsterdamiin asti, tapaamaan kirjailija Peter Van Houtenia (Willem Dafoe), jonka kirjoittamalla romaanilla on suuri merkitys Hazelille.

Josh Boonen ohjaaman romanttisen draaman Tähtiin kirjoitettu virhe voimavarat löytyvät hyvästä käsikirjoituksesta ja traagisen tarinan dramaattisuudesta huolimatta sen terävästä ja tilannetajuisesta huumorista. Jonathan Levinen loistavaan tautikuvaukseen 50/50 (2011) verrattuna Tähtiin kirjoitettu virhe on ratkaisuiltaan sovinnaisempi ja iskuiltaan kiltimpi, mutta se tavoittaa silti sen ytimen, jonka kuolemantuomion diagnoosissa saaneen ihmisen on löydettävä.

Elokuva, jonka kummallakin päähenkilöllä on terminaali syöpä ja joiden jokainen päivä voi olla viimeinen, olisi helppoa latistaa tv:stä tutuksi ”Viikon sairaus”-kronikaksi, mutta Tähtiin kirjoitettu virhe välttää pahimmat sudenkuopat pitäessään yltiöpäisen porutuksen aisoissa aina kalkkiviivoille asti antaessaan henkilöidensä kasvaa kokonaisiksi ihmisiksi vikoineen kaikkineen. Kummankin päähenkilön persoonista löytyy realistista pohjaa. Vakavan sairauden ja ennen aikaisen elämän ehtoon häämöttäessä molempien perspektiivi maailmaan muuttuu, eikä vähiten näkemällä pienetkin asiat eri tavalla. Toki finaalissa kyynelkanavien aktiviointi kasvatetaan toiseen potenssiin, mutta kun sekin osataan tehdä pitkälti tarinan ehdoilla, ei sympatioiden manipuloinnista ole kovinkaan paljoa haittaa.

Scott Neustadterin ja Michael H. Weberin ymmärtäväisen käsikirjoituksen pohjana on toiminut John Greenen vuonna 2012 julkaisema saman niminen menestysromaani, jonka nimen on inspiroinut itse William Shakespeare näytelmässään Julius Caesar, jossa keisari lausahti Brutukselle: "The fault, dear Brutus, is not in our stars, But in ourselves, that we are underlings."

Viimeksi Twilight -ilmiön jälkimainingeissa nuorten lompakoita lypsäneessä löysässä dystopiassa Divergent: Outolintu (2014) siskona ja veljenä nähty Shailene Woodley ja Ansel Elgort pärjäävät nyt huomattavasti paremmin. Hazel ja Gus ovat aidon oloisia ihmisiä, joiden elämänjano tarttuu väkisinkin katsojaan tavalla, jossa ei feikkiä suuremmin piile. Laura Dernin hysteerisesti ylihuolehtivaa äitiä paremmin pärjää True Blood -sarjasta tuttu Sam Trammell Hazelin isänä ja koko keikan varastaa lopulta Willem Dafoe katkerana kirjailijana, jonka kirjoittama tarina risteytyy nuoren parin reissuun elävällä tavalla. Lotte Werbeek on kiukkukirjailijan kiltti appari Lidewij ja Nat Wolff pääparin kohtalon jakava ystävä tukiryhmästä, syövän sokeuttama Isaac.

Yhteenveto
Hauska, dramaattinen ja oikealla tavalla traaginen kertomus rakkaudesta tappavan taudin varjossa.