Elokuva
Kieli kannattaa laittaa reilusti poskeen ja aivot säilyttää suosiolla narikkaan ennen Joe Carnahanin A-Teamiin tutustumista. 1980-luvun legendaarisen sarjan nykyaikaistettu versio pistää A-luokan budjetin verran rahaa palaamaan näyttävän, mutta täysin reikäpäisen toimintatykityksen edessä. Räjähdysten, lentävien tankkien ja kilokaupalla savuavien hylsyjen seasta löytyy yllättävän monisyinen juoni neljästä Irakin sodan veteraanista, jotka ryhtyvät puhdistamaan nimeään rikoksesta, jota eivät tehneet.

Vuosimallin 2010 A-Team säilyttää saman asenteen kuin esikuvansa, vaikka tapahtumat onkin nykyaikaistettu. Modernisuus näkyy myös aiempaa tuhdimmassa tehostetykityksessä, mutta pääasia on edelleen nelikon keskinäisessä kommunikaatiossa. Eripurainen, mutta silti toisiaan viimeiseen asti tukevat veteraanit ovat hauskimmillaan keskinäisessä kinastelussa, joissa erilaiset luonteenpiirteet ottavat toisista mittaa. Alun pohjustusjaksosta lähtien elokuvan tyyli alleviivataankin harvinaisen selvästi, eikä A-Teamia tule ottaa tosissaan missään vaiheessa.

Nelihenkisen tiimin suunnannäyttäjä on sikaria mussuttava Hannibal Smith, jonka saappaissa nähdään monista mentor-rooleista tutuksi käynyt Liam Neeson. Näyttelijän charmantti olemus sekä hahmon suunnittelunerokkuus on elokuvan useiden kohtausten katalyytti, mutta jää kuitenkin porukan muusta habituksesta selkeimmin ulos. Kujeilevasta luonteestaan huolimatta Smith on pikemminkin tiimin koossapitävä isähahmo, ei niinkään se koominen lopputulos. Osansa naurumyräkästä saa Hannibalin vasuri ja armoton pelimies Faceman, johon itsekin komea Bradley Cooper lorauttaa aimo annoksen omaa itseään. Vastapuolella kenttää pelaavan ex-rakkaansa (Jessica Biel) kanssa vehtaava Faceman noudattelee perinteisintä elokuvamallia hulttiomaisesta rakastelijasta tiiminsä vetojuhdaksi siirtyvänä henkilönä, mutta säilyttää onneksi silmäkulmassaan sen ilkikurisen pilkkeen loppuun saakka.

Kaksi viimeistä herrasmiestä ovat pakan odotetuimmat komentelijat. Alkuperäinen sarja on pitkälti tunnettu pääosassa olleen, elopainonsa verran kultaa kaulassa roikottaneen Mr. T'n toilailujen vuoksi B.A. Baracus -roolissaan, minkä valossa UFC-tappelija Quinton "Rampage" Jacksonilla on kova paikka selviytyä suorituksestaan puhtain arvosanoin. Eikä se onnistukaan, silkan camp-arvonsa vuoksi sfääreihin karkaavan foolailijan vuoksi, mutta yllättävän ammattimaista jälkeä ensikertalainen saa aikaiseksi. Esikuvaansa nähden Rampagen Baracus on jopa yllättävän normaali. Viimeisin sankari ja potin räjäyttävä Sharlto Copley varastaa kuvaruudun jokaisessa kohtauksessaan. Päästään hivenen tahditon Murdock osaa kyllä lentää kopteria, mutta ennen kaikkea miestä näyttelevä Copley reväyttää mielettömällä olemuksellaan ja komediallisella annillaan suupielet hymyyn. Murdock onkin eräänlainen leffan ruumiillistuma: täysin mielenvikainen, mutta jollain absurdilla tavalla aivan hillitön.

Joe Carnahan vetääkin tykitystä varmalla otteella, mutta ei anna fysiikan lakien pilata liiaksi meininkiä. Pääsääntöisesti yhä paisuvammaksi venyvät kohtaukset vedetään jo roolihahmojen kesken täysin leikiksi, joten nurinkurisen logiikan vuoksi kohtaukset tuntuvat näennäisrealistisilta. Mielenkiintoa pitää yllä myös paikoin erikoinen leikkaus. Valitettavasti Carnahan itse sortuu vakavuuteen elokuvan puolivälissä, jolloin vauhdikkaana alkanut raina törmää kuin seinään. Tempon vaihtuminen on luonnollisesti juonikoukeroita syventävien kohtauksien takia, mutta jälleen loppua kohden alati kiihdyttävä mekastus tekee keskivaiheesta liian vetämättömän. Tavallaan elokuva syyllistyykin kehittämään liian realistista juonta täysin päättömälle toiminnalle.

Tekniikka
Teknisesti julkaisu täyttää HD-standardit. Värikylläinen kuva on kauttaaltaan yksityiskohtainen. Erinomainen mustan taso on paikoin aavistuksen kallellaan harmaaseen, mutta kohtaukset on laskettavissa yhden käden sormilla. Kohina karsii harvakseltaan detaljeja ja nousee hetkittäin jopa häiritseväksi. Kokonaisuudessaan kuvassa ei ole kuitenkaan moitittavaa.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita on aktiivinen, mutta jokseenkin oudosti miksattu. Räjähdykset jäävät muutamissa kohtauksissa turhan vaimeiksi, mikä johtuu osin elokuvakerronnallisista syistä. Yhtälailla ilmiö on häiritsevä. Muuten miksaus on erinomainen. Matalat taajuudet ylläpitävät presenssiä alituiseen ja parhaimmillaan iskevät sisuskaluihin varsin jykevällä toimituksella. Tilakanavia hyödynnetään loistavasti myös seesteisempien hetkien aikana, vaikka oikeuksiin ne pääsevät elokuvan ylilyödyissä toimintakohtauksissa.

Lisämateriaali
The Devil's in the Details: Inside the Action with Joe Carnahan on ohjaajan kommenttiraita, joka on höystetty PIP-ominaisuuksilla. Nämä lukeutuvat vain pieniruutuisiin kuvakäsikirjoituksiin ja kulissien takaisiin materiaaleihin, joista on vaikea saada selvää. Onneksi Carnahan jakaa tietoa varsin auliisti ja laaja-alaisesti tuotannon eri aspekteista.

Loppusälä on perinteistä markkinointimatskua ilman kunnollista arvoa. A-Team Theme Mash-Up Montage on tunnarin säestämänä leikelty kooste elokuvan tapahtumista. Kaikkein perinteisin hehkutusvideo kulissien taakse kulkee nimellä Plan of Attack, jossa tekijät kertovat tuotannosta sekä yleisestä ilmapiiristä. Kestoa löytyy noin kaksikymmentä minuuttia. Character Chronicles pitää sisällään viiden henkilöhahmon pintapuoliset analysoinnit sekä kuvaa heidän yleistä sekoilua kameran takana. Visual Effects Before and After on nimensä mukaisesti tehostevastaava James E. Pricen lyhyt viisiminuuttinen vertailu elokuvan tehosteista ennen ja jälkeen.

Julkaisun päättävät poistetut ja pilalle menneet kohtaukset sekä elokuvan traileri.

Yhteenveto
A-Team on päätön, mutta yllättävän viihdyttävä toimintaelokuva. Juonikoukeroita punotaan hartaudella ja vakavasti, mutta ovat ristiriidassa elokuvan muuhun menoon nähden, mikä näkyy junnaavana keskivaiheena.