Elokuva
Ihmis-Bellan (Kristen Stewart) ja vampyyri-Edwardin (Robert Pattinson) parisuhteilu jatkaa vuoristoratamaista menoaan. Bellan uusin huolenaihe on vanheneminen, Edward kun pysyy ikuisesti 17-vuotiaana, mutta tyttö ikääntyy omasta mielestään ihan silmissä. Kun Bellan 18-vuotissynttäreillä sattuu pieni haaveri Culleneiden talossa ja verenimijöille elintärkeä ja himoittava plasma pääsee virtaamaan, Edward tajuaa, että romanssi kuolevaisen kanssa on sula mahdottomuus. Hän kieltää rakkautensa, ja kuten kuka tahansa mies vaikean naisen edessä, vaihtaa paikkakuntaa.

Sydämensä särkenyt Bella päätyy masentuneena vanhan ystävänsä Jacobin (Taylor Lautner) käsivarsille, mutta nuorella miehellä riittäisi ongelmia jo ihan omastakin takaa, sillä karvankasvu ja kuulle ulvominen eivät ole ensitreffien parasta polttoainetta. Kun Eddie C. saa kuulla rakkaansa kovasta kohtalosta, hän tekee päätöksen, joka tulee muuttamaan koko hänen rotunsa tulevaisuuden.

Pelkäksi hattaraksi Twilight - Haukotuksen muuttanut ohjaaja Catherine Hardwicke on vaihdettu Chris Weitziin, ja vaikkei miespuolinenkaan megafoonin heiluttaja nyt sen sanottavammin saa umpiromanttiseen kevytkauhuiluun särmää, edeltäjäänsä ryhdikkäämpi esitys Twilight - Uusikuu pikkuisen sentään on. Miltei mahdottomalla aikataululla markkinavoimien painostuksessa ns. varman hitin ensi-iltaan saattanut Weitz saa muutamiin kohtauksiin elävyyttä mietityllä editoinnilla, mutta kiireestä johtuen puolitiehen jääneet digiefektit (varsinkin ihmissudet) ja käsikirjoituksen naurettavan pateettinen dramaattisuus syövät ison osan uskottavuudesta.

Twilight - Uusikuu ottaa itsensä myös aivan liian vakavasti, sillä huumoria ei Melissa Rosenbergin siirapilla ja huulikiillolla käsikirjoittamassa elokuvatuksessa ole pisaraakaan, ellei sitten sitä tahatonta komiikkaa lasketa. Niistä kaikkein kliseisimmistä saippuoista kokoon kursittu dialogi on paikoin vaivaannuttavan teennäistä, eikä urakkapalkalla duuniaan tekevälle ohjaajalle ole annettu muuta mahdollisuutta kuin taltioida jokainen sokeroitu sana, joita näyttelijät pudottelevat vakavilla painotuksilla höystettyinä kuin parempaakin Shakespearea.

Päähenkilöistä Kristen Stewart osaa keskustelujen dramaattiset tauot kieltämättä hyvin, ja parhaimmillaan nuori neito näyttääkin aivan elokuvatähdeltä, mutta Robert Pattinsonin raukea mulkoilu yhdistettynä aneemiseen olemukseen ei synnytä parin välille sähköä edes pupupatterin vertaa. Huvittavin ilmestys on Taylor Lautnerin täyteen puhallettu teinisankari, jonka kukkomaiset elvistelyt, alituiseen vieläpä ilman paitaa, saavat saagan vannoutuneimmatkin fanit punastelemaan häpeästä. Suurimman osan valkokangasajasta saavan Stewartin lisäksi ansaitut krediitit näyttelijäntyöstä voi antaa myös Billy Burkelle Bellan kivana isänä ja jollain ilveellä mukaan napatulle Michael Sheenille (mm. Frost/Nixon, 2008) vampyyriaatelisena Arona. Entinen lapsitähti Dakota Fanning piipahtaa kuvissa punasilmäisenä kivun spesialistina.

Alexandre Desplat`n luoma score on kuulaan kaunista virittelyä, jonka herkät teemat antavat kevyelle tarinalle mukavasti jylhyyttä ja painoarvoa. Pääpaino elokuvan musiikkiraidalla on kuitenkin ykkösosan tavoin sekä kevyemmällä että tehokkaammalla nykyrockilla, jota tarjoilevat niin hittibändit kuin vielä tuntemattomammatkin esittäjät. Romantisoidussa pelottimessa ääneen pääsevät mm. Death Cab for Cutie (Meet Me On The Equinox), Thom Yorke (Hearing Damage), Muse (I Belong To You), Black Rebel Motorcycle Club (Done All Wrong) sekä The Killers (A White Demon Love Song).

Yhteenveto
Puuduttavan pitkä ja itsestäänselvyyksiä loputtomiin jankkaava light-leffa lunastaa lupauksiaan vasta viimeisen näytöksen alkaessa, mutta siinä vaiheessa ollaan jo aivan liikaa myöhässä. Stephenie Meyerin saagan fanaattisimmat fanit saavat toki rahoilleen vastinetta, sillä tottahan toki aurinkoa tarkemmin tuotantopalavereissa suunniteltu täsmäisku nuorten lompakolle on sen verran hyvin toteutettu. Niille, jotka vierastavat ryöstöviljelyä ja -kalastusta, Twilight - Uusikuu on väärä valinta.