Aiemmin mainoksia ja lyhytelokuvia tehtaillut nuori ohjaaja Dome Karukoski on saanut aikaiseksi ensimmäisen pitkän elokuvansa, joka on samalla hänen päättötyönsä taideteollisesta korkeakoulusta. Tyttö sinä olet tähti on käsikirjoittaja Pekko Pesosen käsialaa, jonka aiempi käsikirjoitus Lapsia ja aikuisia -elokuvaan ei vielä vakuuttanut. Nyt Pesonen on onnistunut paremmin, ja paikoin nerokas käsikirjoitus on luonut hienon alustan Karukosken ohjaustyölle.

Nykypäivään sijoittuvassa tarinassa Sune (Samuli Vauramo) on levy-yhtiön kanssa sukset ristiin vetänyt lahjakas hiphop-muusikko, joka rakastaa musiikkia ja haluaa tehdä omaa juttuaan mieluummin kuin sitä, mitä kuuntelijat tahtovat. Hänellä ja kavereillaan Isukilla (Eero Milonoff) ja Kondiksella (aina loistava Joonas Saartamo) on bändi, Kärkiryhmä, ja levy-yhtiöstä erottuaan kolmikko päättää tehdä jotain parempaa kuin radiosoittoon kelpaavaa roskaa.

Toisaalla täydellisen perheen tytär Nelli (Pamela Tola) unelmoi laulajan urasta, vaikka isä (Eero Saarinen) yrittääkin kovasti patistaa lukemaan lääkiksen pääsykokeisiin. Lääkärin ura ei tyttöä kuitenkaan kiinnostaisi, ja Nelli päättää mennä juttelemaan levy-yhtiön pomolle (Mikko Kouki), joka kehottaa tekemään demon. Nellillä ei ole aavistustakaan moisesta, eikä hän tunne ketään, joka voisi auttaa.

Kondis ja Isukki lyövät naisia pelkäävän Sunen kanssa vetoa, ettei hän pysty kellistämään baarissa tapaamaansa tyttöstä. Jo aiemminkin Suneen törmännyt ja demonauhaa tarvitseva Nelli lähtee kuin lähteekin Sunen matkaan ja lopputulos on muutakin kuin biisejä.

Vaikka elokuvassa käsitellään paljon hiphop-kulttuuria ja osa näyttelijöistä on hoppareita, miellyttänee tarina ihmisläheisyytensä vuoksi myös katsojia, jotka eivät tällaisesta musiikista tai pukeutumisesta pidä. Parhaassa tapauksessa elokuva saattaa jopa lisätä ihmisten avarakatseisuutta eri nuorisokulttuureja kohtaan. Antaapa raina hoppareista ja räppäreistä myös huumorintajuisen ja positiivisen kuvan.

Lyhyehköstä pituudestaan huolimatta elokuva tuntuu pidemmältä. Siihen on saatu tiivistettyä pidemmän elokuvan tunnelma ja sisältö, ja tämä on pelkästään positiivinen asia. Kokonaisuus toimii loistavasti, ja elokuva kestää mukavasti toisenkin katsomisen. Kun lavastus ja valaisukin on ammattijälkeä, ei mistään tahdo löytää pahaa sanottavaa.

 

Etenkin pääosien näyttelijät tekevät hienoa työtä, ja Karukoski on osannut ohjata tilanteen kuin tilanteen. Sivuosista mieleenpainuvin on ehdottomasti Joonas Saartamon esittämä Kondis, eikä Isukkikaan kauas jää. Joskin juuri tämän parivaljakon rivot sanailut saattavat myös alkaa helposti ärsyttää. Vaikka elokuva onkin vähän kuin suomalainen versio 8 Milesta, on amerikkalaistettu nykymaailma upeasti sopusoinnussa suomalaisen arjen kanssa. Tyttö sinä olet tähti on jopa niin korkeaa tasoa, että sen aikana paikoin unohtaa seuraavansa suomalaista elokuvaa.

Kuvaformaatti on anamorfinen 1.85:1, ja kuva on yksinkertaisesti sanottuna hyvä. Puoliksi filmille ja videolle kuvatut kohtaukset kuvastavat onnistuneesti elokuvassa kahta toisiinsa törmäävää maailmaa, ja näiden värimaailmat on käsitelty tunnelmaan sopivasti. Kameratyöskentely on myös kansainvälistä tasoa ja leikkaus toimii. Kuva on televisioon sopivan terävä ja ajojen aikana suoritetut tarkennukset ovat täydellisiä. Pientä pehmeyttä on kuitenkin havaittavissa varsinkin filmille kuvatuissa kohtauksissa, joten suuremmalta kankaalta katsottuna kyseinen pehmeys saattaa korostua.

Ääniraita on saatavilla sekä stereona että Dolby Digital 5.1 -muodossa. Etenkin musiikit ovat erinoimaisia. Ne ovat useiden artistien käsialaa, joista mainittakoon muun muassa Elastinen, Mariska sekä varsinkin Jukka Immonen, joka on vastannut lähes kaikesta elokuvan musiikkiin liittyvästä. Biisit ovatkin aivan loistavia ja oikeat kappaleet on löydetty niin herkempiin kohtauksiin kuin meneviin bileisiinkin. Myös musiikin äänenlaatu on huipputasoa ja muhkeat biitit saavat mukavasti jytkettä subbariin.

Miinusta tuleekin vain äänimiksauksesta. Mitä järkeä on ollut miksata dialogi samalle tasolle taustahälinän tai musiikin kanssa? Pahimmillaan dialogi jopa hukkuu kaiken muun alle, eikä puheesta tahdo saada selvää. Onhan tämä toki realistista, mutta elokuvaan se ei vain sovi. Muutenkin hieman liian hiljaista dialogia lukuun ottamatta ääniraita on erittäin laadukasta tavaraa, jonka huippuna toimii elokuvan yksi tarinankin kannalta tärkeimmistä asioista - musiikki.

Kansainvälisellä mittapuullakin mitattuna lisämateriaalia on tarjolla sopivan muhkea määrä. Valikot ovat selkeitä ja toimivia, ja ne ovat saatavilla suomen lisäksi myös ruotsiksi ja englanniksi.

• Elokuvan kommenttiraidalla ohjaaja Karukoski ja käsikirjoittaja Pesonen analysoivat elokuvan kohtauksia, henkilöhahmoja ja keskustelevat muusta elokuvaan liittyvästä. Mitään ihmeellistä ei ole luvassa, mutta jos elokuvaan kiinnostaa perehtyä tarkemmin, on kommenttiraita kuitenkin melko kiinnostavaa kuunneltavaa.

• Helmiä leikkauspöydän arkistosta (10:47) esitttelee joitakin poistettuja kohtauksia ohjaaja Karukosken selostamana. Kaikki ovat ihan katsottavia, mutta eivät olisi tarjonneet elokuvaan mitään tarpeellista.

• Voice-TV:n haastatteluja on tarjolla yhteensä seitsemän kappaletta, joista suurin osa pitää sisällään vielä useamman osion. Pelkästään näiden haastattelujen yhteiskesto on yli 52 minuuttia. Puolet niistä on kuvattu elokuvan kuvauspaikoilla ja puolet studiossa. Muutoin kohtalaisen hyvää materiaalia varjostavat vain Voice-TV:n kehnot haastattelijat, joilla varsinkin yhdellä sanat takeltelevat kerran jos toisenkin.

• Making Music -osiossa (9:35) Jukka Immonen kertoo elokuvassakin nähtävässä studiossaan musiikin tekemisestä.

• Virallinen Making of -dokumentti (20:25) vie katsojan suoraan kuvauspaikoille, ja materiaalia nähdään lähes pelkästään itse kuvaustilanteista. Tällaisenaan dokumentti onkin hivenen yksitoikkoinen, ja mukaan olisi voinut liittää esimerkiksi joitakin kuvaustilanteissa tehtyjä haastatteluja. Nyt kuvausryhmän toimintaa seurataan kokonaan ulkopuolisen silmin.

• Cameo Bingo on mielenkiintoinen osio. Kolmeminuuttiseen koosteeseen on leikattu putkeen kaikki elokuvassa nähtävät kohdat, missä vilahtaa jokin muusikko tai kuvausryhmän jäsen.

• Kuvausten jälkeinen euforia -nimellä kulkeva keskustelutuokio (7:31) näyttää erittäin väsyneiden ohjaajan ja apulaisohjaajan keskeisen juttutuokion rankan kuvauspäivän jälkeen. Olutta juoden yritetään kovasti selittää jotain, mutta väsynyt keskustelu ei jaksa kiinnostaa tarpeeksi.

• Ylen-hyvä inserteissä (15:01) ohjaaja ja pääosan näyttelijät harjoittelevat keskenään lapsellisia ja tyhmiä esityksiä, joissa yhteenotoiltakaan ei vältytä. Tämä osuus kannattaa ehdottomasti katsastaa jo sen hauskuuden vuoksi.

• Lisäksi tarjolla on teaseri ja traileri (2:30), Cristina Wheelerin musiikkivideo “You’ll be gone” (3:07), graffitikuvien kuvagalleria (0:42) ja Pamela Tolan ottamia valokuvia (1:36).

Tyttö sinä olet tähti on ehdottomasti parhaimpia kotimaisia elokuvia pitkään aikaan. Kokonaisuutena julkaisu on kansainvälistä tasoa, eikä tämä häviä lainkaan esimerkiksi ruotsalaisille teinielokuville. Kun lisänä on vielä muhkeasti lisämateriaalia, on paketti ehdottomasti ostamisen arvoinen. Vaikka hiphop-kulttuuri ei kiinnostaisikaan, kannattaa elokuva katsoa jo rakkaustarinan, ja sen seikan vuoksi, että näkee meillä Suomessakin osattavan halutessaan tehdä hyviä elokuvia.