Elokuva
Kun Ruotsin kuningas Kustaa II Aadolf kuolee vuonna 1632 keskellä 30-vuotista sotaa, kruunun perii hänen ainoa lapsensa, jo vauvaikäisestä prinssiksi kasvatettu tytär Kristiina (Malin Buska). 18-vuotiaana kuningattareksi kruunattu Kristiina herätti pahennusta hovinsa luterilaisten aatelismiesten keskuudessa, sillä nuori nainen käyttäytyi ennen kuulumattomalla tavalla metsästäen, miekkaillen ja pitäessä jopa housuja, jonka lisäksi teräväkielinen poikatyttö uskalsi kyseenalaistaa kirkollisia käsityksiä kristinuskosta, vannoessaan muun muassa Martin Lutherin ja ranskalaisen filosofin Descartesin oppien nimeen. Kuningattarena Kristiina halusi nostaa Ruotsin euroopan sivistyneistön johtoon ja perustutti maahan uusia kouluja, teattereita ja kirjastoja. Nuoren hallitsijattaren ajatukset ja uudistukset olivat kuitenkin niin radikaaleja, että juonittelu vallan kulisseissa kiihtyi, varsinkin, kun päivänvaloon nousi tämän suhde hovineitoonsa, kreivitär Ebba Sparreen (Sarah Gadon). Lopulta Kristiina ymmärtää, että tullakseen siksi, mitä hän haluaa olla, hänen on luovuttava kaikesta mitä hän jo on.

Mika Kaurismäen ohjaamassa monikansallisessa yhteistuotannossa, historiallisiin faktoihin pohjaavassa Tyttökuninkaassa on puvut ja peruukit kunnossa ja lavasteetkin laveat, mutta epookista puuttuu elokuvallisuus, se ylväys ja jylhyys, joka loistaa todellisista suurelokuvista. Kaurismäen ohjaustyö on perusoppeihin nojaavaa, vailla minkäänlaista omaperäistä käsialaa, joskin lieneekö sellaista koskaan ollutkaan? Vaikka tapahtumia, käänteitä ja mullistuksia piisaa ihan globaalissakin mittakaavassa, Michel Marc Bouchardin käsikirjoituksessa dramaturgia jää pelkän puheen tasolle, joka korkealentoisessa sivistyneisyydessään on paikka paikoin jopa tylsää. Vaikka Tyttökuningasta onkin tehty Turun linnan historiaa henkivissä, autenttisissa miljöissä, valkokankaalle syntynyt jälki on tv-elokuvamaisen lavastettua, jonka ankeutta korostaa myös Guy Dufauxin kuvaus, joka on silkkaa naturaa.

Monikansallinen on myös casting, jonka johdossa ruotsalaisen Malin Buskan kuningatar Kristiina jää muutamaa voimakkaampa ulostuloa lukuunottamatta kalpeaksi varjoksi todellisesta esikuvastaan. Buskan rinnalla suurimman vastuun jakaa Michael Nyqvist kansleri Oxenstiernana, Kristiinaa lapsesta asti kaitseneena isähahmona. Kanadasta kotoisin oleva Sarah Gadon keikistelee tyttökuninkaan hurmaavana Ebbana, saksalainen Martina Gedeck on Kristiinan moniongelmainen äiti, kuningatar Maria Eleonora, ja mittavan kansainvälisen uran tehnyt belgialainen Patrick Bauchau viisauksiaan monitulkintaisesti viljelevä Descartes.

Kotimaan komejanttareista mukaan ovat päässeet tutut nimet: Mikko Leppilampi on Kristiinaa kosiskeleva kreivi de la Gardie, Mikko Kouki herra de Camp, Jarmo Mäkinen kenraali, Pertti Sveholm Kristiinan opettaja, Timo Torikka isä Viogué, Ville Virtanen tohtori Van Wullen ja Lauri Tanskanen nuori arkkitehti, mutta heistä jokainen lähinnä vain piipahtavat kuvissa, aivan kuten Samuli Edellmann lyhyessä takaumajaksossa kuolleena kuningasisänä. Eniten eturiviin suomalaisista pääsee Laura Birn, Kristiinan ja Ebban salaisuuden todistavana hovineito Erikana.

Yhteenveto
Muodollisesti pätevä pukudraama ei kohoa historiallisten epookkielokuvien kuninkaalliseksi.