Elokuva
Muun maailman keskittyessä Pekingin kesäolympialaisiin, käytiin toisella puolella Maata lähes uutisoimaton sota Venäjän ja Georgian välillä. Viisi päivää kestäneen Etelä-Ossetian sodan taustat ovat yhtä kirjavat kuin vastassa olleet osapuolet, mutta Renny Harlinin näkemyksessä selkkauksen syyt jäävät yksipuolisiksi. Sorrettujen georgialaisten puolelta kuvattu Viiden päivän sota maalaa Venäjän säälimättömistä miliisijoukoista suuren pahan, jonka ikeestä joukko amerikkalaistoimittajia yrittää selviytyä elossa ja saada totuuden tapahtumista julki.

Poliittisen puheenvuoron sijaan Harlin keskittyy siihen, minkä osaa parhaiten. Viiden päivän sota on bensaräjähdyksillä kyllästetty suorasukainen toiminta, jossa ainoat syyt ovat vain tekosyitä viedä ruudinkätkyistä kerrontaa eteenpäin. Etelä-Ossetian sota jää rainan edetessä samanlaiseksi alaviitteeksi kuin päähenkilöiden sivulauseet muiden viimeaikaisten kansanmurhien mediaseksittömyydestä, minkä Harlin taitaa itsekin allekirjoittaa elokuvan suuntauksesta päätellen. Välinpitämättömyytensä vuoksi Viiden päivän sota taantuu vain kevyeksi popkorniviihteeksi, jonka taustalla voisi yhtä hyvin olla fiktiivinen sota.

Tusinaleiman takana on David Battlen käsikirjoitukseen perustuva Mikko Alanteen sovitus, jota pystyy kutsumaan ainoastaan ala-arvoiseksi. Georgian selkkaus typistetään henkilökohtaiseksi selviytymistaisteluksi, jossa amerikkalaistoimittajat (Rupert Friend ja Richard Coyle) ja näiden teennäinen rakkauskuvio (Emmanuelle Chriqui) joutuvat toinen toistaan surkuhupaisampiin tilanteisiin vain selviytyäkseen täpärästi kerta toisensa jälkeen. Vaikka hektisissä toimintakohtauksissa on paikoin ohjaajalle leimallista draivia, on kerronta kaikilta muilta osin häpeällisen laiskaa.

Pääkolmikko Rupert Friend, Richard Coyle ja Emmanuelle Chriqui jäävät muun elokuvan tapaan kovin persoonattomiksi ilmestyksiksi. Päätähtien karismattomuus vaivaa etenkin tunnetta vaativissa tilanteissa, joskaan näyttelijät eivät sen puoleen onnistu kannattelemaan muitakaan osuuksia kunnialla. Andy Garcia nähdään Mihail Shakasvilin roolissa lempeänä ja isänmaallisena presidenttinä, joka nousee kansansa sankariksi ylivoimaista uhkaa vastaan. Nykyään sivuosien ikuiseksi tulkiksi ajautunut Val Kilmer tekee pienen pyrähdyksen toimittajakollegana, ja kaiken kruunaa häikäilemättömänä miliisijohtajana tepasteleva Mikko Nousiainen, jonka tuimailmeistä tappajaa hyödynnetään kuin mitäkin b-luokan elokuvapahista.

Tekniikka
2.35:1-kuva on teknisesti upeaa jälkeä. Terävyys on kauttaaltaan huippuluokkaa paljastaen vaatteiden pienet yksityiskohdat ja laajat maisemaotokset upealla tarkkuudella. Näyttävää ulkoasua tukee paikoin käsitelty värimaailma, jonka vahvat kontrastit tuo kohtauksiin erinomaista syvyyttä.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita on kuvan tapaan viimeisen päälle miksattu. Elävä kanavaerottelu tuo etenkin toimintakohtaukset iholle hentoisia detaljeja unohtamatta, mutta tilakäyttöä hyödynnetään mainiosti myös elokuvan seesteisempien kohtauksien yhteydessä. Matalat taajuudet tukevat toimintarikasta äänimaailmaa niin ikään tuntuvalla läsnäolollaan.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lisämateriaalia.

Yhteenveto
Viiden päivän sota on ilmeetön toimintarymistely, joka jättää sodan poliittiset ja todelliset taustat suosiolla sivummalle.