Elokuva
James Mangoldin ohjaama Walk the Line kertoo yhden legendaarisimpiin countryrock-muusikoihin kuuluvan Johnny Cashin (Joaquin Phoenix) tarinan. Johnny Cashin kirjoittamaan omaelämäkertaan perustuva elokuva ei pyrikään kertomaan muusikon koko monivaiheista elämäntarinaa syntymästä 1932 kuolemaan saakka 2003, vaan tarkasteltavaksi on otettu parin vuosikymmenen mittainen pätkä mustiin pukeutuvan miehen uran alkuvaiheilta. Koko elämänkaaresta olisikin riittänyt turhan runsaasti kerrottavaa yhteen elokuvaan. Mangold onkin pyrkinyt pintapuolisen kokoelämäkerran sijaan aihetta rajaamalla tuomaan esille jotain olennaista miehestä ja hänen elämästään siinä jossain määrin onnistuenkin.

Lapsuus ohitetaan hyvin nopeasti samalla kuitenkin pyrkien tuomaan esille kaikkein oleellisimmat Johnny Cashin persoonaa muovanneet tapahtumat. Syyllisyys veljen kuolemasta traagisessa onnettomuudessa ja ankaran isän haluttomuus hyväksyä herkkää ja taiteellista poikaansa jättivät Johnny Cashiin elinikäiset jälkensä. Erityisesti isän (Robert Patrick) hyväksynnän saavuttamisesta muodostuikin Johnnylle merkittävä, vaikkakin miltei mahdottomalta tuntuva tehtävä.

Elokuva alkaa varsin miehekkäissä merkeissä. Eletään vuotta 1968 ja kansan unohtama Johnny Cash valmistautuu paluukeikkaansa Folsomin rangaistuslaitoksessa Kaliforniassa. Vastoin kaikkien suosituksia ja neuvoja omapäinen muusikko halusi aloittaa ylettömän päihteiden käytön vuoksi kariutuneen uransa uudelleen esiintymällä pahamaineisille rikollisille. Samalla konsertista taltioitiin sittemmin maineeseen kohonnut livelevytys. Kyseiseen konserttiin valmistautuessaan Johnny Cash ajautuu ajatuksissaan ajassa taaksepäin aina lapsuuteensa saakka vieden katsojat mukanaan muusikon lapsuudenkotiin. Pian kuitenkin hypätään ajassa eteenpäin ja herra Cash lähtee kotoaan astuakseen armeijan palvelukseen Saksassa.

Siviiliin palattuaan Johnny Cash jatkaa muusikon urasta haaveilemista tehdessään samalla hanttihommia myyntimiehenä heikolla menestyksellä. Unelmat alkavat toteutua, kun memphisläiselle Sun Record -levy-yhtiölle levytetyt biisit menestyvät. Muusikon keikkaelämän viedessä miehen tien päälle vaimo Vivian Cash (Ginnifer Goodwin) lapsineen jää vähälle huomiolle, ja ennen pitkää perhe-elämä alkaa kärsiä. Tilannetta ei helpota lainkaan kiertueella mukana kulkeva June Carter (Reese Witherspoon), jonka lauluääntä ja eloisaa esiintymistä Johnny on ihaillut lapsuudesta saakka. Cash ja Carter kumpikin ovat kuitenkin naimisissa omilla tahoillaan, joten heidän välinen suhteensa ei pääse roihuamaan vielä tuolloin. Heidän välillään oleva jännite kuitenkin muodostuu hedelmälliseksi esiintymislavalla.

Walk the Line on ennen kaikkea kehityskertomus, jossa seurataan nuorukaisen kasvamista muusikoksi ja legendaksi, jollaisena hänet nykyään tunnetaan. Selkeänä esimerkkinä tästä on kohtaus Sun Recordsin studioilla, jossa aluksi epävarma nuorukainen pyrkii esittämään satoja kertoja ennen kuultua gospel-musiikkia ilman pienintäkään ripausta omaperäisyydestä. Vasta Sam Phillipsin (Dallas Roberts) rohkaisun jälkeen Johnny Cash uskalsi esittää erään Saksassa tekemänsä oman kappaleen. Laulaessaan Folsom Prison Bluesia hän alkaa pikku hiljaa löytää meidän kaikkien tunteman äänten ja esitystyylin. Todellinen Johnny Cash on syntymässä.

Walk the Line seuraa muusikoista kertovien elokuvien formaattia. Aluksi tuntematon muusikko nousee menestyksen myötä maineeseen, romanttiseen seikkailuun ja päihteisiin. Pohjamudissa rypemisen jälkeen on tervehtymisen aika, jolloin ymmärretään elämän tärkeimpien arvojen sekä jatkuvuuden merkitys. Walk the Linessa on kuitenkin onnistuttu luomaan aidon tuntuinen ilmapiiri, ja vangitsemaan oikeat ihmiset muusikoiden tähtikultin takaa. Suurelta osin kiitos siitä kuuluu loistaville näyttelijöille, jotka suorastaan miltei muuttuvat roolihahmoiksi. Joaquin Phoenix ja River Witherspoon jopa esittävät Cashin ja Carterin laulut niin vakuuttavasti, että vannoutuneimmat fanitkin voivat olla tyytyväisiä kuulemaansa.

Faneja kuitenkin saattaa harmittaa, ettei kaiken aikaa pysytä dokumentaarisen uskollisena tositapahtumille, vaan joitain myönnytyksiä on tehty dramaturgisista syistä. Kaikesta huolimatta elokuva onnistuu saavuttamaan olennaisen country-legendan elämästä ja kohoaa miltei samalle tasolle vuotta aiemmin valmistuneen Rayn rinnalle. Walk the Line ei jää pelkäksi pitkitetyn musiikkivideon kaltaiseksi kuvitetuksi tarinaksi, vaan se tuo eteemme kappaleen muusikkojen elämää. Toki Johnny Cashin monivaiheisesta elämästä olisi ollut ainesta ammentaa enemmän synkempiäkin sävyjä ja lopputulos on tällaisenaan hieman romantisoitu versio hänen elämästään. Tekijät ovat kuitenkin halunneet tehdä elokuvasta selviytymistarinan, jättäen tappion hetkillä itsesäälissä rypemisen vähemmälle huomiolle.

Kuva

Anamorfinen kuva 2.40:1-suhteella on mallikelpoista katseltavaa. Terävässä ja värikylläisessä kuvassa ei ole havattavissa sen enempää roskaisuutta kuin pakkausartefaktejakaan. Myös ylimääräinen reunaterävöitys on saatu pysymään minimissään, eikä sitä ole nähtävissä juuri lainkaan. Ajoittain väribaletti on tarkoituksella elokuvan tyylin mukaisesti hieman haalistettu.

Ääni
Monikanavaiset äänet löytyvät sekä Dolby Digital 5.1 - että DTS-miksauksina. Molemmat ovat mallikelpoisia suorituksia, ja konserttijaksoissa voi miltei tuntea olevansa tapahtumien keskipisteessä. Musiikki soi puhtaasti ja yleisön äänet ovat käsin kesketeltavan konkreettisia. Myös matalia bassoääniä on subwooferin ruuaksi riittävästi, jotta Johnny Cashin bassovoittoinen matalan käheä ääni voidaan toistaa asianmukaisella vakavuudella.

Lisämateriaali
Levy 1:

Ensimmäisellä levyllä merkittävin lisämateriaaliosio on kommenttiraita, jossa leffan ohjaajana ja käsikirjoittajana toiminut James Mangold puhuu elokuvaan ja musiikkiin liittyvistä asioista. Kommentoinnissaan Mangold pysyy hyvin elokuvan tahdissa kertoillen sen valmistusprosessista keskittyen kuitenkin elokuvateknisiä seikkoja enemmän elokuvan musiikkiin. Mangold tarjoaakin aimo annoksen informaatiota 1950- ja 1960-lukujen rockmusiikista ja ajankuvasta sekä niiden tuomisesta osaksi elokuvaa.

More Man in Black tarjoaa 25 minuutin verran poistettuja ja pidennettyjä kohtauksia. Valtaosa kohtauksista on lähinnä pidennettyjä tai eri tavalla editoituja versioita olemassa olevista. Vaikka esimerkiksi pidennetty veljen hautausjakso tai Cry Cry Cry –laulun syntyjakso ovat sinällään näppäriä, ne eivät sinällään tarjoa mitään uutta, joka ei kävisi ilmi muista kohtauksista. Siksi niiden poistaminen elokuvan kokonaispituuden lyhentämiseksi oli ehkä paikallaan. Lisäksi mukana on tavanomainen pariminuuttinen elokuvatraileri.

Levy 2:

Toiselta levyltä löytyy lisää musiikkia. Johnny Cash Jukebox - Walk the Line Extended Musical Sequences osioon on kasattu elokuvan musiikkiesityksiä täyspitkinä versioina. Mukana ovat kappaleet Lewis Boogie, Get Rhythm, You’re My Baby, Jukebox Blues, Rock and Roll Ruby, That’s Allright Mama, Jackson ja Cocaine Blues. Kestoa kahdeksalle biisille kertyy noin 18 minuuttia. Folsom: Johnny Cash and the Comeback on 12 minuuttinen katsaus Johnny Cashin paluukeikkaan Folsomin vankilassa 1960-luvun lopulla. Paluun tiimoilta Johnny Cash äänitti tuolloin legendaariseksi muodostuneen live-albumin. Tapausta muistelemassa on mm. Kris Kristofferson, Marty Stuart ja monet muut musiikin ammattilaiset ja aikalaiset. Dokumentissa käväistään myös katsomassa Foulsonin rangaistuslaitosta ja vieraillaan tiloissa, jossa Johnny Cash aikoinaan esiintyi.

Elokuvan tekemisestä kertova 22 minuuttinen dokumentti Celebrating the Man in Black: The Making of Walk the Line on alun perin televisiolle tuotettua mainosmateriaalia. Siinä lähinnä keskitytään muistelemaan Johnnyn ja Junen elämänvaiheita. Vähän väliä muistetaan mainita, kuinka hyvin heidän tarina on saatu vangittua valkokankaalle. Tätä havainnollistetaan näyttämällä katkelmia elokuvasta. Näyttelijöiden ja muiden elokuvan tekoon osallistuneiden lisäksi haastateltavana on myös mm. Johnnyn ja Junen poika John Carter Cash, joka muistelee vanhempiaan niin ihmisinä kuin muusikoina.

Lisäksi mukana on kolme lyhyehköä, noin 11-12 minuuttista minidokumenttia, jotka jo lyhyen kestonsa vuoksi jäävät pintapuolisiksi raapaisuiksi aiheistaan. Ring of Fire: The Passion on Johnny and June (12 min.) keskittyy Johnny Cashin ja June Carterin välisestä, kuuluisasta romanssista kertomiseen. Becoming Cash / Becoming Carter pätkässä pohditaan, kuinka Johnny Cashin ja June Carterin rooleihin löydettiin sopivat näyttelijät. Cash and His Faith nimensä mukaisesti pohtii myös gospelia laulaneen Johnny Cashin suhdetta uskontoon.

Lisämateriaalia ei valitettavasti ole tekstitetty suomeksi, vaikka englanninkielinen tekstitys löytyykin.

Yhteenveto
Walk the Line keskittyy Johnny Cashin uran alkuaikoihin. Lapsuusvuodet sivuutetaan alkupuolella lyhyesti viitekehyksenä, joka tuo hyvin esiin nuoren laulajalupauksen lähtökohdat viemättä kuitenkaan turhan paljoa aikaa varsinaiselta tarinalta. Varsinaisesti elokuva keskittyy 1950- ja 1960-lukuihin, jolloin Johnny Cashin elämä heittelehti supertähteydestä totaaliseen unohdukseen ja takaisin. Suuri osa elokuvan tenhovoimasta musiikin ohella perustuu pääosien esittäjien Joaquin Phoenixin ja Reese Witherspoonin loistaviin suorituksiin.

DVD on teknisesti mainio. Sekä kuvan että äänen laatu ovat kohdillaan. Elokuvasta on saatavilla myös kolmen levyn DVD-versio, mutta kahden levynkin julkaisu pitää sisällään varsin muikean lisämateriaalivalikoiman.