Elokuva:

"The point is, ladies and gentlemen, that greed, for lack of a better word, is good. Greed is right. Greed works."

Oliver Stonen raju Vietnam-kuvaus Platoon - Nuoret sotilaat palkittiin vuoden 1986 parhaan elokuvan Oscarilla. Tämä mahdollisti Stonelle rahoituksen hänen pitkään suunnittelemaansa, liikemaailmaan sijoittuvaan elokuvaan. Käsikirjoitukseen elokuvaan Stone teki yhdessä Stanley Weiserin kanssa ja tarina pohjautuu hyvin löyhästi Stonen pörssimeklarina työskennelleen isän kokemuksiin. Platoonissa mainiosti onnistunut Charlie Sheen näyttelee Bud Foxia, nuorukaista joka työskentelee pörssimeklarina arvostetussa toimistossa Wall Streetillä. Foxilla on kuitenkin pakottava tarve rikastua hinnalla millä hyvänsä, sillä hänen maailmassaan menestystä mitataan rahalla. Ja vain rahalla on merkitystä.

Bud Foxin isä Carl (erinomainen Martin Sheen) ei ymmärrä poikansa edustamaa liiketoimintaa. Hän on maanläheisen perusmiehen prototyyppi, jolle kaiken tekemisen arvo on sen tuottamassa tuloksessa, ei rahan siirtämisessä tililtä toiselle. Bud Foxin esikuva ja oppi-isä on Michael Douglasin Oscarin arvoisesti tulkitsema Gordon Gekko. Gekko on saalistaja, jolle osakkeet ja niiden takana olevat yritykset ihmiskohtaloineen ovat vain pelinappuloita. Hän ei ole kiinnostunut liiketoiminnasta saati ihmisistä. Kaikki hänen toimintansa tähtää yhteen päämäärään: Hänen oman omaisuutensa kartuttamiseen, hinnalla millä hyvänsä. Tässä pelissä hänellä ei ole ystäviä eikä tunteilla tai inhimillisydellä ole sijaa Gordon Gekkon maailmassa:

"If you need a friend, get a dog."

Bud Fox pääsee sinnikkyytensä ansiosta Gekkon oppiin ja osoittautuukin päteväksi sisäpiirin tietolähteeksi Gekkolle. Bud joutuu kuitenkin törmäyskurssille oppi-isänsä kanssa kun hän auttaa Gekkoa valtaamaan vaikeuksissa olevan lentoyhtiön, jossa hänen isänsä työskentelee. Budin tarkoituksena on auttaa yhtiö jaloilleen ja taas kannattavaksi, mutta Gekkolla on tietenkin omat suunnitelmansa:

"- Why do you need to wreck this company?
- Because it's wreckable, all right?"

Oliver Stone kuvaa nämä äärimmäisen rikkaat ja häikäilemättömät megakapitalistit jokseenkin yhtä inhimillisiksi kuin haaskalinnut. Lupaukset on tehty rikottaviksi ja kaikkea mitataan rahassa. Edes Daryl Hannahin näyttelemä Budin tyttöystävä Darien ei ole kiinnostunut kuin menestyksestä.

Wall Street on erinomaisesti kirjoitettu, taidokkaasti ohjattu ja vahvojen näyttelijäsuoritusten kannattelema draama, jonka intensiteetti ajoittain kohoaa lähes trillerimäisiin ulottuvuksiin. Vaikka elokuva on tehty lähes kaksi vuosikymmentä ja pari pörssiromahdusta sitten, tarina on tällä hetkellä kenties ajankohtaisempi kuin koskaan. Onhan nykypäivän sankareiksi nostettu nimenomaan internet -huuman rikastuttamat nuoret pörssimiljonäärit, joiden vaurastumisen takana ei suinkaan ole kovaa työntekoa tai edes minkään uuden luomista.

Myös pienemmissä rooleissa nähdään erinomaisia näyttelijäsuorituksia. John C. McGinley Budin meklarikollegana, Hal Holbrook meklaritoimiston johtajana ja ennen kaikkea Chuck Pfeiffer vanhempana, humaanina meklarina Chuckiena, jonka nuoremmat työkaverit tuomitsevat luuseriksi tämän edustamien inhimillisten näkemysten takia. Chuckien hahmossa on Oliver Stonen mukaan paljon hänen omaa isäänsä. Lienee tarpeetonta edes todeta, että isä ja poika Sheen onnistuvat erinomaisesti omissa rooleissaan.

Kuva:

Kuvalle ei liene tehty minkäänlaista remasterointia. Kuva on sentään anamorfinen, mutta siinä esiintyy luvattoman paljon kohinaa ja pikselöitymistä. Niinikään värien toisto on kaukana luonnollisesta, värit vaikuttavat hieman ajan kuluessa haalistuneilta. Positiiviselle puolelle kirjataan että kuvan terävyydessä ei ole valittamista.

Robert Richardsonin kameratyöskentely on onnistunut mainiosti ja kuva tavoittaa hyvin sen hektisen tunnelman, joka Wall Streetillä vallitsee ajoittain.

Ääni:

Levyn 5.1-kanavainen Dolby Digital -ääniraita voisi aivan hyvin olla Dolby Surround -muodossa. Ääniraita painottuu vahvasti etukanaviin ja vain hetkittäin surroundkanavat heräävät eloon. Dialogista saa yleisesti ottaen hyvin selvää, vain hetkellisesti on havaittavissa pientä tukahtuneisuutta. LFE -kanavaa elokuva ei juuri hyödynnä.

Police-rumpali Stewart Copelandin elokuvaan säveltämä syntikkavoittoinen soundtrack kehystää mallikkaasti elokuvan tunnelmia, samoin kuin alkutekstijakson aikana soiva Frank Sinatran upea Fly Me to the Moon. Elokuvassa kuullaan myös Talking Heads -pomo David Byrnen musiikkia. Varsin onnistunut 80 -lukuinen soundtrack kaikin puolin.

Lisämateriaali:

Oliver Stonen kommenttiraidat ovat useimmiten olleet laadukkaita, niin tälläkin kerralla. Stone kertoo mm. tarinan kehityksestä, elokuvan taustoista ja näyttelijävalinnoista. Mielenkiintoista kuunneltavaa elokuvan ystäville.

Vuonna 2000 tehty 45-minuuttinen dokumentti on niinikään erinomainen katsaus elokuvaan. Haastateltavina ovat Stonen lisäksi keskeisten roolien näyttelijät.

Lisäksi mukana on kaksi traileria, kumpikin 1.33:1-kuvalla ja DD 2.0-äänellä.

Yhteenveto:

Oliver Stonen tuotannon ystävät tämän lienevät jo hankkineet. Tätä voi ehdottomasti suositella myös kaikille laadukaan draaman ystäville.