Elokuva
Arvostetun ja mahtavan lakifirman Kenner, Bach & Leedenin palveluksessa työskentelevä Michael Clayton (George Clooney) on edustamansa ammatin, juristin, irvikuva. Minkälaisten ongelmien tahansa selvittämiseen erikoistunut järjestäjä, kyyninen fiksaaja, joka pitää edustamansa yhtiön päämiehet irti yliajosyytteistä ja muista jokapäiväisistä pikkukommelluksista. Clayton tilataan paikalle kun tarvitaan ”talkkaria”, joka lakaisee päivänvalolle arat roskat maton alle. Kun Claytonin paras ja ainoa ystävä, vanha kollega Arthur Edens (Tom Wilkinson) sekoaa oikeussalissa ja vielä pakenee paikalta, joutuu hain itsevarmuudella vaarallisissa vesissä taiten uiskenteleva Michael ensimmäisen kerran vuosiin kuuntelemaan omatuntonsa ääntä. Vielä kun esimies Marty Bach (Sydney Pollack) käskee Claytonin pysyä Edensin tapauksesta mahdollisimman kaukana, tämä tajuaa, että vuosia aiemmin kätketyt salaisuudet ovat nousemassa pintaan, hengenvaarallisin seurauksin.

Käsikirjoittajana tutumman ja varsinkin Bourne-trilogialla tähtiin nousseen Tony Gilroyn esikoisohjaus Michael Clayton on asiallinen, mutta hidas lakidraama, jossa kaikki on ulkoapäin tarkasti kohdallaan, mutta jolta tuntuu puuttuvan se tärkein, sydän. Pimeissä nurkkauksissa ja öisillä maanteillä liikkuva kähmintätrilleri pitää kyllä voimakkaan vainoharhaisella otteellaan mielenkiinnon yllä, mutta ei vakuuta noviisiohjaajan kyvyistä elokuvanteon vaativimmalla pallilla. Pykäläviidakkoa entisestään sekoittava rikottu kronologia tuntuu enemmänkin päälleliimatulta tyylikeinolta, kuin itse elokuvaan saumattomasti istuvalta, ratkaisevalta tekijältä.

George Clooneylle istuvasti räätälöity nimirooli on kuin suoraan John Grishamin lakijännäreistä tuttu pykälänviilaaja, joka moraalisen kellonsa kalkattaessa herää viimein ruususen unestaan ja tarttuu, seurauksista piittaamatta, toimeen. Erin Brockovichista (2000) muistuttaa paitsi sen ohjannut ja nytkin Clooneyn tuottajakumppanina toimiva Steven Soderbergh, myös juonikuvion katalyyttina toimiva joukkokanne.
Clooney on herkässä vireessä Claytonina, ja paneutuneessa roolityössä onkin jotain samaa kuin miehen Oscarillakin palkitussa roolissa elokuvassa Syriana (2006). Ohjaajana mittavan ja palkitun uran tehnyt Sydney Pollack (mm. Tootsie -lyömätön lyyli 1982, Out of Africa -Minun Afrikkani 1985, The Firm -Firma 1993, The Interpreter -Tulkki 2005) on useimmiten saanut kameran edessä samankaltaisia rooleja tiukkana pomomiehenä, ja niin tapahtuu tässäkin tapauksessa. Aina sympaattinen Tom Wilkinson rakentaa Arthurinsa katkeruuden palikoista ja tekee elokuvan sympaattisimman ja samalla koskettavimman roolityön. Rajattomuuttaan näyttelijänä aiemminkin esitellyt Tilda Swinton maalaa kylmäävän kuvan suuryhtiön mustasydämisestä lakihaukasta, jolle mikään ei ole voittoa tärkeämpää.

Michael Clayton ei varsinaisesti ole sanomaelokuva, vaikka siinä tutkimusten taustalla kummitteleekin joukkokanne saastuttamisesta, vaan enemmänkin moraliteetti pahoja tehneestä yksilöstä, jolle vihdoin koittaa mahdollisuus maksaa velkansa. Fiksu ja ajatuksille paljon tilaa antava loppukuva jää katsojan mieleen pitkäksi ajaksi lopputekstien jälkeenkin.

Yhteenveto
Taitavasti rakennettu, monimutkainen lakijännäri, joka ei aivan tavoita juryna istuvan katsojan sydäntä, mutta saa mietityllä loppuratkaisullaan aikaan vapauttavan tuomion.