Elokuva
Shanghai, 1942. Nuori nainen soittaa puhelun kahvilasta ja kertoo aseistautuneille miehille ajan ja paikan. Neljä vuotta aiemmin ääripatrioottisten nuorten perustama teatteri päättää näytelmien sijaan vaikuttaa kotimaansa Kiinan tilanteeseen japanilaisten valloittajien puristuksessa ja ottaa hengiltä isänmaan pettäneen kuvernööri herra Yeen (Tony Leung), jonka ahneuden vuoksi monet kapinalliset ovat menettäneet julmien miehittäjien käsissä henkensä. Kostoa huutavat nuoret soluttavat nuoren Wong Chia Chin (Tang Wei) lähelle Yeen perhettä ja tämä ystävystyy kiireisen liikemiehen vaimon (Joan Chen) kanssa yhteisten mahjong-peli-iltojen muodossa. Vaikka salainen tehtävä on Wongin prioriteetti numero yksi, hän ei kykene vastustamaan herra Yeesta huokuvaa intohimoa, ja pari ajautuu äärimmäisen kiihkeään, mutta samalla myös hengenvaaralliseen suhteeseen.

Genrestä toiseen vaivattomasti siirtyvä Ang Lee osaa ammattinsa. Oli kyseessä sitten hyytävä perhehelvetin kuvaus (Jäämyrsky, 1997), väkivaltainen tarina Yhdysvaltain sisällissodasta (Paholaisen satulassa, 1999), huikea martial arts -mammutti (Hiipivä tiikeri, piilotettu lohikäärme, 2000), sarjakuvaan perustuva efektiesitys (Hulk, 2003) tai pienimuotoinen kuvaus miesten välisestä rakkaudesta (Brokeback Mountain, 2005), puhumattakaan herran kotimaassaan Taiwanissa tekemistä värikkäistä freskoista Hääjuhla (1993) ja Syö, juo, mies, nainen (1994), lopputulos on aina persoonallinen ja taattua Leeta. Ja niin on myös uutukainen, Lust, Caution.

Kirjoittamattoman säännön mukaan yksi käsikirjoituksen sivu vastaa yhtä minuuttia valkokankaalla, mutta Lee maalaa suurilla tunnepensseleillään liki kolmetuntisen moraalitutkielman, alun perin vain 68-sivuisesta alkuperäistarinasta. Leen vakiokumppani, tuottaja/käsikirjoittaja James Schamus luottaa lausuttujen sanojen sijaan mimiikkaan ja kehonkieleen, antaen taitavien näyttelijöiden ilmaista tunteitaan fyysisesti. Tahti on siis sangen hidas ja harkittu, taitavan Rodrigo Prieton kamera viipyillessä pitkiä toveja näyttelijöiden kasvoissa, seuraten tarkkaan niiden pienimpiäkin ilmeitä ja eleitä. Teatraalisia tehokeinoja hyödyntäen Lee rakentaa vahvan tunnesiteen kurimuksen keskiössä kiemurtelevaan Wong Chia Chin ja katsojan välille.

Korkeahko ikäraja K-15 selittyy muutamalla yllättävän julmalla veriteolla sekä ennen kaikkea seksin estottomalla kuvauksella. Aktit ovat onneksi kuitenkin enemmän sensuelleja kuin vaikkapa jokunen vuosi sitten kohahduttaneet, kaikesta erotiikasta riisutut, ranskalaiset art house -pläjäykset Romance X (1999) ja Pane Mua (Baise-moi, 2000). Pariisissa syntynyt ja nykyään valtameren kummallakin puolella uutterasti urakoiva säveltäjä Alexandre Desplat on luonut kuviin tyylillisesti ja temaattisesti nappiinsa istuvan musiikin, joka välttää onnistuneesti kaikki kliseet aina imelyydestä itämaiseen mystiikkaan. Kauniit melodiat soljuvat korvia hivelevästi ja korostavat pienin detaljein elokuvan kiihkeitä kohtauksia.

Ollakseen ensimmäistä kertaa kameran edessä, yli kymmenen tuhannen hakijan joukosta ohjaajan pääosaan valitsema Tang Wei tekee uskomattoman intensiivisen roolityön hallitsemattomien himojensa valtaan joutuva Wangina. Nuori neito suoriutuu raskaasta ja varsin paljastavasta osastaan kaikin puolin kiitettävin arvosanoin. Hongkong -elokuvien ikoni Tony Leung tekee niin ikään komean työn ulkokuoreltaan jäätävänä, mutta sisältä karrelle palavana herra Yeena, jonka todellinen olemus on hallitun kaksijakoinen.

Yhteenveto
Vuonna 2007 Venetsian elokuvafestivaaleilla pääpalkinnon, Kultaisen leijonan, voittanut Lust, Caution on kiihkeä kuvaus kielletystä intohimosta, vihasta, rakkaudesta ja seksistä, sekä siitä hinnasta, minkä niistä joutuu maksamaan.