Elokuva
Kun kaksi elokuvamaailman menestyksekkäintä mogulia, ohjaaja Steven Spielberg ja tuottaja George Lucas, yhdistivät voimansa vuonna 1981, tuloksena oli yksi kaikkien aikojen seikkailuelokuvista, Kadonneen aarteen metsästäjät. Kinemaattinen voimalaitos esitteli maailmalle uuden ajan sankarin, tohtori Henry Jones Juniorin, tutummin Indiana Jonesin (Harrison Ford), jossa yhdistyi herkullisesti partaveitsen terävä akateeminen tietotaito perinteisempään omnipotenttiin toimintahahmoon. Tavaramerkeiksi muodostuivat kuiva huumori, aseeksi taiten käytelty ruoska sekä vanhojen b-elokuvien muodin mukaisesti legendaarinen hattu, jota sankari suojeli yhtä lailla kuin alituisessa vaarassa ollutta henkeään. Hengästyttävä toiminta, vuoristoratamainen vauhti ja fiksumpi käsikirjoitus tekivät elokuvasta suursukseen, jolle siunaantui kaksi loistavasti menestynyttä jatko-osaakin, Indiana Jones ja Tuomion temppeli (1984) sekä Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (1989).
19 vuotta on siis kulunut siitä, kun tohtori Jones viimeksi pelasti maailman ja paineet neljännelle installaatiolle ovatkin kasvaneet megalomaanisiin mittoihin. Nyt tuo kaivattu hetki vihdoin koittaa, kun tohtori Jones palaa valkokankaille upouudessa seikkailussa Indiana Jones ja Kristallikallon valtakunta, jonka odotetaan jälleen asettavan uudet standardit menestyselokuvien resepteihin, samoin kuin lipputuloillekin. Maagisen miljardin dollarin rajan on aiemmin murtanut ainoastaan kolme elokuvaa, Titanic (1997), Taru sormusten herrasta - Kuninkaan paluu (2003) sekä Pirates of the Caribbean - Kuolleen miehen kirstu (2006), mutta nyt Indiana Jonesilla sekä Spielberg/Lucas -kaksikolla on kaikki mahdollisuudet päästä mukaan kaikkien aikojen menestyneimpien elokuvien kerhoon. Hyvät naiset ja herrat, Indiana Jones ja Kristallikallon valtakunta.
Vuosi 1957 ja kylmä sota on kuumimmillaan. Indiana Jones (Harrison Ford) on Roswellin tapahtumien vuoksi juuri saamassa kengän kuvan takamukseensa työpaikastaan Marshall Collegesta. Yllättäen akateemisiin kuvioihin tupsahtaa nuori rasvis Mutt Williams (Shia LaBeouf), jolla on tohtorillemme hurja ehdotus: jos Indy auttaa kapinahenkistä Muttia tämän henkilökohtaisessa tehtävässä, hänellä on mahdollisuus saada haltuunsa maaginen Akatorin kristallikallo, löytö, joka mullistaisi arkeologian maailman. Perusta alkava seikkailu on tietenkin vaarallinen ja aina vaarallisemmaksi se menee, sillä samaa artefaktia etsivät myös sysipahat neuvostoagentit. Stalin/Lenin-kaksikon käsikassarana riehuu jäätävä Irina Spalko (Cate Blanchett), jonka tarkoituksena on kristallikallojen taikavoimilla aivopestä Neuvostoliitto maailman valtiaaksi. Hurjaan kilpaan aikaa ja kaikkia mahdollisia vaaroja vastaan ottavat osaa myös Indyn ystävä Mac (Ray Winstone), nuoruuden rakastettu Marion Ravenwood (Karen Allen) sekä professori Oxley (John Hurt).
Tätä kannatti odottaa, sillä Indiana Jones ja Kristallikallon valtakunta lunastaa kaikki lupaukset, joita universumin johtavat elokuvantekijät ovat faneilleen antaneet. A-luokan actionia b-leffan hengessä henkeäsalpaavalla vauhdilla vyöryttävä Indy IV on kaikkea, mitä suurelta seikkailulta voi vaatia. Aiemmille Joneseille uskollisesti hurjat likipiti-tilanteet seuraavat katkeamattomana virtana toisiaan, eikä jarrupolkimella poiketa kuin muutamassa pakollisessa kohtauksessa. David Koeppin käsikirjoitus George Lucasin ja Jeff Nathansonin tarinan pohjalta on puhdasta Jonesia alusta loppuun. Faktan ja fiktion sekoitus toimii mallikkaasti ja keikkaan on ympätty tukuttain viittauksia myös Indyn aiempiin seikkailuihin, samoin kuin kunnianosoituksia sarjassa jo vierailleille henkilöille.
Steven Spielberg ohjaa elokuvaansa varmalla kädellä, yhdistelee ainoastaan tarvittaessa huippuluokan CGI -tekniikkaa fyysisiin stuntteihin sekä käsityönä tehtyihin optisiin ja visuaalisiin tehosteisiin. Kokonaisuuden hienoin oivallus onkin juuri leffan pohjimmainen teeskentelemättömyys ja suoraselkäinen rehellisyys itselleen. Indiana Jones on sankari ajalta ennen digitaalista vallankumousta ja samankaltainen reilu tekemisen meininki on säilytetty myös uusimmassa päivityksessä. Ohjaajan vakikumppanin, kuvaaja Janusz Kaminskin kameratyö on komea yhdistelmä huimia ajoja ja liitelyä, jonka kruunaa fiksusti sävytetty, esi-Indyista tutun romantisoitu värimaailma. Spielbergin toisen kollaboraattorin, leikkaaja Michael Kahnin editointi on eläväistä, ja henkilöihin keskittyvää, laserveitsen terävää työtä, joka antaa tilaa myös hektisille toimintajaksoille.
John Williamsin score intoutuu sekin aivan uusille urille. Legendaarinen teema Raiders March saa rinnalleen monia uusia variaatioita, joista mukavimmin esille nousevat leikkisä The Journey to Akator ja kylmäävää mystisyyttä huokuva Hidden Treasure and The City of Gold. Reissun kruunaa riehakas ja kaikki palaset paikoilleen loksauttava Finale, jossa yhdistyvät uskomattomat 44 kertaa Oscar-palkinnolle olleen ja pystin viidesti jo voittaneen Williamsin parhaat puolet. Iloisuus yhdistettynä heroismiin tuottaa detaljeja tuhlailevan, upean ja monipuolisen musiikkiesityksen, joka pystypäin kilpailee minkä tahansa klassisen suurteoksen kanssa.
Ikääntyessään aina vain karismaattisemmaksi ahavoituva Harrison Ford ON Indiana Jones jokaista soluaan myöten, toki hitaampi ja harmaampi, mutta Indy yhtä kaikki. Shia LaBeoufin ärhäkässä Muttissa on riittävästi särmää tuomaan sankarille vastapainoa, eikä kylmempää ruskirouvaa voine löytääkään kuin jäätävä Cate Blanchett. Luottolärvi Ray Winstone jää toisen brittiherran, John Hurtin, kanssa sivummalle, samoin kuin tekevät kymmenet ja taas kymmenet kovia kokevat neukkusotilaat.
Yhteenveto
Indiana Jones ja Kristallikallon Valtakunta ei suinkaan ole täydellinen elokuva, mutta ei sen sellainen kuulu ollakaan. Se on aito asia ja ihka ehta Indiana Jones, hyperaktiivinen vauhtiraina, jossa mennään eikä meinata.
Elokuva, jollaisia onneksi vielä tehdään.
- Kirjaudu sisään lähettääksesi kommentteja