Elokuva
Ihmisten ensikosketus ulkoavaruuden muukalaisia kohtaan päättyy jälleen täysmittaiseen sotaan Jonathan Liebesmanin ohjaamassa World Invasion: Battle Los Angeles -elokuvassa. Maahan iskeytyneiden mysteeristen meteoriittien paljastuessa avaruuden vierasroduksi, joutuvat telluslaiset epätavallisen puolustustilanteeseen ylivoimaista vihollista vastaan. Tosin Hollywood-tuotannon ollessa kyse, sana "telluslaiset" kääntyy jouhevasti muotoon "Yhdysvaltain merijalkaväki".

Nimensä mukaisesti enkelten kaupunkiin sijoittuva sotaelokuva on isolla budjetilla tuotettua räimettä, joka ottaa mallia kerrontaansa dokumentaarisesta kuvauksesta. Käsivaralla ja katutasolta kuvattu elokuva tuo sodan iholle vakuuttavalla tenholla, jossa epävarmuus ja pelko onnistuvat paikoin välittymään aina katsojaan saakka. Suoraan toimintaan starttaava elokuva kaatuu kuitenkin dramatiikan puutteeseen. Kasvottomiksi jäävien sotilaiden suhteen pyritään luomaan jatkuvaa dynamiikkaa, mutta paperinohut kosketuspohja ei edesauta sieluttomaksi jäävää antia.

Kerronnallista alamäkeä edesauttaa toiminnan ulkopuolelle jäävän aktiviteetin auttamattoman hoopous ja suorastaan surkuhupaisan läpinäkyvä armeijabuffaus. Jenkkisotilaiden ylistys yltää pahimmillaan suorastaan naurettavuuksiin. Isänsä juuri menettänyttä pikkupoikaa kannustetaan olemaan rohkea, koska sellaisia me merijalkaväen miehet olemme. Pienen ryhmän esimerkillinen toiminta muun armeijan jo kaaduttua syö niin ikään elokuvan dokumentaarista otetta. Kieli poskessa homma saattaisi vielä toimia, mutta World Invasion: Battle Los Angeles yrittää olla vakavasti otettava mosuritason sotaelokuva.

Toiminnan näyttävyyden suhteen elokuva ei kuitenkaan petä. Taaloja on palannut tuotannossa isompikin tukku, mikä myös näkyy ruudulla. Savuava Los Angeles on vakuuttava näky, mikä muistuttaa käsivarakuvauksineen Lähi-idän tunnettuja kriisialueita. Myös muukalaiset ovat poikkeuksellisen mietitty kokonaisuus, mikä auttaa paljon tilanteen uskottavuudessa. Valitettavasti ohjaajan kokemattomuus näkyy lukuisten toimintakohtausten persoonattomuudessa. Tunnelmaa syö entisestään Brian Tylerin sankariteemoja haeskeleva sävellystyö, joka alleviivaa turhan hanakasti kaivattuja tunnetiloja, eikä sovi lainkaan elokuvan dokumentaariseen otteeseen.

Pääosassa nähdään luottonäyttelijä Aaron Eckhart, joka tuo kovia kokeneen kessuun yllättävän paljon syvyyttä jopa kaikkein naiiveimmissa kohtauksissa. Näyttelijä kannattelee pitkälti elokuvaa harteillaan, sillä Eckhartin Nantz on jotakuinkin ainoa hahmo, jolle on edes viitsitty raapustaa sivua pidempi taustoitus. Loppukööri jää auttamattomasti varjoon ja saa korkeintaan yhden kohtauksen ajan loistaa itsensä pois päiviltä. Eckhartin lisäksi ainoat nimekkäämmät tuttavuudet elokuvassa ovat Michelle Rodriguez, Michael Peña ja Bridget Moynahan. Jälkimmäinen kaksikko jää liki käyttämättömiksi solttujen mukaan tarrautuvina siviileinä. Ketään ei sen sijaan varmaan yllätä, että Rodriguez näyttelee mieskollegoitaan suuremmilla cojoneseilla varustettua sotilasta ties monenneko kerran uransa aikana.

Tekniikka
2.40:1-kuva on dokumentaarisesta otteestaan huolimatta vakuuttavaa jälkeä. Tehokeinon hyödyntämä rakeisuuskaan ei onnistu karsimaan liiaksi julkaisun erinomaisesta tarkkuudesta, joka paljastaa pienetkin yksityiskohdat varusteissa ja ympäristössä. Elokuvan karsittu paletti hyödyntää lähes ainoastaan harmaan ja ruskean eri sävyjä tuoden ilmeeseen värikkyyttä ainoastaan räjähdyksissä. Mustan taso on muun kuvan tapaan ilmiömäinen, mikä näkyy varsinkin toimivassa syvyysvaikutelmassa.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita ei kuvan varjoon. Äärimmäisen aktiivinen äänimaailma tuo elokuvan tapahtumat olohuoneeseen. Kanavakierrätys on vakuuttava, eikä hukkaa pienintäkään yksityiskohtaa kaaoksen keskellä. Matalat taajuudet tuovat oman painonsa paitsi räjähdyksiin myös lukuisiin muihin tehosteisiin hukuttamatta kuitenkaan muuta äänimaailmaa allensa.

Lisämateriaali
Command Control on perinteinen PiP-lisä elokuvan kylkeen. Kuvakäsikirjoituksia, videopätkiä ja haastatteluja elokuvan lomassa näyttävä interaktiivinen raita koostuu myös erillisistä koosteista, jotka on mahdollista katsoa myös irrallisena. Noin 20 minuutin edestä löytyä materiaali keskittyy tiettyihin avainhenkilöihin ja tapahtumiin tuotannossa. Tuttuun tapaan elokuvansa voi katsoa myös MovieIQ:n kera.

Julkaisun lisämateriaali koostuu yhdestä isommasta dokumentista, joka on pätkitty lyhyempiin osiin. Yhteistä jokaisella koosteella on lievä ylistysmeininki niin omaa tuotetta kuin tuotantoa kohtaan sekä näiden armoton pinnallisuus. Directing the Battle (6:33) keskittyy ohjaajaan sekä hänen vakuuttavaan innokkuuteensa päästä elokuvan ohjaajaksi. Preparing for Battle (5:15) kuvastaa puolestaan näyttelijöiden käymää rääkkiä tuotannon aikana. Boot Camp (10:18) jatkaa samalla linjalla jo kliseeksi muodostuneessa dokumentissa, jossa näyttelijöitä kuvataan armeijan leirillä.

Tuotantopuolta syvemmin tarkasteleva osuus alkaa Behind the Battle -koosteella (6:44), joka keskittyy elokuvan premissiin ja eri vaikutteita sekoittavaan kuvaustyyliin. Homma jatkuu nimensä mukaisesti muukalaisiin keskittyvässä Aliens in L.A. -osiossa (17:57), mikä on joukon mielenkiintoisin jo pelkästään informatiivisuutta lisäävän pituutensa vuoksi. Creating L.A. in LA (5:45) tarkastelee tuotannon lavasteita ja erikoistehosteita. Lopun kruunaa syvempi analyysi elokuvan kohokohdasta The Freeway Battle (5:18).

Lopuksi levyltä löytyy vielä trailereita.

Yhteenveto
World Invasion: Battle Los Angeles on ison budjetin toimintaa, joka ei osaa päättää onko se vakavasti otettava toimintaleffa vai Yhdysvaltain armeijan markkinointitemppu.