Elokuva
Marko Mäkilaakson esikoisohjaus Stone’s War joutui pian valmistumisensa jälkeen tuotannollisiin ongelmiin. Ilmeisesti rahavaikeuksista johtuen liettualainen tuotantoyhtiö hyllytti elokuvan julkaisun alkuperäisestä 2008 tuntemattomaan iäisyyteen, josta se viimein noukittiin teatterilevitykseen vuonna 2011. Siinä välissä nimikin ennätti jo vaihtua sarjislegenda Stan Leen ehdotuksesta War of the Deadiksi, vaan ei siitä ole pelastukseksi.

Joukko suomalais-amerikkalaisia sotilaita kohtaa odottamattomia vaikeuksia toisen maailmansodan aikaisessa Neuvostoliitossa. Rutiinikeikka kääntyy päälaelleen, kun metsän siimeksessä suoritetut natsien salaiset kokeet nostavat jo kertaalleen kuolleet sotilaat takaisin jaloilleen. Jotain pitäisi tehdä, mutta Mäkilaakson käsikirjoitus ei enää niin pitkälle yllä. Seuraa puolitoista tuntia ampumista, lähitaistelua ja sitten vielä vähän lisää ampumista. Kai siellä välissä pyörähti nainenkin.

Dokumenteistaan ja lyhäreistä Emma-palkitun Mäkilaakson kokemattomuus kokopitkän elokuvan parissa paistaa ikävästi läpi debyytin. Miehen omien sanojensa mukaan War of the Dead on kunnianosoitus klassisia kasaritoimintoja kohtaan, mutta toteutus on jopa niihin verrattuna tuskallisen epäonnistunut. Toimintaa riittää toki paljon, mutta se on latteaa. Zombeja ilmestyy tyhjästä kuolemaan kuin liukuhihnatehtaasta, eikä kohtauksissa ole minkäänlaista dramatiikkaa saati järkeä. Jatkuva ampuminen ja väkinäiset käsirysyt kääntyvät itseään vastaan jo ensimmäisen vartin aikana, ja valitettavasti varsinaista juonta elokuvassa ei ole laisinkaan.

Yhtäjaksoisen toiminnan ohessa hahmot jäävät etäisiksi. Porukan ainoa jenkkinäyttelijä Andrew Tiernan kylvää jatkuvalla tahdilla hävyttömän huonoja yksrivisiä, joiden varjossa kankienglantia mongertava Jouko Ahola uhkaa näyttää hyvältä. Suomalaisista eturivinnäyttelijöistä mukaan on kaapattu jollain ilveellä myös Samuli Vauramo, Mikko Leppilampi ja Antti Reini, jotka tuijottavat lähinnä tuimina ohi kameran tai ampuvat pimeyteen. Harvat yritykset luoda dramatiikkaa ovat puisevia ja hidastavat jo muutoinkin matelevaa kerrontaa.

Tekniikka
Teräväpiirtosiirto on yleisilmeeltään aavistuksen pehmeä. Lähes tyystin pimeydessä tapahtuvat kohtaukset toistuvat sen sijaan kohtalaisen hyvin, ja keinotekoisesti haalistettu värimaailma piirtyy luonnollisena. Runsas kohina heikentää päivän valossa kuvattujen otosten terävyyttä, mutta muilta osin siirto on onnistunut.

DTS-HD MA 5.1 -raita on miksattu heikosti ja noin kymmenen desibeliä normaalia hiljaisemmaksi. Lisävolyyminkin jälkeen dialogista saa vaivoin selvää muun äänimaailman peittäessä kaiken allensa. Kanavaerottelu levittää tehosteet ympäri kuuntelutilaa hieman summittaisesti, eikä matalat taajuudetkaan tue kerrontaa kuin hetkittäin.

Lisämateriaali
Vartin mittainen making of -dokumentti yhdistää kevyttä rokkia ja haastatteluja ajalta, jolloin elokuva kulki vielä nimellä Stone’s War. Vaivaannuttavan kehuskelun lomassa koosteesta ei saa mitään irti.

Julkaisu sisältää lisäksi viisi kappaletta trailereita tulevista elokuvista.

Yhteenveto
War of the Dead - Stone’s War olisi saanut jäädä suosiolla tuotannolliseen limboonsa. Mäkilaakson toimintafantasiasta ei ole juuri mitään positiivista sanottavaa, ja typerryttävän puolitoistatuntisen jälkeen toivoisi itsekin kuolleen jo aikapäiviä sitten.