Elokuva
Tragedian vuoksi palveluksesta eronnut ex-turvamies Mike Banning (Gerard Butler) joutuu palaamaan työpaikalleen Valkoiseen taloon puolentoista vuoden tauon jälkeen, kun terroristit iskevät voimalla vapaan maailman päämajaan. Helposti hengen vastustajiltaan riistävä Banning saa huhkia toden teolla, sillä vastassa on Pohjois-Koreasta kotoisin oleva katkera ja kiukkuinen Kang Yeonsak (Rick Yune) aatteen puolesta uhrautuvine vasalleineen, jolla on suuri suunnitelma vangitun presidentin Benjamin Asherin (Aaron Eckhart) ja tämän hallussa olevien Cerberus-koodien varalle. Ulkopuolisena tukenaan kongressin puhemies Allan Trumbull (Morgan Freeman) sekä Salaisen palvelun johtaja Lynne Jacobs (Angela Bassett) Banning vastaa tunkeutujien aikeisiin metodilla: "Vain kuolleen ruumiini yli".

Training Daylla (2001) toden teolla suurten sakkiin pompanneen Antoine Fuguan Olympos on valloitettu on Die Hardeista tutulla yksi-vastaan-kaikki -kaavalla etenevää tanakkaa toimintakuvitusta, jossa rymistellään lihaa ja verta säästämättä irtaimistoa ja ihmisiä päreiksi pistellen. Toimintaa Fugua on aina osannut tuottaa ja taitonsa päiden puhkomiseen vuoden 2007 leffallaan Shooter todistanut ohjaaja vie Olympoksessa graafisella väkivallalla, yksityiskohtaisilla tapoilla sekä massivisilla räjähdyksillä höystetyn rymistelyn massaviihdesensuurin ja ikärajapolitiikan äärirajoille. Onkin huvittavaa miten kaksinaismoralistinen jenkkiläinen elokuvateollisuus onkaan, sillä pienelläkin palalla paljasta pintaa tai poliittisesti epäkorrektilla sanalla voi sytyttää huomattavasti suuremmat roviot kuin silmittömän väkivaltaisella teurastuksella, joka on kätketty sarjakuvamaisesti yliampuvan esillepanon taakse.

Creighton Rothenbergerin ja Katrin Benediktin käsikirjoittama survivaali on hymyilyttävän patrioottinen kokoelma actionkliseitä ja alleviivaava allegoria oikeuden toteuttamisesta keinoja kaihtamatta. Kaavan mukaan tärkeintä on se, miten konnat kommervenkkisen kataluutensa suorittavat, eikä suinkaan jo alkutekstien aikaan arvattava loppuratkaisu. Silmittömän teurastuksen isänmaallisuuden valtakirjalla sallivaa ja sivullisetkin uhrit tarkoitusperiensä saavuttamiseksi ilman sen suurempaa moraalia uhraavaa sankariveisua säestää Trevor Morrisin kässärin lailla huvittavan heroistinen ja tähtilippua heilutteleva score.

Rumasti ruumiita ja runsaasti rytinää tarjoileva actionahkerointi lievittänee kuitenkin vieroitusoireista kärsivien toimintafanaatikkojen verenjanoa ja lisääkin on tätä itseään luvassa, kun parin kuukauden päästä ensi-iltansa saa mammuttitaudista kärsivän Roland Emmerichin Olympos -klooni White House Down, jossa sama paikka on jälleen ulkoisen uhan alla.

Itsekin toimintatykityksen yhtenä tuottajana toimineen ja aina karismaattisen skottikarhun Gerry Butlerin omnipotentti Banning on kuin uudesti syntynyt John McClane, tylyt tekonsa sarkastisilla yksrivisillä kuittaava elävä ase, joka saa kuitenkin matsata täydet 15 erää kaikki amerikanvastaiset persoonallisuushäiriöt niputtavan pahuuden ruumiillistuman, Rick Yunen psykoottisen Kangin, kanssa. Yune ei varsinaisesti nouse konnagallerian kaanoniin ja jää varsinkin Die Hard -saagan osien yksi ja kolme Gruberin veljeksistä, jotka hahmottelivat valkokankaille unohtumattomin vedoin Alan Rickman sekä Jeremy Irons. Aaron Eckhartin vakava pressa osoittaa hänkin toki lopulta sisukkuutensa, Morgan Freemanin ja Angela Bassettin vetäessä hätätilajargoniin keskittyneet roolinsa rutiinilla. Sivummalla antavina sekä saavina osapuolina nähdään muun muassa Cole Hauser agentti Romana, Dylan McDermott pääministerin ykkösnyrkkinä Dave Forbesina, Melissa Leo puolustusministeri Ruth McMillanina ja Radha Mitchell Banningin vaimona Leahina. Ashley Judd on valtakunnan ensimmäinen nainen Margaret ja Finley Jacobsen presidenttiparin keskelle selkkausta joutuva nuori poika Connor.

Yhteenveto
Sarjakuvamaisen väkivaltaviihteen puhdasverisenä edustajana Olympos on valloitettu täyttääkin paikkansa. Yllätyksiä elokuviltaan odottavan kannattaa kuitenkin vaihtaa lippuluukkua.