Vuonna 1987 alkanut pelisarja, Final Fantasy, on kasvanut vuosikymmenten aikana valtavan suosituksi. Vuosi 2007 näkee sarjan kolmannentoista tulemisen. Kymmenen vuotta aiemmin ilmestynyttä Final Fantasy VII (1997) pidetään kuitenkin edelleen saagan parhaana ilmestyksenä. Useammille alustoille lanseerattu peli oli maailmanlaajuinen menestys. Faneja tyydyttämään pelisarjan tehnyt Square Enix markkeerasi 2000-luvun alussa Compilation of Final Fantasy VII -brandin, joka koostuu maailmaa avartavista peleistä, kirjoista ja elokuvista. Näistä odotetuin oli vuonna 2005 ilmestynyt CGI-animaatio Final Fantasy VII: Advent Children.

Kaksi vuotta on kulunut pelin tapahtumista. Geostigmaksi kutsuttu tauti on levinnyt ympäri planeettaa, eikä parannuskeinoa ole löytynyt. Cloud Strife, joka kaksi vuotta aiemmin kukisti Jenovaksi kutsutun pahuuden, on eristäytynyt entisistä ystävistään läheisille vuorille. Yksinelo kuitenkin järkkyy, kun Kadaj’n johtama joukko kidnappaa kaupungin kaikki geostigmaa sairastavat lapset yhdistymistä varten.

Advent Childrenin juoni on melko yhdentekevä ja vain tekosyy lähes tauottomaan toimintaan. Pääpaino onkin pistetty puhtaasti fanien tyydyttämiseen, mikä myös näkyy. Jos Final Fantasy: Spirits Withiniä (2001) moitittiin sen löyhästä FF-sidoksesta, ei samaa voi sanoa Advent Childrenistä. Heti ensimmäisestä kohtauksesta lähtien fanit tuntevat saavansa rahoilleen vastinetta, tietäen millaiseen maailmaan uppoutuvat. Muille ”498 vuotta aiemmin” -teksti aiheuttaa vain erittäin suuren kysymysmerkin.

Faneilta faneille ideaa seurataan myös loppuun saakka, ja turhat selittelyt on jätetty taka-alalle. Kun Barret, Vincent, Yuffie, Caith Sith, Red XIII ja Cid (ketkä?) ilmaantuvat keskellä taistelutannerta kirjaimellisesti tyhjästä, laukovat nasevan kommentin tai kaksi ja jatkavat täyttä jalkaa kohti edessä siintävää Bahamutia, on pelisarjaan perehtymättömillä jälleen tutuksi tullut kysymysmerkki kainalossa. Keitä he olivat? Mistä he tulivat? Mitä tässä oikein tapahtuu? Vierellään tällä moukalla on maassa hykertelevä FF-konkari, jolle vitsi osui ja upposi. Valitettavasti elokuvassa ei nähdä yhtään Chocoboja taikka Vincentin muuntautumista - iso miinus.

Onko Advent Childrenissä sitten yhtään mitään normaalille elokuvan katsojalle, nousee vääjäämättä monen mieleen. No onhan siinä, vaikka ulkoasuaan lukuun ottamatta ansiot jäävätkin varsin vaisuiksi. Puolitoista tuntia lähes tauotonta ja erittäin tyylikästä toimintaa innostanee toiminnannälkäisiä, muttei juurikaan muita. Vauhti on salamannopeaa ja taistelut fysiikan lakeja uhmaavia, eikä ensikertalaisen silmä välttämättä ehdi tottua tempoon ennen lopun finaalia. Joku sivistymätön voisi jopa todeta toiminnan olevan aivan liian sekavaa. Pelisarjalle tuttua materiaa, eli taikoja, käytetään verrattain vähän, ja pääpaino on miekka- ja asetaisteluissa. Oman painonsa tyylikkääseen toimintaan antavat Nobuo Uematsun mahtipontiset taistelusävelmät.

Seikka, joka nostaa elokuvan kuitenkin muiden vertaistensa rinnalle ja ohitsekin on sen graafinen ulkoasu. Silmät päästä tiputtavasta animaatiosta vastaa Square Enixin CGI-osasto, Visual Works. Hahmot ovat tarkoituksellisesti keinotekoisen näköisiä, mutta silti parhaimpia ihmisluomuksia, mitä kankaalla on tähän mennessä nähty. Lukemattomat yksityiskohdat niin hahmoissa kuin taustoissakin saavat aikaan myös sen, ettei välillä muista edes katsovansa tietokoneella tehtyä elokuvaa. Sanomattakin on selvää, että tekijöiden taito ja teknologia ovat edennyt valtavan harppauksen sitten Spirits Withinin. Elokuvan, joka on edelleen varsin näyttävä.

Puhtaasti faneja varten tehty Advent Children iskee tajuntaan pitkälti katsojan FF-tuntemuksen ja -fanituksen perusteella. Toki elokuva sisältää myös näyttävän nopeatempoista toimintaa ja hengen salpaavan graafisen ulkoasun, mutta kaikki näiden ympärillä on tarkoitettu vain ja ainoastaan faneille. Tavallisten katsojien ei kannata edes pyrkiä ymmärtämään elokuvan hienoja nyansseja, vaan ottaa se sellaisenaan kuin se esitetään. Fanit voivat puolestaan vähintäänkin tuplata antamani pisteet elokuvalle.

Kuva
Anamorfinen 1.85:1-suhteen kuva on tarkka, ja ajoittaiset pehmennykset ovat tarkoituksellisia. Värimaailma on rikas ja ääripäät tasaiset, tehden yksityiskohtaiselle elokuvalle oikeutta. Digitaalisesta muodosta levylle tallennetussa printissä ei ole roskia tai reunakorostusta, vaan kuva on alusta lähtien ilo silmälle.

R2-julkaisu kärsii kuitenkin NTSC->PAL-käännöksestä, minkä takia lievää limittäytymistä ja pikselöitymistä on havaittavissa. Nopeatempoiseksi elokuvaksi virheet eivät kuitenkaan paista silmään oikeastaan kuin pysäytyskuvissa. Parhaimman laadun haluavien kannattaa kääntyä suosiolla R1-julkaisun puoleen.

Ääni
Dolby Digital 5.1 -ääniraita löytyy levyltä japanin- ja englanninkielisenä, molemmat laadultaan erinomaisia. Englanninkielisessä dubbauksessa ääninäyttelijöinä ovat muun muassa Steve Burton (Cloud), Rachael Leigh Cook (Tifa) ja Mena Suvari (Aeris) Äänimaailma on virheetön ja tilavaikutelmaa käytetään hyödyksi jatkuvasti lukuisten taisteluiden lomassa. Myös matalammat taajuudet saavat osansa.

Final Fantasyista ei voi edes puhua ilman mainintaa säveltäjä Nobuo Uematsusta, joka vastaa pelisarjan musiikeista. Mies on vastuussa myös Advent Childrenin mahtipontisesta orkesterisävelmästä. Kappaleet ovat pitkälti samoja tuttuja Final Fantasy 7 -pelistä, eivätkä fanit joudu taatusti pettymään. Myös loistelias One Winged Angel -kappale on mukana.

Lisämateriaali
Ensimmäiseltä levyltä löytyy Reminiscence of Final Fantasy 7 (23:54), joka käy läpi pelin tärkeimmät juonenpätkät. Hyvä lisä, jolla pystyy pikaisesti kertaamaan pelin oleellisimmat tapahtumat ilman peliohjaimeen tarttumista. FF7:aa pelaamattomille pätkä saattaa aiheuttaa vain enemmän kysymyksiä.

Levy 2:

Deleted Scenes – Yhteensä yksitoista kappaletta alle puolen minuutin mittaista kohtausta, jotka eivät paria poikkeusta lukuun ottamatta ole poistettuja kohtauksia. Useimmat ovat vain elokuvassa nähtyjä kohtia toisenlaisella dialogilla.

Venice Film Festival Footage (23:46) – Venetsian filmifestivaaleilla näytetty raakaversio Advent Childrenistä, joka sisältää kaikki tärkeimmät alkupään tapahtumat. Ääniraitana on japaninkielinen Dolby Digital 5.1 ja kielivaihtoehdot ovat samat kuin elokuvassakin. Oikeastaan melko turha lisä, kun varsinainen elokuva löytyy toiselta levyltä.

Distance: Making of Advent Children (36:22) – Dokumentissa kuullaan elokuvan tekijöiden mietteitä elokuvasta ja sen tekemisestä. Valitettavasti minkäänlaista materiaalia tietokonetehosteiden teosta ei ole tarjolla, mikä on hieman ihmeellistä.

Lopuksi levyltä löytyvät trailerit elokuvasta ja FF7-peleistä.

Yhteenveto
Final Fantasy VII: Advent Children on Square Enixin toinen yritys CGI-elokuvan parissa. Tällä kertaa tavoitteessa on myös onnistuttu, vaikka kohdeyleisö on tiukasti rajattu FF7-faneihin. Juonesta viis, sillä Cloud kumppaneineen on täällä jälleen ja puolitoistatuntinen vierähtää puhtaasti näyttävän toiminnan parissa.

Teknisesti kyseessä on varsin onnistunut julkaisu. Kuva ja ääni ovat hyvää tasoa, mutta parempaa haluavien kannattaa kääntyä R1-julkaisun puoleen. R2-julkaisu nimittäin kärsii NTSC->PAL konversion tuomista kuvaongelmista, jotka näkyvät selvimmin pysäytetyssä kuvassa.