Oli aika jolloin maagit elivät rinta rinnan ihmisten kanssa, ja valtakunnassa vallitsi rauha. Mutta kun musta velho Mordred petti sopimuksen, alkoivat pimeyden ajat. Englannin kuninkaan, Uther Pendragonin (Eric Bana) poika, nuori Arthur, jää orvoksi, kun tämän kruunua havitteleva syntymäikävä setä Vortigern (Jude Law) tappaa veljensä. Tietämättä aattelisista juuristaan, Arthurista (Charlie Hunnam) kasvaa katusmartti venkula, joka tietää kuinka Londoniumin kurjimmilla kujilla pysytään elossa. Ja kun aika on, nuoren miehen eteen osuu kivi, johon on isketty legendaarinen miekka Excalibur, ja se ketä miekan kivestä nostaa, tulee olemaan Englannin kuningas.

Omaa tietään jo vuosikausia kulkenut ja omaa kuvakieltään puhunut ohjaaja/käsikirjoittaja Guy Ritchie on tarttunut tutulla otteella brittien pyhään kertomukseen kuningas Arthurista ja tehnyt siitä, varsin ritchieläisen, vauhdikkaan, rehvakkaan ja karskin likaisen toimintaelokuvan King Arthur: Legend of the Sword. Mutta siinä missä tämä uuden aallon menestyneimpiin elokuvantekijöihin kotisaarellaan kohonnut auteur on tehnyt loistojälkeä omilla tarinoillaan, legendan versioiminen ei ole tuottanut aivan yhtä sutjakkaa tulosta.

Ritchien, tuottajakumppani Lionel Wigramin ja Joby Haroldin variaatio on yhdistelmä synkkää goottifantasiaa jättihirviöineen ja taikoineen, yhdistettynä Sormusten herrojen maailmoihin, jossa isompi on aina parempi. Parhaimmillaan Richie on luodessaan synkkiä visioita ja kineettisiä toimintajaksoja hyvin efektein, prameissa kulisseissa, heikoimmillaan taas tuodessa äärivakavaan kalskeeseen salamaleikkauksia, nokkelasta noloksi sekunnissa muuttuvaa konekivääridialogia ja ontuvia puujalkavitsejä. Epätasaisuudestaan huolimatta Pyöreän pöydän ritarit vuosimallia 2017 on katselun kestävä ja paikoin mielenkiintoinenkin oikoluku, saagasta, jonka kirkkaimpana kruununa on ja pysyy John Boormanin loistelias Excalibur - sankarin miekka vuodelta 1981.

Vaikka tekikin hyvää jälkeä tv-sarjassa Sons of Anarchy, pääosaan Arthuriksi palkattu Charlie Hunnam ei ole nyt mies paikallaan. Suurimmaksi osaksi syy on toki käsikirjoituksen, mutta Hunnamia, vaikka syntyperältään britti onkin, on siltikin äärimmäisen vaikea ottaa vakavasti. Toisin taas on Jude Lawn laita, mies kun ottaa kaiken irti pohjattoman pahasta Vortigern-tyrannistaan. Sivummalla nähdään mm. Astrid Bergès-Frisbey maagina, Djimon Hounsou kapinallisten Sir Bediverenä, Aidan Gillen Hanhenrasva-Billinä ja Mikael Persbrandt viikinkipäällikkö Kjartanina. Värittömimpien sidekickien palkinto menee Arthurin lähimpiä uskottuja esittäville Kingsley Ben-Adirille (Wetstick) ja Neil Maskellille (Backlack). Ex-futari David Beckham piipahtaa pienessä Triggerin roolissa.
 

Visuaalisesti katseen kestävä, mutta katsojan viileäksi jättävä kolistelu. Metallicaa lainatakseni: King Nothing.