Elokuva
Fiktioelokuvan puolella heikonpuoleisesti maailmalla menestynyt Mika Kaurismäki siirtyi dokumentin pariin vuonna 2002. Moro no Brasil on Kaurismäen kunnianosoitus “toiselle kotimaalleen” Brasilialle, ja erityisesti sen rytmeille. Elämäniloinen dokumentti juhlistaa maan musiikkia ja kaikkea mitä siitä syntyy.

Dokumentissa Kaurismäki kiertää ympäri Brasiliaa tutustuen niin pienten kylien rytmeihin kuin suurten kaupunkien valtavaan musiikkikulttuuriin. Ohjaaja toimii elokuvan kertojaäänenä, mutta pääosin Kaurismäki antaa muiden puhua puolestaan, ja pääosan saavatkin musiikki sekä erilaiset ihmiset sen takana. Moro no Brasil onkin ehdottomasti samban ja frevon lisäksi myös katsaus brasilialaisiin ihmisiin, ja siihen, mikä saa heidät laulamaan ja soittamaan iloisia rytmejä, vaikka maassa vallitsee köyhyys.

Eri musiikkityylit esitellään katulaulajien ja suurempien tähtien kertomana ja esittämänä. Näin perehdytään musiikin historiaan sekä eri tyylien syntymiseen ja kuullaan paljon erilaisia variaatioita maan rytmimusiikin lajeista. Myös henkilökohtaiset tarinat saavat ison osan dokumentissa, vaikkei kovin syvälle päästäkään.

Moro no Brasilin ongelmaksi muodostuukin sen liian iso aihealue. Brasilian musiikkikulttuuri on yksinkertaisesti niin täynnä erilaisia tyylejä ja eroja, ettei niitä saa kerralla niputettua tyydyttävästi. Alussa on hyvin vaikea saada kunnon otetta dokumentista, kun eri paikoista siirrytään nopeasti toiseen, eikä mihinkään ehditä kunnolla perehtyä. Vasta Rion kaduille päästäessä tartutaan kunnolla kiinni johonkin aiheeseen, kun Steve Zissoun vedenalaisessa maailmassakin esiintynyt Seu Jorge esittelee kaupunkinsa slummeja ja kertoo siellä syntyneistä ihmisistä sekä musiikista. Samba soi ja ihmiset laulavat mukana, vaikka elämä slummeissa ei olisikaan aina helppoa. Ennen tätä samban juhlaa Moro no Brasil on kuitenkin valitettavan kiirehdityn oloinen, vaikka brasilialaisten rytmijuhlaa mielellään kuunteleekin.

Kuva
1.78:1-suhteessa oleva anamorfinen kuva on vaihtelevaa jälkeä. Brasilian värikäs maailma on kuitenkin roskista ja kohinasta huolimatta tallennettu hyvin ja elokuva miellyttää silmää.

Ääni
Railakas musiikkimaailma on tallennettu hyvin ja äänet toistuvat hyvin. Dolby Digital 5.1 -äänet tuovat karnevaalit kotisohvalle asti.

Lisämateriaali
Mika Kaurismäki - Nimen alta löytyy ohjaajan neliminuuttinen haastattelu, sekä filmografia ja biografia.
Capoeira - Ilmeisesti väärän nimikkeen alle päässyt videoklippi Brasilian karnevaaleista.
Carneval - Täältä löytyy sitten se oikea capoeiraa esittelevä videopätkä.
Mika Kaurismäki Collection - esittelyvideo Future Filmin Mika Kaurismäki Collectionista.

Hätäisen oloisesti kootut extrat eivät tuo pahemmin lisätietoa dokumentista tai sen aiheesta.

Yhteenveto
Moro no Brasil on elämäniloa huokuva dokumentti brasilialaisten musiikkikulttuurista. Hyvältä näyttävä ja kuulostava matka maan sieluun on ottanut liian laajan aiheen käsiteltäväkseen, eikä kaikkiin musiikkilajeihin ehditä perehtyä niiden vaatimalla tavalla. Seu Jorgen Rion slummeista kertova osio on ehdottomasti filmin mielenkiintoisinta antia.