Kun maailmaa uhkaa karu loppu, joutuu A.R.G.U.S.:in tiukka johtaja Amanda Waller (Viola Davis) matkaamaan Belle Reven huipputurvalliseen vankilaan hankkimaan Amerikan pahimpia superroistoja liittymään Task Force X:n. Eversti Rick Flagin (Joel Kinnaman) johtamaan Itsemurhatehtävään valikoituvat ilman sen suurempaa omaa tahtoa muun muassa palkkasoturi Bloosport (Idris Elba), sekopäinen Peacemaker (John Cena), velmu Captain Boomerang (Jai Courtney), aina masentunut Polka-Dot Man (David Dastmalchian), jyrsijöitä manipuloiva Ratcatcher 2 (Daniela Melchior), ihmisen ja hain hybridi King Shark (Sylvester Stallone) sekä Flagille jo edellisestä keikasta tuttu umpihullu Harley Quinn (Margot Robbie). Kohteena on Etelä-Amerikassa sijaitseva Corto Maltesen saari, missä toimii panttivankeja ottanut, natsihenkinen vankila ja tutkimuslaitos Jotunheim.

Ohjaaja-käsikirjoittaja James Gunnin matkaa huipulle on ollut mielenkiintoista seurata. Vuonna 2006 ensi-iltansa saanut Slither, visvainen kauhukertomus oli Gunnin debyytti pitkien elokuvien parissa ja sitä seurasi 2010 vinosti erilainen supersankarileffa Super. 2014 räjähti pankki, kun Gunn teki Marvelille ensimmäisen Guardians of the Galaxyn, joka oli jättimenestys. Jatkoa tälle tuli 2017, kun Guardians of the Galaxy Vol. 2 sai ensi-iltansa ja keräsi tuhottomasti massia, ylistystä ja katsojia. Lokakuussa 2018, juuri kun Gunn aloitteli kolmannen Guardiansin valmistelua, esiin nousi miehen vuosikymmen aiemmin lähettämät, poliittisesti varsin epäkorrektit vitsitwiitit, joiden seurauksena Marvelin hankkinut Disney antoi miehelle kenkää. Ei mennyt kuin hetki, kun se toinen suuri sarjistehdas, DC Comics, nappasi Gunnin tekemään uuden luvun David Ayerin semimenestyneen saaneen Suicide Squadin (2016) tarinaan. Gunn sai vapaa kädet ja päivä DC:lle palkkaamisen jälkeen, Marvelilla herättiin tajuamaan, että mokahan tässä tuli tehtyä, joten miestä aneltiin välittömästi palaamaan takaisin talliin tekemään Guardians of the Galaxysta trilogian.

Vaikka Ayerin elokuva hyvä olikin, The Suicide Squad: Suicide Mission on kaikessa edeltäjään suurempi, enempi ja parempi. Se on hauskempi, hurjempi, sekopäisempi ja myös huomattavasti väkivaltaisempi, eli juuri sellainen kuin superpahiksista kertovien toimintafantasioiden kuuluukin olla.Gunnin John Ostranderin 1980 luomaan sarjakuvaan pohjaava käsikirjoitus on yllättävän armoton madonluku, joka ei sen suuremmin anna armoa hahmoilleen, vaan tylysti pudottelee pelistä niin pahoja kuin pahempiakin. Ja juuri tuo ennalta-arvaamattomuus tekeekin The Suicide Squadin seuraamisesta erityisen jännittävää ja paikoin vallan hillittömän hauskaa.

Rakenteeltaan The Suicide Squad: Sucide Mission on hyvinkin 1970-lukulainen sotaelokuva, kuin huippuluokan efekteillä ja rehvakkaammilla hahmoilla kuorrutettu supersankareilla kuorrutettu Likainen tusina (1967), Kotkat kuuntelevat (1968) ja/tai Kellyn sankarit (1970). Siinä missä Marvelit ja aiemmat DC:t ovat olleet isolla rahalla komeasti tuotettuja, mutta pikkuisen sisäsiistejä, Gunnin sekopäiden maailma on rosoinen ja särmikäs, lähimpänä verrokkina, jos roisin huumorin ja tylyn väkivallan mittareilla katsotaan, vaikkapa maanmainiot Deadpool -elokuvat (2018 ja 2019). Lopputekstien tullessa kiire kannattaa jättää narikkaan, sillä kredujen sekaan on piilotettu vielä muutama pikku paljastus, jotka antavat osviittaa siitä, mihin suuntaan Suicide Squadin tarina on mahdollisesti vielä menossa.

Keulilla keikkuvat ehdottomasti Margot Robbien Harley Quinn sekä Idris Elban Bloodsport. Hillittömimmät hetket tarjoavat taas David Dastmalchianin Polka-Dot Man sekä Sylvester Stallonen äänellä mumiseva King Shark. Enemmän tai vähemmän näkyvillä rintamalinjojen molemmilla puolilla ovat myös mm. Alice Braga, Nathan Fillion, Joaquin Cosío, Juan Diego Botto, Taika Waititi, Storm Reid, Pete Davidson, Michael Rooker sekä ohjaana velipoika, Guardianseissa fyysisen olemuksen Rocketille antanut Sean Gunn, joka liikkuu tällä kerralla ryhmän ehkä oudoimman tyypin, Weaselin, nahoissa.

James Gunn näyttää tekemisen mallia. The Suicide Squad on ehdottomasti yksi vuoden hurjimpia elokuvatapauksia.