Arthur Curry (Jason Momoa) voisi olla kuin kuka tahansa majakanvartijan (Temuera Morrison) poika, mutta hänen äitinsä sattuukin olemaan Atlanna (Nicole Kidman), merenalaisen valtakunnan, Atlantiksen, prinsessa. Kun Arthur on kasvanut tiettyyn ikään, ottaa Atlannan uskollinen neuvonantaja Nuidis Vulko (Willem Dafoe) tehtäväkseen kouluttaa pojasta kelpo soturi ja oikea kuninkaallinen, mutta muu merenalainen väki kaihtaa puoliveristä prinssiä. Kun Arthurin yhä aaltojen alla asuva velipuoli Orm (Patrick Wilson), nyt Atlantiksen sotaisa ja kiero johtaja, haluaa yhdistää seitsemän merenalista kuningaskuntaa ja julistaa sodan pinnan yläpuolella kotiaan pitäville ihmisille, on Arthurin valittava puolensa ja lunastettava oma paikkansa Atlantiksen perimysjärjestyksessä. Avuksi tulee soturiprinsessa Mera (Amber Heard), jonka tuella Arthurin on löydettävä vallan symboli, kolmiteräinen atrain Trident.

DC Comicsin elokuvat ovat toistuvasti ottaneet pataan arkkiviholliseltaan Marvelilta lippuluukuilla, mutta jos ei nyt aivan myrskyvaroitusta, niin puhuria kuitenkin, antaa Aquaman esimerkiksi siitä, että mm. Batmanin, Supermanin ja Suicide Squadin (2016) kodista löytyy vielä potentiaalisia kilpailijoita supersankarigenren kuninkuusluokassa. Kauhugenreä muokanneista Saw (2004-2017), Riivattu (Insidious, 2010-2018) ja Kirottu (The Conjuring, 2013-2016) leffasarjoista ja vauhtisaagan menestyneimmästä osasta Fast & Furious 7 (2015) tuttu ohjaaja James Wan on tarttunut haasteeseen ja iskee kankaalle detaljeissaan rikkaan ja äärimmäisen näyttävän efektispektaakkelin. Veli veljeä vastaan-asetelmallaan Shakespearen mieleen tuovaa Aquamania on ollut Wanin lisäksi kirjoittamassa Geoff Johns, Will Beal ja David Leslie Johnson-McGoldrick, pohjana Mort Weisingerin ja Paul Norrisin luomat sarjakuvat.

Muutamallakin mantereella ja myös meren pohjassa liukkaasti liikkuvassa toimintafantasiassa piisaa puhtia ja potkua ja muutama arvokas ajatuskin mertemme tilasta, vaikkei paikoin naiivi käsis nyt aivan koherentisti koossa koko reissua pysykään. Suuren budjetin ja profiilin tehotykeistä pitävät tulevat kuitenkin viihtymään koko liki 2,5 tuntiseksi venytetyn seikkailun, jonka lopputekstien väliin Marvelin tapaan piilotettu pätkä paljastaa, että tulevaisuudessakin saamme seurata Vesimiehen edesottamuksia.

Jo pitkään taivaspaikkaa Hollywoodissa havitellut muskelimies Jason Momoa (Game of Thrones) sopii passelisti alituiseen sekä hyviä että huonoja vitsejä lohkovaksi Aquamaniksi, kaikkien eväkkäiden kanssa kommunikoivaksi superhahmoksi, johon saatiin tutustua jo elokuvissa Batman vs Superman: Dawn of Justice (2016) sekä Justice League (2017). Jo viidettä kertaa Wanin ohjauksessa työskentelevä Patrick Wilson tekee kaikkensa näyttääkseen mahdollisimman paljon Julian Sandsilta, mutta muuten rooli syntymäikävänä Ormina menee mukavasti rutiinilla. Amber Heard on merihevosella ratsastavan kuningas Nereuksen (Dolph Lundgren) tytär Mera, merenalaisen Xebel-heimon soturiprinsessa ja Aquaman Arthurin mielitietty. Arvokkuutta kuviin tuovat Nicole Kidman Arthurin äiti Atlannana sekä aina karismaattinen Willem Dafoe. Yahya Abdul-Mateen nähdään julman aarteenetsijä David Kanen roolissa, Graham McTavish on Atlantiksen entinen hallitsija Atlan ja Djimon Hounsou Fishermanien heimon johtaja, kuningas Ricou. Julie Andrews antaa äänensä mystiselle meriolio Karathenille.

DC Comicsin vahva vastaus Marvelin universumille todistaa, ettei taistelu paikasta kaapin päällä ole vielä ohi.