40 vuoden kuluttua, 2064, maailma on ilmastonmuutoksen runtelema. Tuhon takana on ihmisen pohjaton ahneus, jotka valjastivat nuoren neron Henrikin (Elias Westerbeg) keksimän fuusioreaktorin kaupalliseen käyttöön. Mahdollisuus korjata menneisyyden virheet tulee aikamatkustuksen muodossa, kun Henrik saa tilaisuuden palata tietoineen ja muistoineen oman syntymänsä hetkeen. Ajassa liikkumisella on kuitenkin omat vaaransa, eikä tekniikka toimikaan aivan toivotulla tavalla.

Pitkän linjan monipuolisen puurtajan, niin dokumentteja kuin fiktioitakin tehneen Arto Halosen (mm. Isänmaallinen mies (2013), Valkoinen raivo (2015), The Guardian Angel - Suojelusenkeli (2018), Antero Varovainen ja Onnenkivi (2023)) Jälkeemme vedenpaisumus on kotimainen scifijännäri, jossa yhdistyvät lennokas mielikuvitus sekä reaalimaailman todelliset uhat.

1,6 miljoonan euron budjetilla tehty elokuva on visioissaan säästeliäs ja se näkyy luonnollisesti myös valkokankaalla tarkoittaen muutamaa kuvaa saastuneesta pääkaupungistamme, eikä lavastuspuolellekaan liene liiemmin ollut ylimääräistä massia antaa. Ossi Hakalan esikoisenaan kirjoittama käsikirjoitus horjahtelee logiikassaan ja rämpii paikoin saippuaisen perhedraaman ja lapsellisen aikamatkustuskomiikan syvässä suossa, mutta lopputulema on kuitenkin siinä määrin sympaattinen ja hymyilyttävä seikkailu, että pikku lapsukset antaa helpolla anteeksi.

Pääroolissa Elias Westerberg (Nimby (2020), Pertsa ja Kilu (2021)) tekee vallan hyvää työtä ja on läsnäolollaan siinä määrin lämmin ja aito, että nuorelle herralle toivoo elokuvan teemoja lainaten valoisaa tulevaisuutta. Linnea Leinolle (Peruna (2020), Tytöt Tytöt Tytöt (2022), Lapua 1976 (2023)) ei mahdottoman paljoa ole tekemistä annettu, vaikka rooli Juliana onkin tarinalle olennaisen tärkeä. Kasperi Kola on keskiön kolmas klikki Sakari. Sivummalla nähdään pitkä rivi kotimaan nimiryhmää, kuten Hannu-Pekka Björkman, Antti Reini, Petteri Summanen, Pihla Penttinen, Robert Enckell ja Paavo Westerberg. Erityismaininnan ansaitsevat myös mainiot koirat Rokka ja Ginny.

Jälkeemme vedenpaisumus on kiva ajatusleikki, ja sen muoto elokuvana kivasti kotikutoinen ja suuresti sydämellinen. Ei näiden juttujen onnistuneeseen tekemiseen aina tarvita valomiekkoja, joskus reaktori autotallissa riittää ihan hyvin.