Oslon poliisin etsivä Harry Hole (Michael Fassbender) yrittää ryhdistäytyä ja toivoo saavansa kunnon keissin tutkittavakseen, mutta pahassa maailmassa kannattaa olla varoivainen mitä toivoo, sillä ne saattavat toteutua. Jo valmiiksi pahan krapulapäivän tekee entistä kipeämmäksi outo kortti tuntemattomalta lähettäjältä, jonka kryptinen viesti osoittautuu pian ensimmäiseksi todisteeksi julmasta murhasta. Hole ryhtyy kitkaisaan yhteistyöhön nuoren tutkijan Katrine Brattin (Rebecca Ferguson), jolla on listallaan lukuisia katoamistapauksia jo vuosikymmenen ajalta.

Norjalainen Jo Nesbø on yksi kansainvälisesti tunnetuimpia skandikirjailijoita, jonka kekseliäissä rikosromaaniessa piisaa särmää ja karheaa tarttumapintaa. Yksi jalokivi mestarin kruunussa on 1997 alkanut Harry Hole -sarja, joka on kasvanut jo 11. osaan. Niistä Lumiukko oli ilmestyessään vuonna 2007 seitsemäs, ja nyt ensimmäisen kerran elokuvan aiheena.Tv-sarjoja ja -elokuvia (mm. Miehitetty (2015) on Nesbøn kierojen kertomusten pohjalta filmatisoitu useita ja valkokankaillekin saatu yksi, huikea mustalla huumorilla höystetty toimintajännäri Headhunters, vuonna 2011.

Lumiukon ohjaajaksi valikoitui lopulta todellinen ammattimies, ruotsalainen Tomas Alfredson, joka räjäytti potin vuonna persoonallisella kauhuelokuvallaan Ystävät hämärän jälkeen (2008) ja vakuutti hallitsevansa myös laajemman skaalan loistavalla vakoilutrillerillään Pappi lukkari talonpoika vakooja (2011).

Alustaan hitaasti kehittyvä trilleri nostaa kierroksia rauhallisesti tunnelman pysyessä koko jana yhtä hyytävänä kuin tylyjen tapahtumien arktinen näyttämö. Kimuranttti juonikudelma paitsi laajenee yhteiskunnan korkeimmille portaille, osoittautuu myös hyvinkin henkilökohtaiseksi missioksi kummallekin poliisille. Lumiukko ei mässäile väkivallalla, vaan sen voima on kerronssa, mutta niinä hetkinä, kun julmuuksiin joudutaan, Alfredson ei pidättelee yhtään, vaan paiskaa valkokankaalle muutamankin makaaberin vision. Teknisesti jäätävä jännäri on erittäin tyylikästä työtä, jossa näkyysen  taustavoimien, kuvaaja Dion Beebe, leikkaajat Thelma Schoonmaker ja Claire Simpson, sekä tuottaja Martin Scorsese, kädenjälki paitsi varmuutena, myös visuaalisesti. Käsikirjoittajat Hossein Amini (Drive, 2011) ja Peter Straughan (Pappi lukkari talonpoika vakooja) ja Søren Sveistrup ovat keittäneet Nesbøn opuksen riveiltä sysimustan labyrintin, matkan ihmismielen pimeimpiin sopukoihin, niihin ulottuvuuksin, missä hyvän ja pahan raja alkaa olla häilyvä.

Yksi onnistumisen tae on myös loistava kansainvälinen miehitys kameran edessä. Michael Fassbenderin Harry Hole on hahmona persoonallinen, joskin perinteinen yhdistelmä viinalle persoa nuuskija ja moniongelmaista kiukunpesää, jonka metodit poikkeavat modernista rikostutkinnasta eikä Rebecca Fergusoninkaan tarvitse rooliaan hävetä Holen kollegana. Sivummalla piipahtelee niin ikään laatusakkia: J.K. Simmons on miljonääri-filantrooppi Arve Støp, Charlotte Gainsbourg Harryn entinen naisystävä Rakel ja Chloe Sevigny poikkeaa kuvissa tuplaroolissa Ottersenin sisaruksina. Yllättävin veto on pitkästä aikaa valkokankailla nähtävä Val Kilmer, jolle vakava sairastuminen on jättänyt selvät jälkensä läsnäoloon.

Ei ehkä mestarillisin jännitysnäytelmä, mutta yksi vuoden hyytävimmistä trillereistä yhtä kaikki. Kylmien kelien saavuttua alkaa pihoille ilmestyviä, hiilisilmäisiä ja risukätisiä lumihahmoja katsella vallan uudesta näkökulmasta.