Elokuva:

Parturiliike on ollut jo vuosikymmenien ajan mustan yhteisön lämminhenkinen kokoontumispaikka siinä missä vaikkapa brittiläiset suuntaavaat pubiin kannustamaan tietyn värisellä paidalla varustettuja jalkapallonpelaajia. Parturiliikkeen yhteisöllinen idyllisyys kaikkine perinteineen, unohtamatta afroamerikkalaista hiusmuotia, sisältää oivat ainekset elokuvalle jos toisellekin. Eddie Murphyn tähdittämä Coming to America (1988) käsitteli aikanaan aihetta jo sivumennen, mutta vuonna 2002 valmistunut Barbershop keskittyy kokonaisvaltaisesti mustan parturiliikkeen hersyvään arkeen.

Tim Storyn ohjaamaa Barbershopia tähdittävät rap-artisti Ice Cube, yhden roolin mies Anthony Anderson, mainio Cedric the Entertainer sekä laulaja Eve. Leppoisa ja hyväntuulinen elokuva tuo virkistävää vaihtelua buumiksi nousseeseen rap-artisteja vilisevään komediatyyppiin. Kohtalaisen hyvin menestynyt elokuva poiki myös jatko-osan: Barbershop 2: Back in Business (2004), joka ei kuitenkaan onnistunut tuomaan lopulta hieman yksitoikkoiseen aiheeseen juurikaan uutta. Barbershop on kuitenkin vielä suhteellisen toimiva komedia vailla suurempaa rahastuksen makua.

Chigagolainen monitoimimies Calvin (Ice Cube) on pyörittänyt täydet kaksi vuotta isältään perimäänsä parturiliikettä, mutta lopun merkit leijailevat ilmassa. Taloudelliseen ahdinkoon astunut Calvin ei tahdo enää löytää ratkaisua liikkeen pelastamiseksi. Kysymys kuuluukin, mikä onkaan paras tapa luopua liikkeestä? Calvin kamppailee omantuntonsa, rahahuolien sekä raskaana olevan vaimonsa aiheuttamien paineiden keskellä, kun takahuoneen toisella puolella värikäs joukko partureita ja asiakkaita heittävät taukoamatta huulta, täysin epätietoisina vallitsevasta tilanteesta.

Elokuva seuraa kahta hieman erillistä tarinaa. Toisessa Calvin häärii liikkeensä parissa, kun taas toinen keskittyy kahteen tunaroivaan kaverukseen, jotka ovat onnistuneet alhaisesta älykkyydestään huolimatta varastamaan raha-automaatin. Jälkimmäinen tarina on eriteltävänä kokonaisuutena selvästi elokuvan heikoin lenkki, joka kuitenkin hyvittää olemassaolonsa loppua kohden, kun tarinat kiteytyvät pikkuhiljaa yhteen.

Barbershop on hyväntuulinen, leppoisa ja hupaisaa sanailua sisältävä elokuva, joka pitää hymyä yllä läpi elokuvan. Rento, ehkä hieman draamamainenkin tunnelma pelastaa elokuvan totaaliselta koheltamiselta, jota raha-automaatti -tarina koittaa sinnikäästi pitää yllä. Pienellä hiomisella ja tyylilajin selvällä valitsemisella elokuva olisi voinut olla huomattavasti toimivampi. Hyvin se silti rullaa näilläkin eväillä, ja on elokuva eittämättä hauskinta missä Ice Cube on ollut mukana moneen vuoteen.

Hyvin tehty komedia nojaa usein taidokkaasti rakennettuihin henkilöhahmoihin. Barbershopistakin näitä löytyy, mutta valitettavasti lähes koko henkilökaarti jää valitettavan pinnalliseksi. Elokuvan mielenpainuvin roolihahmo on varmasti Cedricin esittämä ikäpappa Eddie. Hatunnoston paikka Cedricille, joka herätti melko itsenäisesti tämän kaksi kertaa itseään vahvemman hahmon eloon laukomaan elokuvan huvittavimpia repliikkejä. Toista ääripäätä taasen hallitsee Anthony Anderson, joka näyttää tekevän elokuvassa kuin elokuvassa miltei identtisen tohotusroolin. Barbershop ei tee poikkeusta. Tällä kertaa Anderson onnistuu ajoittain olemaan ärsyttävän sijasta jopa hauska.

Ice Cube tekee elokuvassa kelpo roolisuorituksen parturiliikettä pyörittävänä Calvinina. Keskeisestä roolistaan huolimatta Cube jää paikoitellen hieman taka-alalle. Samalla mies kuitenkin pitää yllä elokuvan draamamaista ilmettä, eikä Cuben roolihahmo juurikaan ota hauskuuttamiseen osaa. Barbershopin toinen musiikkia leipätyökseen tekevä näyttelijä, Eve, vakuuttaa myös ja hieman yllättäen. Vaikka nainen selviääkin roolistaan kohtuullisen hyvin, ei hänelle pelkkään näyttelijän ammattiin siirtymistä uskaltaisi vielä ehdottaa. Eve istuu rooliinsa mainiosti, mutta hieman monitasoisemmat hahmot saattavat jäädä menestyneelle laulajalle haaveeksi.

Barbershop on kaiken kaikkiaan varsin onnistunut komedia aloittelevalta elokuvaohjaajalta. Elokuva ohittaa intensiivisyydellään monen vanhan parrankin tuotokset, ja huolettoman leppoisa tunnelma kaivaa esiin kaihoisat muistot Friday-elokuvasta, vaikkei tämän eräänlaisen hood-klassikon tasolle päästäkään. Barbershop onnistuu kuitenkin mainiosti päämäärässään: popcornilta tuoksuvaa viihdettä lauantai-illan ratoksi.

Kuva:

DVD:n kuvasta (anamorfinen 1.85:1) ei juurikaan moittimisen aihetta löydy. Kuva on kauttaaltaan terävä ja tarkka hämärimpiäkin yökohtauksia myöten. Väriskaala on laaja ja piristävän värikäs. Kokonaisuudessaan kuvaa on erittäin miellyttävää katsella, eikä ongelmia oikeastaan ilmene.

Ääni:

Elokuvan Dolby Digital 5.1 -äänet ovat myös hyvän työn tulosta. Äänimaailma on rikas ja takakanavatkin saavat paikoitellen kyytiä, toki hyvän maun rajoissa. Barbershop on myös paikoitellen melko rauhallinen, joten täyttä tykitystä ei ääniraita tarjoa. Dialogi toistuu selkeästi, ja aivan kuten kuvankin kanssa, ei äänissäkään esiinny juuri ongelmia.

Elokuvan musiikkipuoli on osaltaan uusien artistien esittelyä ja pienimuotoista mainontaa. Mukaan mahtuu kuitenkin myös todellisia huippunimiä kuten Marvin Gaye, James Brown sekä Roger Troutman, jonka More Bounce to the Ounce -klassikko loistaa jälleen yhtenä samplatuimpana kappaleena EPMD:n You Gots to Chill -jammailussa.

Lisämateriaali:

DVD tarjoaa perusjulkaisuksi mukavan määrän lisämateriaalia, jotka ovat kuvagalleriaa myöten mallikaasti toteutettuja. Mielenkiintoisuuden taso on vaihteleva, mutta on ilo nähdä, että koosteita varten ollaan nähty vaivaa.

The Hair Club -nimikkeen alta löyty neljä eri koostetta elokuvan tekemisen eri osa-alueilta. Ensimmäinen kooste, The Final Cut (18:45), on tyypillinen making of -dokumentti, joka esittelee elokuvan ja antaa hieman perustietoa elokuvan tekijöistä. Hyvin tuotettu ja toteutettu dokumentti ei kuitenkaan anna vielä kovinkaan paljon mielenkiintoista triviatietoa, mutta onneksi lisää on tulossa.

Set, Press & Style -kooste (06:02) antaa paikoitellen hyvinkin yksityiskohtaista tietoa elokuvan lavastuksesta ja ulkoisen tyylin ja ilmeen kehittämisestä. Finishing Touches (05:57) taas keskittyy itse roolihahmojen tyylien suunniteluun. Jokainen keskeinen näyttelijä käydään läpi, ja paikoitellen koosteesta irtoaa mielenkiintoista tietoa mitä kaikkea vaikkapa hahmojen vaatesuunnitelussa pitää ottaa huomioon. Vaikkakin hieman omaperäinen, on kooste myös loppujen lopuksi melko turhanpäiväinen.

Viimeinen The Hair Clubin alainen koostepätkä, Hairdo's & Dont's (07:01), ei niinkään liity varsinaisesti itse elokuvaan, vaan keskittyy käymään läpi afroamerikkalaisen hiusmuodin eri vaiheita ja muotivirtauksia. Koostella puhuvat pääasiassa ammattiparturit, mutta myös osa näyttelijäkaartista kertoo omia kokemuksiaan omista hiustyyleistään. Vihdoinkin Cube joutuu tuomiolle 90-luvun alun jerry curl -villityksestään.

Deleted Scenes -osion takaa löytyy seitsemän poistettua kohtausta, jotka voi (ja on myös suotavaa) kuunnella ohjaaja Tim Storyn kommenttien kera. Itse kohtaukset eivät välttämättä ole järin kiinnostavia, mutta ohjaajan kommentit antavat mielenkiintoista tietoa editointivaiheen haasteista, tarinan ja henkilöhahmojen kannalta olennaisista leikkauksista.

Outtakes -kooste (04:52) on kieltämättä pienoinen pettymys. Komediaelokuvien lisämateriaalin kohokohdat tiivistyvät usein pilalle menneisiin kohtauksiin, joita olisi kuvausryhmän yleisestä ilmapiiristä päätellen luullut löytyvän kasapäin. Lyhyt kooste ei kuitenkaan tarjoa erityisemmin naurun aihetta, lähinnä vain keskitasoista hupailua. Odotetusti hauskimmista letkautuksista ja ylilyönneistä saamme jälleen kerran kiittää Cedriciä.

Levyltä löytyy myös varsin korkeatasoinen kommenttiraita, jossa ovat äänessä ohjaaja Tim Story, tuottajat Robert Teitel ja George Tillman Jr., sekä yksi käsikirjoittajista, Don Scott. Neljän miehen innokas poppoo pitää huolen siitä, ettei monille kommenttiraidolle yleisiä laahavia taukoja synny, puhumatta silti alituisesti toistensa päälle. Kommenttiraita on mielenkiintoista ja energistä kuunneltavaa verrattuna kuiviin ja tylsistyneisiin ääniin, jotka selostavat aamukahvinsa äärellä mitä kuvassa kulloinkin tapahtuu. Roppakaupalla yksityiskohtaista triviatietoa helisevä kommenttiraita on esimerkillisesti toteutettu, jota jaksaa kuunnella mielenkiinnolla. Tosin päänäyttelijöillekin olisi mieluusti suonut vielä oman raitansa. Kommenttiraitaa voi myös seurata englanninkielisellä tekstityksellä.

Lisäksi levyltä löytyy vielä teatteritraileri, Trade It All -musiikkivideo (P. Diddy, Fabolous & Jagged Edge) sekä kuvagalleria, joka sisältää osiot The Cast, From the Film sekä Behind the Scenes.

Yhteenveto:

Barbershop on leppoisa komedia mustasta parturiliikkeestä, joka ei aiheensa puolesta onnistu välttämättä hauskuuttamaan kaikkia katsojia. Vaikkei mistään marginaalielokuvasta olekaan kysymys, voi sanailu vaikuttaa epämääräiseltä tai muuten vain tylsähköltä. Barbershop ei yllä huippukomedian tasolle, mutta vähintäänkin yhden katselukerran kestävänä naurupakettina se toimii mainiosti.

DVD on tekniseltä laadultaan erinomaista tasoa, ja melko mittava lisämateriaaliosiokin on huomioimisen arvoinen.