Roderick Thorpin novelliin perustuvassa ja John McTiernanin ohjaamassa elokuvassa Los Angeles saa kokea kovia terroristien vallatessa pilvenpiirtäjän. Die Hard - Vain kuolleen ruumiini yli on monen mielestä edelleen maailman paras toimintaelokuva, ja parempaa kyllä saa hakea. Elokuva poiki kaksi jatko-osaa ja kolmas on hyvää vauhtia tulossa. Tästä ensimmäisestä elokuvasta on saatavilla sekä normaali, Special Edition sekä Ultimate Edition, joista arvostelussa keskimmäinen.

Bruce Willis esittää newyorkilaista poliisia, John McClanea, joka saapuu jouluksi perheensä luokse. Välit vaimo Hollyyn (Bonnie Bedelia) ovat etääntyneet töiden vuoksi, mutta nyt yhteistä aikaa olisi luvassa. Kesken toimiston joulujuhlien terroristit Hans Gruberin (Alan Rickman) johdolla valtaavat Nakatomi Building -pilvenpiirtäjän ja ottavat kaikki työntekijät panttivangeiksi. He eivät kuitenkaan ole tietoisia huoneessaan oleskelevasta John McClanesta, joka pääsee livahtamaan karkuun.

Terroristit ottavat huipputeknisen rakennuksen järjestelmät haltuunsa, joten yhteydet ulkomaailmaan katkeavat. Kukaan ulkopuolinen ei tiedä kaapatusta pilvenpiirtäjästä, ja McClanen ensimmäinen tehtävä onkin yrittää hälyttää apua. Kukaan ei kuitenkaan tunnu uskovan häntä. Tämä onkin yksi elokuvan vetävimpiä ideoita. McClane joutuu tekemään kaikkensa saadakseen viestin perille ja pelastaakseen panttivangit.

Elokuvan idea on melko yksinkertainen, mutta sitäkin toimivampi. Pelkkää aivotonta ammuskelua ei ole luvassa, vaan juoni toimii henkilökeskeisellä tasolla hienosti. Käänteitä riittää ja juoni mutkittelee juuri sopivasti, jotta mielenkiinto pysyy korkealla. Vaikka toimintaa riittääkin paljon, se on ahdettu turhan tasapaksuksi, eikä lopussa ole luvassa mitään varsinaista huipennusta. Jännitystä ja vauhtia pidetään silti yllä kiitettävästi.

Näyttelijät ovat hyviä lukuun ottamatta Bonnie Bedeliaa, jonka roolisuoritus Hollyna jää kovin vaisuksi. Henkilöhahmot kehittyvät myös hienosti tarinan edetessä. Etenkin ylikonstaapeli Al Powell (Reginald VelJohnson) on loistava. Jotain eloa on yritetty saada aikaan myös pieniin sivuosiin, ja vaikkei mitään häikäisevää olekaan tarjolla, huumoria näistä irtoaa silti mukavasti. Suomalaisia hauskuutetaan myös väittämällä Helsingin olevan Ruotsissa.

Mukaan on joutunut myös joukko epäloogisuuksia ja muita elokuvavirheitä. Muun muassa hissit toimivat ajoittain normaalisti, vaikka niiden pitäisi olla lukittuina 29. kerrokseen. Ehkäpä hölmöin, mutta kieltämättä vaikeasti kierrettävä virhe on syntynyt jo käsikirjoitusvaiheessa: McClane, poliisit ja terroristit käyttävät kaikki samaa taajuutta radiopuhelimissaan, mutta siitä huolimatta poliisit ja terroristit eivät kuule toistensa puheita.

Kokonaisuutena elokuva on hyvä. Se tarjosi ilmestyessään toimintaelokuvien muutoin hieman yksitoikkoiseen joukkoon jotain uutta ja kiinnostavaa. John McTiernan on osannut ohjata toimintakohtaukset loistavasti, ja vivahteikkaat henkilöhahmot tukevat tarinaa hienosti. Etenkin Bruce Willis on parhaimmillaan laukoessaan vitsejä ampumisen lomassa.

Anamorfinen 2.35:1 -kuvasuhteen kuva on hieman perustason alapuolella. Roskia esiintyy silloin tällöin, mutta suurempia häiriöitä ei ole. Kuva on melko harmaasävyistä ja taattua 1980-luvun karua laatua. Kaikki värisävyt eivät toistu, mikä tavallaan sopiikin tällaiseen toimintaelokuvaan.

Tarjolla on sekä Dolby Digital 5.1 -sekä DTS 5.1 -ääniraidat. Vaikka kumpikin hoitavat asiansa hyvin, elokuvan äänimaailma on lievästi köyhää. Dialogi kuuluu paikoin hieman turhan hiljaisella. Aseiden äänet ovat melko realistisia, eikä kunnon jytyä ole luvassa. Räjähdyksetkään eivät saa lattiaa tärisemään, mutta tarvitseeko edes? On tavallaan hyvä, ettei tehosteilla ole herkuteltu liikaa. Nyt ääniraita kuulostaa perusmukavalta, ja hieman pelkistettynä se on aidon tuntuinen poikkeus jopa räiskintäelokuvien joukossa.

Osittain tuhoutuneeseen pilvenpiirtäjään sijoitetut valikot on animoitu kieltämättä kamalasti. Jälki muistuttaa vanhaa tietokonepeliä surkealla grafiikalla ja tönköllä kamera-ajolla. Valikot ovat muutenkin hieman sekaisia ja monimutkaisia, eikä oikein tunnu tietävän mistä löytyy mitäkin.

Ensimmäisellä levyllä on peräti kolme kommenttiraitaa, joista erikoistehosteraita käsittää vain 10 kohtausta. Kaksi muuta ovat ohjaaja John McTiernanin ja tuotantosuunnittelija Jackson DeGovianin kommenttiraidat. Tekstimuotoisia kommentteja on luvassa toki vielä lisäksi näyttelijöiden ja elokuvan tekijöiden puolelta. Tarjolla on myös koosteita muun muassa poistetuista kohtauksista sekä mahdollisuus katsoa koko elokuva uudelleen, jossa mukana on yksi pidennetty kohtaus. Tämä kohtaus käsittelee sähköjen sammuttamista, eikä ole oleellinen juonen kannalta.

Toisen levyn parissa voisi viettää aikaa enemmänkin. Tarjolla on kokonainen käsikirjoitus, joka on niin mehevää luettavaa, että ruudun ääreen jämähtäisi pidemmäksikin aikaa. Eikä siinä vielä kaikki, levyltä löytyy myös kaukosäätimellä ohjattava leikkausstudio, jossa elokuvan kohtauksia pääsee leikkelemään uusiksi eri kuvakulmia hyväksi käyttäen. Näiden lisäksi tarjolla on vielä kolme traileria, slide show, 2 piilotettua bonusta sekä mainosmateriaalia.

Die Hard - Vain kuolleen ruumiini yli on toimintaelokuvien ehdoton klassikko, jota ei pidä jättää näkemättä. Toimintaa ja vauhtia riittää mukavasti, ja ampumisen lomassa tarjoillaan hurttia huumoria Bruce Willisin tyyliin. Teknisesti julkaisu on keskitasoa. Äänessä ja kuvassa on puutteita, mutta ne vain korostavat kovan luokan elokuvan tehoa.