Elokuva
Frank Murdoch (Joel Murray), elämän kovasti kolhima neljävitonen luuseri, saa rankemman puoleisen herätyksen tuijottaessaan tv.stä tulvivaa massaviihdettä, tarttuu aseeseen ja lähtee ristiretkelle puhdistamaan Amerikkaa kaikesta sitä vaivaavasta saastasta. Mukaan reissuun hyppää Frankin kanssa samat ajatukset suuresta puhdistavasta sateesta jakava teinityttö Roxy (Tara Lynne Barr), ja kaksikko ottaa lopulliseksi kohteekseen Idols -tyyppisen American Superstarz -tv-ohjelman, jossa tiivistyy kaikki, mikä tähtilipun maassa on parivaljakon mielestä vialla.

Alkupään Poliisopisto -elokuvista 2 ja 3 ehkä muistettava vinkuvaääninen koomikonketale Bobcat Goldthwait tekee neljännessä ohjaustyössään God Bless America selvää jälkeä ihan kaikesta mahdollisesta, mikä on miestä kotimaassaan Yhdysvalloissa vuosien saatossa ärsyttänyt. Sysimustassa ja verenkarvaassa toimintakomediassa kylmää kyytiä saavat niin homofoobikot, ultra-uskovaiset, poliitikot ja nykyajan lukuista tv-ilmiöt kuin myös elokuvissa näytöksen aikana metelöivät häiriköt ja hemmotellut julkkiksetkin. Tyylilajiksi Goldthwait on valinnut väkivaltaisen surrealistisen realityn, joka kaikkien ihmeeksi jopa toimii, ainakin paikoitellen.

Raaka väkivalta, puhdistavat ja julistavat puheenvuorot ja verellä kirjoitettu hätähuuto tulevaisuuden puolesta lyödään katsojalle päin turpaa armotta ja ilman varoitusta. Huumori on paikoin ala-arvoisen lapsellista ja makaaberia, mutta koko silmittömässä lahtaamisessa on kuitenkin oma kirkas johtoajatuksensa. Goldthwaitin käsikirjoitus on armotonta alleviivaamista ja surutonta kärjistämistä, jossa nykyaikaa vaivaava henkinen pahoinvointi ja muiden alistamiseen tähtäävä mentaliteetti viedään pitkälti yli rajan. God Bless American mustassa maailmankuvassa tv-illan täyttää pelkkiä sensaatioita hakevat ohjelmat, jotka tähtäävät vain ja ainoastaan heikompien kustannuksella viihdyttämiseen.

Kaikuja löytyy paitsi Martin Scorsesen puhdistusklassikosta Taksikuski (Taxi Driver, 1975) ja yhdestä genren parhaasta esityksestä, Joel Schumacherin ohjaamasta Rankasta päivästä (Falling Down, 1993), myös Arthur Pennin rikoskuvien kuninkaallisesta Bonnie & Clydesta (1667), jonka päähahmoihin myös Frank ja Roxy samaistuvat.

Joel Murraysta ei koskaan tule veljensä Billin tasoista taitajaa, mutta makaaberiin murharalliin ryhtyvässä Frankin roolissa herra osoittaa kyllä piileviä kykyjä. Pitkät raivomonologit yhdistettynä pulskan sympaattiseen ulkonäköön synnyttävät uuden ajan antisankarin, joka aseet tanassa käy puolustamaan oikeina pitämiään arvoja ja aatteita. Tara Lynne Barrin roolihahmossa on selkeitä yhtymäkohtia Chloe Moretzin Hit-Girliin elokuvassa Kick-Ass (2010), kumpaisenkin olleessa rääväsuinen totuudenpuhuja, joka ei kavahda raaintakaan väkivallantekoa oikeuksiaan puolustaessaan. Ottavana osapuolena hurmeisessa hulluttelussa nähdään myös muun muassa Larry Miller, Geoff Peirson, Melinda Page Hamilton, Maddie Hasson sekä Dorie Barton.

Yhteenveto
Kipeä, mutta myös terveellä tavalla terapeuttinen komedia uhkaa jättää fiksuimmat elementtinsä tuhtien teurastustuokioidensa alle, mutta antaa ajatukset avoimina sitä seuraavalle myös muutaman yllärisävärin. Järin hauskaksi ei komediaksi luokiteltua sekoilua voi kuitenkaan luonnehtia