Elokuva
Sam Spade törmää elämänsä mysteeriin. Hänen työparinsa murhataan kesken varjostuskeikan, naiset vainoavat ketjussa tupakkaa polttavaa ja viinaan menevää yksityisetsivää. Mikään ei näytä sujuvan suunnitelmien mukaan ja Spade on alati epäiltyjen listalla työparinsa murhasta. Kaiken lisäksi hänet on palkannut nainen, joka ei ole se kuka väittää olevansa. Nainen haluaa päästä käsiksi miehensä suurimpaan aarteeseen, mustaksi maalattuun, äärimmäisen arvokkaaseen haukkapatsaaseen - Maltan haukkaan. Muutkin haluavat mystisen esineen haltuunsa. Kuka ehtii ensin?

Maltan haukka oli John Hustonin ensimmäinen elokuvaohjaus ja hän oli myös yksi film noir -tyylin tehokas vaalija - tahtomattaan tai ei. Elokuva perustuu Dashiell Hammettin luomaan etsivähahmoon ja on oikeastaan vuonna 1931 ilmestyneen Maltan haukka -elokuvan uudelleenfilmatisointi.

Varjoisat kujat, kohtalokkaat ja usein myös petolliset naiset, sekä antisankari, joka kääntää kaiken päälaelleen elokuvan loppuvaiheilla - nämä kuuluvat omalta osaltaan elokuvan juoneen ja koko tyylilajin peruspilareihin - siinä on film noirin henki ja olemus.

Maltan haukka sai ensimmäisen elokuvaversionsa jo vuonna 1931, mutta jostain syystä se jäi ilman suurempaa huomiota. Kymmenen vuotta myöhemmin valmistunut Hustonin ohjaama versio sai arvoisensa vastaanoton; olihan elokuvassa sen ajan valkokankaan hurmuri Humphrey Bogart ja kaunis Mary Astor. Elokuva oli myös ponnahduslauta Sydney Greenstreetille, joka varastaa roolillaan huomion kaikissa kohtauksissa joissa on mukana. Myös romuluinen Peter Lorre kuuluu elokuvan tähtikaartiin.

Maltan haukka on ehdottomasti yksi elokuvahistorian merkkiteoksia! Moni saattaa ihmetellä miksi. Kohtaukset ovat melko staattisia ja niissä käytetyt leikkauksetkin ovat melko minimaalisia. Näyttelijöitä ei ole paljon - lavasteista puhumattakaan - ja suurin osa kohtauksista on kuvattu sisätiloissa. . . ehkä kyse on juuri siitä: vähäilmeisyydellä, pitkillä monologeilla ja karulla dialogilla ja kaikilla edellä mainituilla seikoilla on luotu uskomaton tunnelma. IMDb:n tietojen mukaan elokuva kuvattiin kahdessa kuukaudessa vaatimattomalla 300 000:n dollarin budjetilla (tuohon aikaan dollari oli tosin vielä arvossaan).

DVD-julkaisu ei ole kovin laadukas. Extroja olisi saanut olla itse elokuvaa koskien huomattavasti enemmän kuin traileri ja pääosanesittäjän elokuvien trailerikokoelma. Elokuva onnistuu kuitenkin välittämään katsojalle sen tarpeellisen tunnelman, mikä on oleellisinta.

Kuva

Ainakaan mitään ihmeempää restaurointia ei julkaisuun ole tehty, sillä DVD:ltä paljastuva kuva on parhaimmillaankin mustavalkoelokuvien keskitasoa, mikä näkyy esimerkiksi kuvassa vilahtelevina roskina ja mustina hiusviivoina. Alkutekstien aikana voi jopa huomata kuvan liikkuvan ja se myös välkkyy hieman.

Ääni

Mono-raidan volyymitaso on säädetty todella alhaalle, mistä syystä se kuulostaakin lähinnä vanhalta vinyylilevyltä. Muuta positiivista elokuvan äänenlaadusta ei voi sanoa kuin, että ainakin se sopii elokuvan tunnelmaan.

Lisämateriaali

Elokuvan traileri ei paljoa lohduta, eikä periaatteessa myöskään hieman yli 40 minuuttinen Becoming Attractions: the trailers of Humphrey Bogart, jossa esitellään pienten johdantojen kera "Bogeyn" elokuvien trailereita. Mukana on sellaisiakin merkkiteoksia kuin High Sierra ja The Treasure of the Sierra Madre.

Harmillista sinänsä, että minkäänlaista informaatiota ei leffasta tarjota, edes bio -tai filmografioiden muodossa.

Yhteenveto

Maltan haukka vaikuttaa lähinnä vahinkolapselta siihen aikoinaan panostetun ajan perusteella. Se on John Hustonin uran ensimmäinen ohjaustyö, joka kuuluu ehdottomasti allekirjoittaneen suosikkielokuviin.

Tiivistä tunnelmaa elokuvassa, joka on alansa eliittiä.