Elokuva

"My theory is that everyone is a potential murderer."

Vuonna 1951 Alfred Hitchcock ohjasi yhden tunnetuimmista elokuvistaan, Muukalaisia junassa (Strangers on a Train). Hitchcock osti Patricia Highsmithilta oikeudet tarinaan anonyymina lähes pilkkahintaan. Elokuvan mainioon näyttelijäkaartiin kuuluvat Farley Granger, Ruth Roman sekä ilmiömäinen Robert Walker. Muukalaisia junassa on nerokkaan brilliantti tutkielma murhan anatomiasta tiukalla film noir -otteella sepitettynä. Hitchcock jätti elokuvasta jälkeensä kaksi versiota: alkuperäisen Hollywood-version sekä brittiläisen version. Molemmat löytyvät arvostelun kohteena olevasta julkaisusta.

Kaksi toisilleen täysin tuntematonta miestä kohtaavat junassa. Toinen heistä on Guy Haines (Farley Granger), tunnettu tennistähti ja poliitikon alku. Hän on hakemassa eroa vaimostaan, joka tuntuu sormuksestaan huolimatta viettävän vielä sinkkutytön elämää. Avioeron loppumetreillä Guy'lla on tiedossa jo uusi, hieman vakaampi nainen, Anne Morton (Ruth Roman), jonka isä sattuu olemaan vaikutusvaltainen senaattori.

Toinen junan mieheistä, Bruno Anthony (Robert Walker), on kerta kaikkiaan herkullinen hahmo. Bruno ei omien sanojensa mukaan oikeastaan tee mitään, mutta ihailee suuresti ihmisiä, jotka tekevät. Julkisuudessa pyörivä Guy Haines lukeutuu selkeästi tähän ryhmään. Bruno pitää itseään vain toimettomana epäonnistujana, joka ei tee juurikaan muuta kuin lipittää laatuviskiä vanhempiensa kartanon nurkissa. Äidinpoika Bruno on erittäin kiinnostunut kuuluisan tennistähden elämästä, ja ennen kaikkea hänen yksityiselämästään, josta saa lukea myös lehtien juorupalstoilta.

Tungettelevankin tuttavallinen Bruno onnistuu saamaan vastahakoisen Guyn keskustelukumppanikseen lounaalle. Brunolla on suunnitelma. Miten tehdä täydellinen murha? Tässä Brunon versio aiheesta: kaksi toisilleen tuntematonta miestä - jotka eivät ole koskaan ennen tavanneet, eivätkä tule enää ikinä tapaamaankaan - kohtaavat junassa. Molemmilla on lähipiirissään henkilö, jonka he haluavat hengiltä. Bruno päättää ottaa esimerkiksi oman isänsä ja Guyn oikuttelevan vaimon. He eivät voi murhata heitä itse, motiivi olisi liian ilmeinen, joten he yksinkertaisesti vaihtavat murhia.

Muukalaisia junassa on erinomaisesti rakennettu trilleri, joka käsittelee murhaa itsenäisenä kokonaisuutena aivan omanlaisella otteellaan. Hitchcockin mestarillinen ohjaus kaikessa visuaalisuudessaan verhoaa hienosti jännittävää ja monitasoista tarinaa, tehden siitä yhden elokuvahistorian tunnetuimmista film noir -klassikoista. Elokuvan loistava käsikirjoitus on legendaarisen Raymond Chandlerin käsialaa, tosin lopullinen käsikirjoitus on eräiden lähteiden mukaan pitkälti Czenzi Ormonden työstämä. Dialogi on paikoitellen hersyvän hilpeää, mutta poikkeuksetta kiehtovaa ja mielenkiintoista, joka repäisee heti ensimmäisestä repliikistä lähtien mukaansa.

Walkerin esittämä Bruno on äärimmäisen kiehtova hahmo, jonka psyyke ei näytä toimivan kovinkaan yksioikoisesti. Brunon leikittelevä charmi ja ristiriitainen olemus tekevät miehestä hahmon, johon on vaikea suhtautua. Brunoa näyttelevän Robert Walkerin vahva karisma yhdistettynä monitasoiseen rooliin muodostavat ikimuistoisen näyttelijäsuorituksen. Muukalaisia junassa jäi Walkerin toiseksi viimeiseksi elokuvaksi, miehen kuoltua 33-vuotiaana huumeiden käytön seurauksena.

Roolisuoritukset ovat erinomaisia kautta linjan. Farley Granger ja Ruth Roman vievät roolinsa läpi moiteetta, mutta myös pienemmistä rooleista löytyy mainitsemisen arvoisia suorituksia. Esimerkeiksi voisi nostaa Brunon äitiä esittävän Marion Lornen, jonka hahmo kaikessa hupaisuudessaan on myös psykologisesti tärkeä, sekä Anne Mortonin nuorempaa siskoa Barbaraa esittävän Patricia Hitchcockin, joka viattoman sinisilmäisenä, mutta hieman ivallisenakin naisena tasapainottaa hyvin tarinaa. Tällä kertaa ei tarvitse edes olla kovin tarkkaavainen bongatakseen elokuvasta itse ohjaajan, Alfred Hitchcockin.

DVD on kaksipuolinen. A-puolella on Hollywood-versio, B-puolella brittiläinen. Kovin suurista eroista ei ole kuitenkaan kyse. Brittiläinen versio syventää hieman Guyn ja Brunon alun keskustelua junassa, ja ennen kaikkea Brunon henkilöhahmoa sekä hänen jopa hieman seksuaalista suhtautumistaan komeaan ja toimeliaaseen Guy'hin. Brittiläisessä versiossa klassikoiksi luonnehditut tennisottelu- ja karusellikohtaukset ovat aavistuksen verran pidempiä, kun taas Hollywood-versio jatkaa lopussa yhtä kohtausta pidemmälle. Ajallisesti brittiläinen versio on kaksi minuuttia pidempi. Jos pitäisi valita, kääntyisin syvennetyn alkukeskustelun vuoksi brittiversion puoleen.

Tekniikka

Mustavalkoinen, 1.33:1-suhteinen kuva on ehkä yllättävänkin tarkka. Kuva pysyy suhteellisen selvänä nopeaa liikettäkin sisältävissä kohtauksissa, eikä juurikaan ajaudu häiritsevän sumeaksi. Kuluneet vuodet näkyvät jossain määrin kuvassa, eikä se näin käy kovin kaksiseksi vertailukohteeksi 2000-luvun CGI-helvetissämme. Ajaa se silti asiansa täysin siedettävästi ilman suurempia ongelmia.

Monoäänet eivät luonnollisesti kovin mielikuvituksellista äänimaailmaa pysty luomaan. Dialogi toistuu kuitenkin kauttaaltaan selkeästi ja äänimaailma on muuten toimiva. Kuten kuvakin, selviää ääniraita valmistumisvuoden huomioon ottaen tehtävästään kunnialla.

Elokuvan musiikin on säveltänyt Dimitri Tiomkin, jonka pitkälle ja hienolle uralle mahtuu monia kohokohtia. Mies on säveltänyt muun muassa musiikit westerneihin Red River (1948), High Noon (1952) sekä Rio Bravo (1959).

Lisämateriaali

Levyllä on hyvin heikosti lisämateriaalia. Teatteritrailerin ja Cast & Crew -osion lisäksi levyltä löytyy ainoastaan Alfred Hitchcock "Historical" Meeting Newsreel -pätkä, joka on noin minuutin mittainen kättelykooste, eikä sisällä ollenkaan ääniä. Lisämateriaali löytyy levyn molemmilta puolilta.

Yhteenveto

Alfred Hitchcockin uralle mahtuu monia upeita klassikoelokuvia. Muukalaisia junassa on varmasti yksi niistä. Jännittävä, kutkuttavan hauska ja mukaansa tempaava elokuva on suurenmoista ajanvietettä, jollaista soisin kaikille kanssaharrastajilleni.

DVD on elokuvan valmistumisvuoden huomioon ottaen tekniseltä laadultaan varsin tyydyttävä ellei hyvä. Lisämateriaalia levyllä on kuitenkin varsin minimaalisesti. Suomessa elokuvasta on julkaistu myös uudempi kahden levyn versio, joka sisältää huomattavasti enemmän lisämateriaalia.