Ranskalainen Jean-Pierre Jeunet teki yhdessä kumppaninsa Marc Caron kanssa pienen piirin kulttielokuviksi muodostuneet tummanpuhuvat fantasiat Delicatessen - Herkuttelijoiden yö (1991) ja Kadonneiden lasten kaupunki (1995). Tämän jälkeen duon tiet erosivat ja Jeunet sai tilaisuutensa Hollywoodissa. Tuloksena oli vuonna 1997 valmistunut, suurella rahalla tehty Alien Resurrection -niminen pannukakku sekä paluulippu ensimmäiseen Ranskaan lähtevään rahtilaivaan. Tylystä tuomiosta huolimatta Alien Resurrectionista löytyy Jeunetille ominaista mustaa huumoria ja vinksahtaneita henkilöhahmoja, joiden hakeminen onnettoman käsikirjoituksen syövereistä voi kuitenkin olla tuskallinen kokemus. Onnekkaan sattuman ansiosta uransa pahimpaan aallonpohjaan ajautuneelle Jeunetille tarjottiin 2000-luvun alussa ohjattavaksi Amélie-niminen romanttinen komedia, joka tuntui olevan valovuoden päässä kaikesta hänen siihen saakka tekemästään.

Jeunetin ja Amélien pääosassa nähdyn Audrey Tautoun yhteistyön lopputulos osoittautui kuitenkin maailmanmenestykseksi, joka keräsi täysiä teatterikatsomoja ympäri maailmaa. Jeunetin tuoreimmassa ohjaustyössä, Sébastien Japrisotin samannimiseen romaaniin perustuvassa elokuvassa Pitkät kihlajaiset, nähdään taas pääosassa ikuisesti Amélien leimaa otsassaan kantava Audrey Tautou. Elokuvaa markkinoitiin näyttävästi Amélien tekijöiden uutena lämminhenkisenä romanttisena komediana.

Romanttista hempeilyä odottavan katsojan yllätykseksi Pitkät kihlajaiset aloitetaan realistisilla kuvilla ensimmäisen maailmansodan kuraa ja kuolemaa tihkuvasta juoksuhaudasta, jossa ihmishenki on halpaa tavaraa. Pitkät kihlajaiset onkin tunnelmiltaan lähempänä Jeunetin varhaisempaa tuotantoa kuin yliherttaista Amélieta. Eletään vuotta 1917, Audrey Tautoun näyttelemä Mathilde on palavasti rakastunut Gaspard Ullielin tulkitsemaan Manechiin, joka kuitenkin komennetaan Sommen rintamalle. Taistelujen järkyttämä Manech tekee kuten moni muukin epätoivoinen juoksuhaudoissa henkensä edestä pelkäävä: hän haavoittaa itseään päästäkseen sotasairaalan kautta kotiin. Itsensä silpominen on kuitenkin rintamakarkuruutta, josta kenttäoikeus tuntee vain yhden rangaistuksen: kuolemantuomion.

Sodan päätyttyä Mathilde saa viestin sulhasensa kuolemasta, mutta hän ei suostu uskomaan kuulemaansa. Nuori nainen aloittaa epätoivoiselta tuntuvan etsinnän, tarkoituksenaan selvittää mitä Hämärän bingon nimellä tunnetussa pahamainessa juoksuhaudassa todella tapahtui. Tästä alkaa monimutkaisen palapelin kokoaminen. Tehtävä kuljettaa Mathildea pitkin hienoasti lavastettua 1920-luvun Ranskaa. Lämminsydäminen ja hieman naiivi Mathilde ei juuri hahmona poikkea Amélie Poulainista, ja Jean-Pierre Jeunetin kädenjälki on helposti tunnistettavissa elokuvasta. Pitkät kihlajaiset ei kuitenkaan ole Amélie 2, vaan tämä elokuva toimii hienosti omilla ansioillaan. Visuaalisesti Jeunetin uutukainen on erittäin näyttävä teos, jonka värimaailma on sävytetty voimakkaasti seepian sävyiseksi, kuten useimmat 1920-lukua esittävät valokuvatkin.

Elokuvan sotakohtaukset vetävät raadollisessa realismissaan vertoja jopa Steven Spielbergin Pelastakaa sotamies Ryanin (1998) hätkähdyttäville taistelujaksoille. Toisaalta Mathilden salapoliisitehtävä etenee puolestaan hyvinkin kevyissä, lähes komediallisissa tunnelmissa. Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, yhdistelmä toimii erinomaisesti ja lopputulos on mestariteos siinä missä Améliekin.

Audrey Tautouta alkaa olla vaikea kuvitella muuhun rooliin kuin hyväsydämisen ja hieman naiivin nuoren naisen tulkitsijaksi. Nähtäväksi jää, miten neiti Tautou tulee selviämään Ron Howardin ohjauksessa Da Vinci -koodin kovapintaisen Sophie Neveun roolista. Jean-Pierre Jeunetin vakionäyttelijä Dominique Pinon tekee mainion roolisuorituksen Mathilden sedän osassa. Mathilden sulhasta näyttelevä Gaspard Ulliel on uskottava hyväsydämisenä nuorena miehenä, joka joutuu hämmennyksiin rintaman kauhujen keskellä. Muita elokuvan roolisuorituksia on yhdellä katsomisella vaikea kommentoida kovin perusteellisesti, sillä elokuvassa on runsaasti henkilöitä ja tapahtumat pomppivat vauhdikkaasti aikakaudesta ja tapahtumapaikasta toiseen. Lisäksi suurin osa näyttelijöistä on allekirjoittaneelle vähemmän tuttuja ranskalaisnäyttelijöitä. Pienessä roolissa nähtävä amerikkalaistähti Jodie Foster selvittää oman roolinsa hienosti.

Kuva
Edellä jo hehkutin Pitkät kihlajaiset -elokuvan visuaalista ulkoasua. DVD:n anamorfinen kuva toistaa kuvan kaikessa loistossaan. Elokuvan voimakkaasti seepiansävyinen värimaailma on täysin tarkoituksellinen - ja erittäin hienosti toimiva - tehokeino elokuvan tekijäryhmältä.

Ääni
Ranskankielinen Dolby Digital 5.1 -ääniraita on samalla laatutasolla kuvan kanssa toistaen niin elokuvan dialogin kuin äänitehosteet hienosti. Sekä surround-kanavia että subwooferia työllistetään elokuvan aikana hillitysti, mutta toimivasti.

Angelo Badalamentin elokuvaan loihtima musiikkiraita toimii upeasti, luoden elokuvaan hieman unenomaista tunnelmaa.

Lisämateriaali
Kaikki lisämateriaali, kommenttiraita mukaan lukien on tekstitetty samoilla kielillä kuin elokuva.

Levy 1:

Kommenttiraita
Ohjaaja Jean-Pierre Jeunet kertoo ranskaksi elokuvan taustoista ja tekemisestä.

Levy 2:

A Year at the Front: Behind the Scenes (1:13:57 ; 1.33:1 ; DD 2.0)
Todella perusteellinen dokumentti Pitkät kihlajaiset -elokuvan tekemisestä.

Before the Explosion (12:38 ; 1.33:1 ; DD 2.0)
Tässä dokumentissa esitellään lyhyesti elokuvan vaativimman erikoistehostekohtauksen tekemistä.

Parisian Scenes (13:36 ; 1.33:1 ; DD 2.0)
Lyhyt esittely siitä, miten Pitkät kihlajaiset -leffan komeat näkymät 1920-luvun Pariisista luotiin.

Deleted Scenes (10:48 ; 1.85:1 LBX ; DD 2.0)
14 elokuvasta poistettua kohtausta, jotka on mahdollista katsoa joko tuotantoääniraidan tai Jean-Pierre Jeunetin kommenttien kera.

International Trailer (2:04 ; 2.40:1 16:9 ; DD 2.0)
Englanninkielinen teatteritraileri.

Teaser Trailer (1:00 ; 2.40:1 16:9 ; DD 2.0)
Lyhyt ennakkomainos elokuvasta.

Yhteenveto
Jos pidit Améliesta, on tämä julkaisu ehdoton pakkohankinta. Jos pidit Jean-Pierre Jeunetin uran varhaistöistä, kannattaa tähän elokuvaan tutustua, vaikka miehen kaksi edellistä elokuvaa olisivatkin jättäneet kitkerän jälkimaun suuhun. DVD on teknisesti laadukas jokaisella rintamalla.

Jostain kumman syystä Suomessa julkaistu Pitkät kihlajaiset -DVD ei sisällä muita pohjoismaisia tekstityksiä, vaan on samaa painosta Itä-Eurooppalaisen julkaisun kanssa, aina aluekoodeja (R2 ja R5) myöten. Tämä on syytä tiedostaa, mikäli suunnitelmissa on hankkia DVD esimerkiksi ruotsalaisen nettikaupan kautta.