Elokuva
On vuosi 1992 Viron maaseudulla. Eläkeikäinen Aliide Truu (Liisi Tandefelt) löytää pihamaaltaan nuoren Zaran (Amanda Pilke), joka pakenee Venäjän mafian leivissä hakkaavaa parittajaansa Pasaa (Kristjan Sarv), tämän pakotettua naisen maailman vanhimpaan ammattiin. Kovia kokeneen Zaran tarina avaa portin vaiettuun menneisyyteen ja ajaa vanhan naisen muistamaan oman kohtalonsa vuosikymmeniä aiemmin, jolloin nuori Aliide (Laura Birn) joutui tekemään traagisia valintoja. Neuvostovallan ikeen alla Aliide ja hänen siskonsa Ingel (Krista Kosonen) rakastuvat samaan mieheen, sissisotaa miehittäjää vastaan käyvään Hans Pekkiin (Peter Franzén), joka lopulta päätyy piilottelemaan verenhimoisilta kommunisteilta siskosten kotitalon uumeniin. Hansin valitessa Ingelin, täyttymättömän rakkautensa korventamana Aliide päätyy karmaisevaan petokseen, joka maksaa monen läheisen hengen, eikä sovitusta saati puhdistumista synneistä anneta helpolla. Yllättävän yhteyden löytävien  Zaran ja Aliiden elämät limittyvät ja vaikka ajat ovat muuttuneet, vaino ja terrori ovat yhä läsnä, ainoastaan muotoaan muuttaneena.

Amerikan mantereella musiikkivideoiden parissa ammattitaitonsa hankkineen paluumuuttajan Antti J. Jokisen Puhdistus perustuu Sofi Oksasen 2008 Finlandia-palkittuun romaaniin ja sen käsikirjoituksen takana ovat Jokinen ja tuotantoyhtiö Solar Filmsin luottorustaaja Marko Leino. Hollywoodin vaikutus näkyy komeassa ja värikylläisessä lavastuksessa ja suureellisessa toteutuksessa. Rane Ronkaisen käsivaraa suosiva kameratyöskentely suosii tiukkoja lähiksiä, ja onkin, muutama yliestetisoitua välikuvaa lukuunottamatta, elokuvan vahvimpia elementtejä Tuomas Kantelisen tarvittavan traagisen musiikin ohella.

Käsikirjoitus tuntuu kuitenkin valinneen Oksasen romaanista kaikki kuvottavimmat yksityiskohdat raiskauksineen, kidutuksineen ja tappamisineen, joita Jokinen esittelee pakonomaisen alleviivaavasti ja toimintaelokuvista tutuin tehostein. Oksasen menestysromaanin teemat totalitarismista, ihmisten, ja varsinkin naisten, hyväksikäytöstä sekä pelolla hallitsemisesta tulisivat toki selviksi vähemmälläkin alleviivaamisella, mutta pääosin fiksusti Jokinen ryhmineen välttää syvimmät sudenkuopat kuvittaessaan monitasoista tarinaa. Rakkaus, petos, sovitus ja lopulta puhdistuminen tehdyistä synneistä tuomion tulessa kerrotaan liki raamatullisia mittapuita havittelevalla paatoksella, mutta ratkaisu toimii lopulta sopivan kornisti.

Puhdistus on vahvojen naisten elokuva, sillä kaikin puolin hyvin näytellyt miesroolit ovat yksiulotteisuudessaan miltei karityyrisiä. Peter Franzén on omilleen loppuun asti uskollinen Hans, Tommi Korpela aivopesty leninismin sanansaattaja, Tomi Salmela tunteeton miliisihirviö kommunismin raadollisin ilmentymä ja Kristjan Sarv tyystin demonisoitu psykopaatti. Laura Birn tekee uransa huikeimman roolisuorituksen ja Puhdistuksen jälkeen voidaankin lopettaa aprikoinnit seuraavan naispääosa-Jussin voittajasta. Sydänverellä Aliiden kohtalon tulkitseva Birn antaa roolissa kaikkensa, eikä sorru kertaakaan aivan likellä vaanivan ylinäyttelemisen sudenkuoppaan. Liisi Tandefelt tekee niin ikään komean roolityön vanhana Aliidena, ja hyvin arvosanoin hahmonsa rakentavat myös Amanda Pilke sekä vähemmällä valokiilalle jätetty Krista Kosonen tapahtumien todellisena katalyyttinä.

Yhteenveto
Teknisesti briljantti ja antaumuksella näytelty tragidraama ei kuitenkaan aivan kykene synnyttämään sitä sidettä näkijän ja nähdyn välille, mitä sen tärkeä ja ajatuksia antava lähdemateriaali vaatisi. Ylituotetusta teflonistaan huolimatta Puhdistus on kuitenkin ehdottoman suositeltava katselukokemus ja vankka todiste kotimaisesta ammattitaidosta  tehdä kansainväliset mittasuhteet täyttäviä elokuvia.