Elokuva
Kansalaissodan päättymisen jälkeen, keväällä 1918,  kapteeni von Munck (Martin Bahne) saa marsalkka Mannerheimilta henkilökohtaisen tehtävän. Tiedemiehen urasta haaveilevan nuorukaisen pitää perustaa Suomen ja Neuvostoliiton välinen raja pieneen Rajajoen kylään, kauas sivistyksen kehdoista. Maat erottaa ainoastaan yksi silta, jonka kupeeseen von Munck rakentaa raja-aseman ja aloittaa molemminpuolisen liikenteen tiukan seulomisen. Tilanne kääntyy kaoottisesta kokonaisvaltaiseksi konfliktiksi, kun kylään saapuu päivä päivältä enemmän Neuvostoliiton puhdistuksia pakenevia, epätoivoisia ihmisiä, joilla kaikilla ei kuitenkaan ole tuliaisina pelkästään vodkaa tai teetä. Von Munck pitää hässäkän jotenkuten aisoissa ja ihastuu vielä kylän opettajattareen, viehkeään Maria Lintuun (Minna Haapkylä), jonka salainen kihlattu, punakaartin vihattu murhamies Kiljunen (Tommi Korpela) piileskelee tämän talossa haavoittuneena. Kolmiodraama kasvaa yksityisestä yleiseen, kun kahden maan harjoittamat politiikat osuvat törmäyskurssille, jättäen von Munckin joukkoineen epätoivoiseen tilanteeseen.

Lauri Törhönen ohjaa epookkiaan vahvasti, kuten vain elokuvataiteen osaston entisen professorin kuuluukin. Esa Vuorisen visuaalisesti näyttävät, komeat kuvat kulkevat vauhdilla ja saavat tarvittavat lisätehot Kimmo Kohtamäen eläväisestä editoinnista. Varmakätistä elokuvainstrumentin hallintaa, vaikka tokihan nytkin kokonaisuudessa näkyy ohjaajan pakkomielle alastomiin naisiin. Sergei Jevtushenkon mahtipontinen musiikki hyödyntää taitavasti molempien maiden kansanmusiikkia, luoden kuumeneville tapahtumille tarvittavaa tunneskaalaa.

Jörn Donnerin tarinan pohjalta, joka perustuu hänen isänsä päiväkirjoihin, ovat Törhönen ja Aleksi Bardy luoneet toimivan kokonaisuuden. Kiivaasti kulkeva juoni perustuu tarpeeksi todellisiin tapahtumiin, mutta ottaa taiteellisia vapauksia juuri siellä, missä se sujuvalle elokuvakerronnalle on tärkeintä. Sopivassa suhteessa annosteltu kolmiodraama ja koko kansakuntaan vaikuttava raaka poliittinen peli ja sen julmat seuraukset kerrotaan kiitettävällä voimalla.

Uusi tulokas Martin Bahne onnistuu raskaassa pääroolissaan kiitettävän komeasti, vaikkei mihinkään sen suurempaan metodinäyttelemiseen intoudukaan. Tommi Korpelan karismaattiseen naamaan sopii kuin nenä raakalaismaisen punamurhaajan olemus, ja mies tekeekin pienen, mutta kokonaisuudelle tärkeän suorituksen tutulla intensiteetillään. Venäjällä huippusuosittu Leonid Mozgovoi piirtää sympaattisen kuvan puna-armeijan majuri Gentschina, joka on yhtä aikaa mahtavan maan ylensyöttämä johtaja ja oman menneisyytensä vanki.
Koomisempana aisaparina touhuavat Hannu-Pekka Björkman ja Risto Kaskilahti Murasen toimeliaina veljeksinä. Itsekin ohjaajaksi ryhtynyt (mm. tuleva Sooloilua) Lauri Nurkse on hänkin osaansa sopiva verenhimoisena luutnantti Suutarina. Minna Haapkylän tunnerekisteri on vaisussa käytössä kaiken katalyyttina kehräävänä Mariana, jolle olisi toivonut enemmänkin tekemistä. Vanhana Salatut elämät -veteraanina Törhönen on raahannut kuviin suositusta, mutta säälittävän kesselistä saippuasta tuttuja esiintyjiä. Ainakin Tuomas Reunanen ja Tommi Taurula käyvät patsastelemassa Rajajoen maastossa.

Yhteenveto
Komea ja näyttävä kotimainen, jota kehtaa esitellä rajojemme ulkopuolellakin.