Elokuva
Kaukana Afrikassa, Okavangon suistossa, villieläimet mangusti Billyn (James Corden) ja pasifistisen leijonan Socratesin (Stephen Fry) johdolla saavat huomata elintilansa muuttuvan kelvottomaksi, kun ahne liikemies Smith (Oliver Kalkofe) keksii padota faunalle elintärkeää vettä tuovan joen johtaakseen elämän edellytyksen tärkeimmän eliksiirin omaan lomakeskukseensa ökyrikkaiden huviksi. Samaan aikaan kun huippuhotelliin kokoontuvat myös maailman johtavat poliitikot pohtimaan, miten ympäristöntuhoja vastaan voitaisiin tehokkaammin taistella, eläimet yhdistävät voimansa ja ja järjestävät katastrofin estääkseen oman konferenssinsa. Laumaan mahtuvat niin Galapagosilta tulleet kilpikonnat, Austaraliasta saapunut Tasmanian pussiahma, muutama ärtsy jääkarhu sekä gallialainen kukko Charles (Andy Serkis).

Luonnonsuojelun vihreää viiriä heiluttava Savannijengi on tärkeällä asialla, mutta päiväpolttavia kysymyksiä voidaan esitellä ja ratkoa fiksumminkin. Pahimmillaan leffa onkin niin naiivi ja lapsellinen, että pilttejäkin voi moinen heritely nolottaa. Piirrosjälki on toki taustoiltaan eläväistä, mutta fauna ja varsinkin ihmiset keskeneräisiltä vaikuttavia luonnostelmia eikä 3D tuo mainittavampia lisätehoja hätäisesti sutaistun näköiseen lopputulokseen.
Surrealismiin taipuvat Madagaskaritkin (2005 ja 2008) ovat Savannijengin rinnalla aattelisen aitoja ja syvyyttä uhkuvia teoksia. Reinard Kloossin ja Holger Tappen ohjaus on kuin alakoulun opetusta, jota pätkitään höveleillä kompastuksilla ja loputtomilla pieruvitseillä.

Oliver Huzlyn, ohjaaja Kloossin, Klaus Richterin ja Sven Severinin käsikirjoitus perustuu Erich Kästnerin saman nimiseen kirjaan. Pointit ovat tietenkin korrektisti varsin vihreitä ja luokka- ja lajirajojen ylittävää yhteistyötä korostavia. Elukoiden porukassa kulkeekin liki jokainen ammoin arkilla seilanneista luontokappaleista sulassa sovussa, vastaan yhteistä vihollista, ihmistä, ja tämän tuhoavia aikaansaannoksia. New Yorkiin sijoittuva finaali heittäytyy vallan raamatulliseksi muokatessaan Joonan tarinaa uuteen uskoon. Parasta Savannijengin seikkailussa on David Newmanin komea ja kaunis musiikki.

Alunperin saksalaiset ääninäyttelijät ovat ensin korvattu tasokkaalla brittijengillä, joista tunnetuimmat lienevät Jim Broadbent, Stephen Fry, Joanna Lumley ja Andy Serkis, kun taas suomenkielisen käännöksen talentteina toimivat tutut, jo mista muistakin dubbauksista meriittejä keränneet ääninäyttelijät Antti LJ Pääkkönen (Billy) , Marcus Bäckman (Socrates), Jon-Jon Geitel (Toto), Jukka Voutilainen (Winston) ja Paula Vesala (Bonnie).

Yhteenveto
Tärkeitä arvoja ja opetuksia ilman johtoajatusta alleviivaava animaatioseikkailu voi viihdyttää perheen pilteimpiä, mutta omin aivoin ajatteleville sen lässyttävä ja itseään toistava sanomallisuus toimii Offimaisen tehokkaana katsojakarkotteena.