Aikansa ylellisin risteilijä RMS Titanic rakennettiin Irlannin Belfastissa Harland & Wolffin telakalla sisaralus RMS Olympicin kanssa. Molemmat laivat olivat lähes identtisiä, mutta koska Titanic oli hieman painavampi, sitä alettiin kutsua maailman suurimmaksi laivaksi. Maaliskuun viimeisenä päivänä vuonna 1911 Titanicin runko laskettiin vesille, ja se lienee yhä painavin yhteinäinen ihmisen liikuttama esine. Sisätilojen valmistuttua laiva lipui Southamptonin satamaan, valmiina lähtemään neitsytmatkalleen 10. huhtikuuta 1912. Otettuaan Cheerbourgista ja Queenstownista lisää matkustajia, Titanicin määränpäänä oli viimein New York, mutta se ei koskaan päässyt perille.

14. huhtikuuta kello 23:40 Titanic törmäsi jäävuoreen tyynellä Atlantilla. Päivän aikana tulleista seitsemästä jäävuorivaroituksesta huolimatta se oli ajanut täyttä vauhtia eteenpäin. Kaksi tuntia ja 40 minuuttia myöhemmin se upposi ja 2227:stä (tarkasta lukumäärästä tosin ei ole varmuutta) laivalla olleesta vain 705 pelastui. Uutiset uppoamisesta levisivät vasta viikon kuluttua ja laivan hylky löydettiin vuonna 1985 noin neljän kilometrin syvyydestä.

Traaginen suuronnettomuus tarjosi niin paljon mahdollisuuksia, että vuosien saatossa Titanicista tehtiin useita erilaisia elokuvia. Tunnetuimpana ehkä vuonna 1958 valmistunut Titanicin kohtalonyö, jonka ohjasi Roy Ward Baker. Aikaisemmat elokuvat eivät olleet kovin hyviä, ja ne olivat enemmän fiktiopohjaisia. Todellinen jättipotti saavutettiin kuitenkin vuonna 1997 James Cameronin tehtailtua aiheesta oman visionsa. Ben Hurin (1959) jälkeen toinen peräti yksitoista Oscaria kerännyt Titanic rikkoi myös katsojaennätyksiä ympäri maailmaa ja voitti 76 muuta palkintoa.

Alun perin The Ship of Dreams -nimellä kulkenut elokuva yhdistää lähes sadan vuoden takaiset tapahtumat nykypäivään laivojen hylyistä aarteita metsästävän Brock Lovettin (Bill Paxton) myötä. Elokuva aloitetaankin upealla merenalaisella sukellusretkellä, jonka kuvamateriaali Titanicin hylystä on aitoa tavaraa. Hylystä pyritään löytämään Valtameren sydän -niminen jättiläistimantti, mutta etsintä osoittautuu tuloksettomaksi. Sen sijaan Caledon "Cal" Hockleylle (Billy Zane) kuuluneesta kassakaapista löytyy piirros, jossa kyseinen timantti esiintyy. Tämä saa piirroksen esittämän naisen, Rosen (Gloria Stuart), ottamaan yhteyttä timantin etsijöihin. 101-vuotias Rose lennätetään merentutkimusalukselle ja hänen kertomansa tarina alkaa.

Sulhasensa Calin ja äitinsä Ruthin (Frances Fisher) kanssa Amerikkaan matkaava Rose DeWitt Bukater (Kate Winslet) tuntee olonsa tukalaksi järjestetyn avioliiton edessä. Varakasta elämää viettäneen perheen rahat ovat loppumassa ja ainoa keino rahatilanteen ylläpitämiseksi on tyttären avioliitto miljoonaperijä Calin kanssa. Rose tuntee itsensä ahdistetun nurkkaan, josta ei ole pakotietä. Tajutessaan koko elämänsä olevan ennalta suunniteltu pienimpiä sääntöjä myöten, hän ei näe muuta vaihtoehtoa kuin päättää päivänsä hyppäämällä öiseen mereen.

Tilanteen huomaa satamapubin pokerissa laivaliput itselleen ja kaverilleen Fabrizio DeRossille (Danny Nucci) voittanut Jack Dawson (Leonardo DiCaprio). Köyhä ja maailmaa nähnyt nuorukainen käyttää elämänkokemustaan hyväksi houkutellessaan Rosen pois laivan kaiteelta. Laivan henkilökunta ymmärtää tilanteen väärin ja kutsuu paikalle poliisiupseerin. Tilanne kuitenkin selvitetään valkoisilla valheilla ja kiitokseksi kolmannessa luokassa matkustava Jack saa kutsun ensimmäisen luokan illalliselle, mistä heidän romanssinsa alkaa.

Tällä välin kapteeni Edward J. Smith (Bernard Hill) on antanut varustamon johtajan, herra Ismayn (Jonathan Hyde), innoittamana käskyn ajaa täyttä vauhtia eteenpäin, uusi Atlantin ylityksen ennätys ja komea eläkkeelle jääminen mielessään. Jäävuorivaroituksia on tullut päivän mittaan useita, mutta kapteeni Smith ei välitä niistä, hän uskoo jäävuorten näkyvän hyvissä ajoin. Toisin kuitenkin on, eikä aikaakaan kun joudutaan törmäyskurssille yhden sellaisen kanssa.

Titanic oli James Cameronin unelma, ja hän käytti elokuvan suunnitteluun useita vuosia harjoitellen samalla erilaisia sukellusretkiä. Elokuvan alussa nähtävät kuvat ovat peräisin vuodelta 1995, jolloin Cameronin tutkimusryhmä kävi ensimmäisen kerran Titanicin hylyllä. Elokuva ylitti reippaasti alkuperäisen budjettinsa, ja James Cameron luopuikin ohjaajan palkastaan saadakseen lisää tuotantorahaa. Lopulta yli 200 miljoonan dollarin budjetilla kyhätty elokuva on eittämättä erittäin komeaa katsottavaa ja siihen käytetty raha myös näkyy.

Elokuvaa varten rakennettiin Titanicista tarkka kopio, tosin kymmeniä metrejä lyhyempi. Sisätilat on tehty erittäin yksityiskohtaisiksi ja mahdollisimman identtisiksi alkuperäisiin verrattuna. Muutenkin lavastus on huippuluokkaa pieniä yksityiskohtia myöten. Jotkut lavasteet olivat kuitenkin liian kalliita rakennettavaksi, ja useat niistä onkin toteutettu pienoismalleilla. Tämäkin toimii hienosti, eikä eroa huomaa lainkaan. Myös tuhannet elokuvaan valmistetut vaatteet ovat yksityiskohtaista jälkeä.

Elokuvan rakkaustarina monine käänteineen on melko peruskauraa, mutta tässä tapauksessa se toimii hienosti ja laivan uppoamistapahtumat kulkevat upeassa synkassa henkilödraaman kanssa. Käsikirjoitus on lukemattomine yksityiskohtineen täydellinen ja sitä täydentävät vielä näyttelijöiden itsensä inspiroimat repliikit ja teot, joista osa on tarkoituksellisia, osa ei. Klaffivirheiltä ja muilta pieniltä mokilta ei näin suurissa tuotannoissa tietenkään voi välttyä. Ne eivät kuitenkaan ole häiriöksi eikä kokonaisuus niistä kärsi.

Syvällinen tutustuminen aiheeseen osoittaa miten hämmästyttävän yksityiskohtaista työtä elokuvaan on tehty. Mahdollisimman paljon historiallisia seikkoja on ujutettu rakkaustarinalla höystettyyn juoneen ihanteellisesti. Henkilöiden välisten suhteiden ja tapahtumien kautta päästään esittelemään samalla myös kaikki laivan tärkeimmät paikat. Laivalla oikeasti olleet ihmiset on korvattu lähes identtisen näköisillä näyttelijöillä, joista varsinkin kapteeni Smith on hyvä esimerkki. Historiaa on selvitetty erittäin tarkasti ja tuotantoryhmä on käynyt läpi huikean määrän materiaalia oikeaan Titaniciin liittyen. Jopa uppoamisen aikana kuultuja puheita on istutettu suoraan elokuvaan.

Historiaa on toki vääristeltykin himpun verran. Uppoavan Titanicin lähellä yöpynyttä, mutta hätäviestit kuulematonta toista laivaa ei elokuvassa nähdä. Onneksi se on kuitenkin alun perin ollut tarkoitus ottaa mukaan, sillä nyt kyseinen löytyy poistetuista kohtauksista. Myös matkustajien ampuminen ja William Murdochin itsemurha on elokuvantekijöiden keksintöä, eivätkä miehen elossa olevat sukulaiset ratkaisusta järin pitäneet.

Yksi tunnetuimmista asioista Titanicin legendassa lienee loppuun asti soittanut orkesteri. Elokuvassa soittaa I Salonisti -niminen sveitsiläiskvintetti, ja heidän esittämänsä kappaleet tuovat juuri oikeaa tunnelmaa sekä uppoavan laivan kannelle kuin myös kotikatsomoon. Erittäin onnistunut musiikki kaunistaa karun kylmää laivaa muutenkin upeasti ja harmonia kaiken välillä on kunnossa.

Elokuva on onnistunut tuomaan maailman suurimman laivan lähes sadan vuoden jälkeen takaisin vesille. Vaikka tarina tapahtuukin vuonna 1912, elokuvaa katsoessa tuntee oikeasti olevansa Titanicilla. Tunne-elämys laivamatkasta on niin aito, että uppoaminen tuntuu oikeasti pelottavalta jopa kotisohvalta katsottuna, kunhan asennoituminen elokuvaan on oikea.

Pitkästä kestostaan huolimatta elokuva tuntuu jopa liian lyhyeltä. Laivan upottua meren syvyyksiin iskee joka katsomiskerralla tunne, että pian tämä ihanuus jo loppuu. Sen haluaisi jatkuvan vaikka kuinka pitkään, mutta onneksi elokuva lopetetaan tyylikkäästi ja loppukuvat jättävät tarinan elämään ikuisesti.

Anamorfinen 2.30:1-suhteen kuva on huipputasoa ja peittoaa mukavasti normaalijulkaisussa nähdyn kuvan. Deluxe Editionin kuva on siirretty onnistuneesti HD-laatua vastaavaksi (ainakin kannen mukaan) ja lopputulos on tarkka ja kirkas. Toisin kuin normaalijulkaisussa, liika sähköisyys on poistunut ja kuva ei töki enää niin ärsyttävästi tietokonetehosteiden kohdalla. Alun sukelluskohtauksissa värit leviävät melko jyrkästi mustaan, mikä aiheuttaa pientä sähköisyydeltä näyttävää ilmiötä, mutta tämä johtunee syvänmerensukelluksen voimakkaasta valaistuksesta. Kontrastisimmissa kohdissa kuva värisee paikoin aavistuksen, mutta tämä on lähes mitätöntä. Värit toistuvat kuten pitää, ja värimäärittely on tunnelmaan sopivaa. Kuva on myös ihanan puhdas ja roskaton.

Huikean kauniin soundtrackin elokuvaan on säveltänyt James Horner, joka Aliensin (1986) jälkeen ei uskonut paljon vaativan Cameronin enää palkkaavan häntä. Braveheartin (1995) musiikin kuultuaan Cameron ihastui ja halusi Hornerin tekevän musiikin myös Titaniciin. Tästä syystä näiden kahden elokuvan musiikit muistuttavat paljon toisiaan. Cameron ei ensin halunnut elokuvaan tunnuskappaletta, ei edes lopputeksteihin, mutta James Horner ja Will Jennings tekivät häneltä salaa My heart will go on -kappaleen, jonka esittää Céline Dion. Kyseinen laulu voitti Oscarin parhaasta tunnussävelmästä ja se on kaikkien tuntema klassikko vielä tänäkin päivänä.

James Cameron halusi ensin Enyan tekevän musiikin elokuvaan, mutta hän kieltäytyi. Enyan musiikkia on kuitenkin käytetty yhdessä trailerissa, mistä saa hienosti esimakua siitä, mitä Cameronilla oli mielessä. Vaikka trailerissa kuultavat kappaleet Pax Deorum ja Book Of Days sopivatkin upeasti elokuvaan, jälkeenpäin kyllä huomaa, ettei James Hornerin sävellyksiä parempaa musiikkia olisi voinut löytää.

Musiikki on ehkä elokuvahistorian hienointa, eikä uudelleen masteroitu Dolby Digital 5.1 EX -ääniraita anna valittamisen aihetta. Sen lisäksi tarjolla on vielä muhkea DTS ES 6.1 -ääniraita, joka tarjoaa vielä entistäkin enemmän herkkua normaalia parempien kotiteattereiden omistajille. Äänisuunnittelu on muutenkin aivan upeaa. Uppoavan laivan vääntyilevät rakenteet ulvovat komeasti ja kaikkia kanavia on hyödynnetty kiitettävästi.

Deluxe Collector’s Editionia on mainostettu nimenomaan extended-versiona, mikä antaa nimellään hieman väärän kuvan DVD-boxin sisällöstä. Kyseessä on kyllä runsain lisämateriaalein varustettu versio, mutta itse elokuva ei silti ole pidennetty. Sen sijaan poistettuja kohtauksia nähdään kokonaan erillisinä. Niitä on mukaan laitettu 29 kappaletta, joskin elokuvasta poistettua materiaalia olisi varmaan ollut enemmänkin. Mukana olevat kohtaukset ovat kuitenkin mielenkiintoisia ja ne valottavat monia elokuvaan päätyneitä asioita tarkemmin. Tosin esimerkiksi Jackin ja Calin palvelijan Lovejoyn tappelu on hieman liioiteltua toiminnanhakuisuutta, ja on todellakin hyvä, ettei se päätynyt elokuvaan asti.

Itse elokuvan sekaan on pilkottu 61 lyhyttä dokumenttipätkää, joissa käsitellään suureksi osaksi vain tehosteiden tekoa. Nämä voi katsoa kahdella tavalla: joko katsoen koko elokuvan ja dokumentit nähdään juuri sisältöönsä liittyvissä kohdissa, tai katsoen kaikki yksitellen erikseen.

Osa lisämateriaaleista tarjoaa myös kiitettävästi huumoria. Hyvinä esimerkkeinä muun muassa kaksi ensimmäistä parodiaa, sekä etenkin tuotantoryhmän kuvaamat pätkät kuvaustilanteista. Kiinnostavaa kuunneltavaa ovat myös James Cameronin kommenttiraidat sekä elokuvaan että poistettuihin kohtauksiin.

Parodiat ovat jokseenkin tyhmiä, ja ainoastaan ensimmäinen niistä onnistuu naurattamaan kunnolla. Internetistäkin löytyvä piirretty jänisparodia on myös ihan pirteä välipala. Mitä tulee vaihtoehtoiseen (tai oikeammin alkuperäiseen) loppuun, menee koko juttu melko läskiksi. Tällaisenaan se toimii hyvin, mutta elokuvassa se olisi onnistunut pilaamaan kaiken. Yhdessä parodiassa nähdään myös tylsä Ben Stiller, joka ei saa aikaiseksi kotikatsomossa edes hymähtelyä.

Kommenttiraitoja riittääkin sitten enemmän kuin tarpeeksi. Pelkästään koko elokuvan pituudelta niitä on tarjolla neljä erilaista. Lisäksi myös osaan lisämateriaaleista on laitettu kommentit, jotka saa toki katsottua myös ilman niitä. Kaikki raidat ovat ilman muuta kuuntelemisen arvoisia, mikäli tarkat taustatiedot kaikkeen elokuvaan liittyvästä kiinnostavat. Kommenttiraitojen ja elokuvan sisäisten lyhytdokumenttien lisäksi muuta lisämateriaalia löytyy seuraavasti:

Levy 2:

Vaihtoehtoinen loppu (9:01)
Musiikkivideo: Celine Dion - My heart will go on (4:32)

Levy 3:

29 poistettua kohtausta (44:36)
3 parodiaa
- Saturday Night Live Skit (4:48)
- MTV Skit (4:23)
- Titanic in 30 seconds with Bunnies (0:47)

Levy 4:

TV Specials:
- HBO First Look: The Heart of the Ocean (27:32)
- Fox Special: Breaking New Ground (42:46)
Press Kit Featurettes (18:20)
7 traileria (19:06)
8 TV spottia (3:43)
62 kuvaa käsittävä julistegalleria
2000 kuvaa käsittävä galleria
1912 New Reel (2:12)
Construction Timelapse (4:19)
Deep Dive Presentation (15:32)
Titanic Crew Video (17:28)
Titanic Ship’s Tour (7:35)
Videomatics (3:12)
Visual Effects (5:37)
Titanic Sinking Simulation (1:51)

Titanic on elokuva, joka kaikkien pitää nähdä jo yleissivistyksenkin vuoksi. Kyseessä on James Cameronin vahvalla tyylillä luotu historiallisen suuronnettomuuden ja kuolemattoman rakkaustarinan yhdistävä mestariteos, jonka lavastusta ja musiikkia ei voi kehua liikaa. Ainoa harmittamaan jäävä asia on tökerö suomenkielinen tekstitys. Deluxe Collector's Edition on hankinnan arvoinen, vaikka perusversio DVD:stä löytyisikin jo hyllystä.