Jos 1980-lukua kuvaamaan pitäisi valita yksi elokuva, olisi Tony Scottin vuonna 1986 ohjaama Top Gun vähintäänkin palkintosijoilla. Scottia paremmin Top Gunin takaa tosin muistetaan tuottaja Jerry Bruckheimer yhdessä edesmenneen kollegansa Don Simpsonin kanssa. Sekä tietenkin tuolloin 24-vuotias Tom Cruise, jolle Top Gun merkitsi katapulttimaista syöksyä tähtitaivaan kuumimmaksi nimeksi yhdessä yössä.  

En usko, että tämän median lukijoista löytyy kovinkaan montaa sellaista, joille Top Gun ei olisi läpeensä tuttu teos. Kaikesta huolimatta pieni kertaus elokuvan tarinasta lienee paikallaan. USA:n laivasto huolestui 1960-luvun lopulla hävittäjäpilottiensa ilmataistelutaitojen heikentymisestä siinä määrin, että perustettiin koulu, jossa laivaston parhaita lentäjiä koulutetaan vielä paremmiksi. Koulun virallinen nimi on US Navy Fighter Weapons School, mutta niin lentäjät kuin heidän kouluttajansa tuntevat laitoksen nimellä Top Gun.

Cruisen näyttelemä Pete "Maverick" Mitchell on kiistattoman lahjakas, mutta pakonomaisesta näyttämisen tarpeesta kärsivä hävittäjälentäjä, jolla on vaikeuksia auktoriteettien kanssa. Sattuman oikusta Maverick yhdessä tiukasti jalat maassa pitävän tutkaupseerinsa Nick "Goose" Bradshaw:n (Anthony Edwards) kanssa saa tilaisuuden osoittaa kykynsä ottamalla Top Gunissa mittaa laivaston parhaista piloteista. Maverickin ykköshaastajaksi kohoaa toisen nousevan tähden, Val Kilmerin, näyttelemä Tom "Iceman" Kazansky. Iceman on Maverickin vastakohta joka suhteessa: kylmänviileä ja tiukasti ohjeita noudattava taistelija, ja hän vihaa Maverickia ensi tapaamisesta lähtien. Tarinan romanttista jännitettä puolestaan rakennetaan Maverickin ja Top Gunin siviilikouluttajan Charlotte "Charlie" Blackwoodin (Kelly McGillis) välille.

Tuottaja Jerry Bruckheimer sai idean elokuvaan luettuaan lehtiartikkelin, jossa kerrottiin Yhdysvaltain laivaston pilottien eliittikoulusta, Kalifornian Miramarissa. Varsinainen neronleimaus Bruckheimerilta ja Simpsonilta oli taivutella USA:n laivasto tukemaan elokuvan tekoa. Tämä mahdollisti kuvaamisen aidossa ympäristössä, Miramarissa ja lentotukialus U.S.S. Enterprisella. Elokuvan tekijöille tarjoutui myös mahdollisuus kiinnittää elokuvakamera todelliseen F-14 -hävittäjään. Ilmailukohtauksia puolestaan oli tekemässä eturivin stunt-pilottien lisäksi Top Gun -pilottien valiojoukko. Top Gunin ilmassa kuvatut jaksot kuuluvatkin näyttävimpiin lajissaan ja päihittävät koska tahansa monien tuoreempien elokuvien tietokoneella tehdyt vastaavat kohtaukset. Olkoonkin, että ultramoderneja neuvostoliittolaisia taistelukoneita joutuvat näyttelemään parin vuosikymmenen takaiset amerikkalaiset F-5 -koulutuskoneet punatähdillä maskeerattuina.

Bruckheimerin ura sai Top Gunin menestyksestä mukavasti nostetta, ja hän on parin vuosikymmenen ajan pysynyt uskollisena hyväksi koetulle metodille, jolla syntyy takuuvarmasti toimivaa pop-corn -viihdettä elokuvateatterien kesäohjelmistoon. Taiteellisia ansioista miehen tuottamista elokuvista on turha etsiä, mutta toiminnallista viihde-elokuvaa hakevat katsojat ovat harvoin kokeneet pettymystä "produced by Jerry Bruckheimer" -suosituksella varustettuihin elokuviin.

Top Gunin käsikirjoitus on suorastaan lapsellisen typerä, ja täynnä genren kuluneimpia kliseitä sekä  toinen toistaan epäuskottavampia tapahtumia. USA:n puolustusvoimien aktiivisen osallistumisen ansiota puolestaan lienee, että elokuvasta on turha hakea kriittistä suhtautumista sen enempää sotimisen mielekkyyteen kuin Yhdysvaltain toteuttamaan hyökkäyspolitiikkaan.

Parin vuosikymmenen aikana tätä elokuvaa on pyritty tulkitsemaan ties mistä näkökulmista. Erityisen runsaasti kannatusta ovat saaneet elokuvasta löytyvät homoeroottiset viittaukset. Mitä muuta taivaita ääntä nopeammin halkovat, tultasyöksevät suihkuhävittäjät ovat kuin jättimäisiä fallossymboleja? Puhumattakaan Cruisen ja Kilmerin kiiltäväksi öljytyistä ylävartaloista, joita elokuvassa esitellään useaan otteeseen. Huvittavaa on, että elokuvassa nähtävässä beach-volley -pelissä ainoa paitansa päällä pitävä on hintelähkö Anthony Edwards. Niin ikään elokuvan kiinteimmät siteet muodostuvat pilotin ja hänen tutkaparinsa välille. Vaimot ja tyttöystävät kuvataan sivustakatsojina, joiden rooliin kuuluu tukea elokuvan sankareita. Kuulostaa enemmän äidin kuin vaimon osalta.

Kaikinpuolisesta typeryydestään ja militaristisesta arvomaailmastaan huolimatta Top Gun on erinomaisen viihdyttävää katsottavaa, tarjoten runsaan puolentoista tunnin annoksen vuoristoratamaista, aivotonta ja hetkeksikään taukoamatonta toimintaa. Eikä sovi unohtaa elokuvan unohtumatonta musiikkiraitaa. Lieneekin jossain määrin makuasia, pitääkö Top Gunia rock'n'roll -musikaalina vai toimintaelokuvana, jota ryyditetään vauhdikkaalla musiikilla. Avauskohtauksen taustalla pauhaava Kenny Logginsin Danger Zone potkii tarinan käyntiin vakuuttavalla temmolla, ja lisää seuraa: Berlin-yhtyeen Take My Breath Away ei turhaan muodostunut jättihitiksi tämän elokuvan ansiosta. Top Gunin kertakuulemalta päähän tarttuvan taustamusiikin on säveltänyt kasarileffojen vakionimi Harold Faltermeyer. Lieneekö maailmassa vuoden 1986 jälkeen järjestetty ensimmäistäkään lentonäytöstä, jota ei olisi käynnistetty Top Gun -teemalla, rohkenen epäillä.

Kuva
Edelliseen DVD-painokseen verrattuna kuva on restauroitu perusteellisesti uudelleen. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Top Gun julkaistaan missään kotikäyttöön tarkoitetussa formaatissa alkuperäisessä kuvasuhteessa, 2.40:1. Kaikki edelliset laajakuvaversiot ovat olleet 2.00:1 -kuvasuhteella. Koska elokuva on kuvattu Super 35:lle tarkoittaa tämä kuitenkin sitä, että kuva-ala on itseasiassa pienempi kuin aikaisemmissa versioissa. Siitä huolimatta 2.40:1 -suhteiseksi tarkoitettu kuva näyttää selvästi paremmin sommitellulta kuin edellisen DVD-julkaisun kuva.

Myös kuvan värisävyt ja terävyys ovat parantuneet radikaalisti, kuten myös yksityiskohtien toisto. Lisäterävöitys on tosin tuonut kuvaan ripauksen kohinaa, mutta ei millään muotoa häiritsevässä määrin.

Ääni
Kuten kuva, myös DVD:n ääniraidat ovat läpikäyneet perusteellisen kasvojenkohotuksen. Valittavana on sekä Dolby Digital 5.1 EX että DTS 6.1 ES (Discrete) -ääniraidat, joista kumpikin on mestarillista työtä. Elokuvan dialogi toistuu esimerkillisen kirkkaasti, mutta vielä tärkeämpää tämän elokuvan kohdalla on se, että äänitehosteet toistuvat hienosti. Vanhaan DVD-julkaisuun verrattuna erityisesti tehosteiden suuntaavuutta on parannettu oleellisesti.

Suihkukoneiden jälkipolttimet puolestaan syöttävät subwooferille todella maukkaita jyrinöitä, joskaan aivan vaikuttavimpien 2000-luvun toimintarymistelyjen tasolle ei päästä.

Lisämateriaali
Levy 1:

Kommenttiraita
Elokuvaa kommentoivat Tony Scott, Jerry Bruckheimer, toinen käsikirjoittaja Jack Epps Jr., laivaston edustajina kapteeni Mike Galpin, tekninen neuvonantaja Pete Pettigrew ja vara-amiraali Mike McCabe. Kommenttiraita on koostettu yhdistelemällä useita eri lähteitä. Scott, Bruckheimer ja Epps ovat nauhoittaneet kukin oman osuutensa erikseen, kun taas laivaston edustajat ovat olleet yhteisessä nauhoitussessiossa. Monista muista leikkaa & liimaa -kommenttiraidoista poiketen Top Gunin kommenttiraita kuitenkin etenee sujuvasti, ja on kaikin puolin sisältörikas katsaus elokuvan syntyvaiheisiin.

Musiikkivideot (17:01 / 1.33:1 / DD 2.0)
Kenny Loggins: Danger Zone (3:57)
Berlin: Take My Breath Away (4:31)
Loverboy: Heaven in Your Eyes (4:06
Harold Faltermeyer & Steve Stevens: Top Gun -Anthem (4:27)

TV-mainokset (3:53 / 1.33:1 / DD 2.0)
Seitsemän USA:n markkinoille suunnattua TV-mainosta

Levy 2:

Kaikki kakkoslevyn materiaali on varustettu Dolby Digital 2.0 -ääniraidalla. Kuvasuhde on pitkässä dokumentissa, storyboards-esittelyssä ja kuvagalleriassa anamorfinen 1.78:1, vanhemmassa materiaalissa 1.33:1.

Dokumentti: Danger Zone: The Making of Top Gun (147:40)
Liki kaksi- ja puolituntinen dokumentti on jaettu kuuteen osaan, jotka on mahdollista katsoa erikseen tai yhtenä kokonaisuutena. Osien alaotsikot kertovat oleellisen niiden sisällöstä:

• From the Ground Up - Pre-Production (30:00)
• Playing with the Boys - Production: Land & Sea (26:40)
• The Need for Speed - Production: Air (28:26)
• Back to Basics - Visual Effects (17:07)
• Combat Rock - The Music of Top Gun (21:32)
• After Burn - Release & Impact (23:55)

Kaikessa kattavuudessaan kyseessä on ehdottomasti eräs perusteellisimmista ja mielenkiintoisimmista koskaan tehdyistä elokuvadokumenteista, joka tarjoaa paatuneellekin Top Gun -friikille runsaasti uutta informaatiota.

Storyboards: Multi-Angle with Commentary (6:56)
Flat Spin (4:03)
Jester's Dead (2:53)
Tony Scott valottaa kuvakäsikirjoitusten käyttöä elokuvan tekoprosessissa.

Kuvagalleria
Kokolma still-kuvia, mukana on sekä kuvauspaikalla otettuja kuvia että elokuvan mainostamiseen käytettyä kuvamateriaalia.

Lisäksi mukana on kolme elokuvan kuvausten yhteydessä tallennettua lyhyttä dokumenttia:

Behind the Scenes (5:32)
Kuvauspaikalla taltioitu lyhyt pätkä, jolla ei juuri ole informaatioarvoa.

Survival Training (7:32)
Pääsemme seuraamaan koulutusjaksoa, jonka elokuvan näyttelijät joutuivat läpikäymään ennen kuvausten aloittamista.

Haastattelu: Tom Cruise (6:42)
Elokuvan ykköstähti kertoo kuinka hän päätyi mukaan Top Guniin ja millaiset olivat hänen kokemuksensa F-14:n kyydissä istumisesta sekä lentotukialuksella kuvaamisesta.

Yhteenveto
Rambon ja Commandon kaltaisten kylmän sodan reliikkien tavoin Top Gun on synonyymi USA:n 1980-luvun reaganilaiselle maailmanpolitiikalle. Monista muista aikalaisistaan poiketen, Top Gun onnistuu kuitenkin kaikinpuolisessa typeryydessään olemaan vuoristoratamaisella tavalla viihdyttävä elokuva, jonka siirappinen käsikirjoitus ja stereotyyppiset henkilöhahmot vetävät hymyn suupieliin useammankin katselukerran jälkeen.

Elokuvan ilmataistelukohtaukset kuuluvat lajissaan näyttävimpiin koskaan filmille taltioituihin, ja nyt ne ovat saaneet tuekseen sellaisen kuvan- ja äänenlaadun, joiden turvin tämä julkaisu on ehdotonta kotiteatterin esittelymateriaalia.