Elokuva
Eletään 1970-lukua Keminmaalla. Kuusivuotiaan Peten (Olavi Angervo) mielikuvitusleikkien täyttämä maailma kokee kovan kolauksen, kun rakastavan äidin (Matleena Kuusniemi) ja poliisina toimivan isäpuolen (Samuli Edelmann) seesteiseen arkeen luikertelee käärmeenä alkoholi rumine sukulaisineen. Pakopaikaksi perhehelvetistä Petelle muodostuu mummola, missä mamma (Marja Packalén) pitää huolta ja pappa (Ismo Kallio) kertoo hurjia tarinoita, jotka ruokkivat selkeästi taiteellisen lapsen mielikuvitusta.

Kymmenissä elokuvissa ja tv-sarjoissa meillä ja muuallakin näytellyt Peter Franzén on osannut imeä monista ohjaajistaan parhaat puolet ja taitanut suodattaa kokemuksistaan oman äänen ja näkemyksen, joka jalostuu komeasti omaelämäkerrallisessa debyyttielokuvassa Tumman veden päällä. Fokus on viisaasti Petessä, jonka kautta meille suomalaisille niin surullisen tutut tapahtumat nähdään ja koetaan, joskin lapsen näkökulma tuo elokuvaan myös kivasti iloa ja jopa leikkisyyttä.

Ohjaajan välillä viljelemät surrealistiset jaksot, joissa symbolisesti vipeltää Peten ainoa tuki ja turva, valona liitelevä mielikuvitusolento, eivät välttämättä tuo lisäarvoa realistisesti kuvattuun ja erinomaisen sisäistetysti näyteltyyn alkkariarkeen. Pienistä temaattisista notkahduksistaan huolimatta Tumman veden päällä pysyy upeasti ensikertalaisen ohjaajansa hanskassa ja valaa uskoa, että Franzénin juuri julkaistu muistelmateoksen jatko-osa, Samoilla silmillä, saa myös valkokangassovituksen yhtä taitavasti kerrottuna.

Samuli Edelmann tekee yhden hienon uransa huikeimmista rooleista rakastavasta Pertti-isästä yhdenkin ryypyn jälkeen väkivaltaiseksi öykkäriksi muuttuvana, ja tekojaan sydäntä raastavasti myöhemmin katuvana säälikimppuna, jota kohtaan katsojan tunteet risteilevät vihasta anteeksiantoon. Edelmann tekee uskomattoman hienoa työtä lähes näkymättömin elein näytellessään satuttavan aidosti ihmistä, joka rikkoessaan perheensä rikkoo myös itsensä. Matleena Kuusniemi nousee niin ikään uusiin sfääreihin kovia kokevana äiti-Eevana, Ismo Kallion tehdessä takuutyötä lapsenlapsiaan pyyteettömästi rakastavana isoisänä. Roolissaan uskomattoman aito ja avoin nuori Olavi Angervo on todellinen löytö. Ohjaaja Franzén näyttelee itse omaa biologista isäänsä, Helsingistä silloin tällöin jälkikasvuaan katsomassa piipahtavaa Kakea.

Yhteenveto
Vahvasti näytelty laatudraama aidoista asioista suurella sydämellä.