Elokuva
Turkulaisten kyseenalainen ylpeys, renttudekkari Jussi Vares (Antti Reini), kuulee toimittajakaveriltaan Ruuhiolta (Mikko Leppilampi), että tämä olisi onnistunut selvittämään kuusi vuotta aiemmin tapahtuneen tangokuningas Harry Koivikon murhan. Kun Ruuhio ykskaks katoaa, Vares alkaa penkoa tapausta tarkemmin, varsinkin kun journalistinretkun tyttöystävä, taksillaan Jussia monesti kuskannut Anna (Maria Järvenhelmi), painostaa etsivää tekemään mitä etsivien on tehtävä. Sykerö murhavyyhti saa uusia kierroksia, kun seudulle kaahaa vanha tuttu, Sörkan vankilasta lomille päässyt Veikko Hopea (Jussi Lampi), joka ei ole alkuunkaan unohtanut pakastustaan Porin tapauksessa.

Kuudes, ja näillä näkymin myös armeliaasti viimeinen, Vares, lisänimellä Pimeyden tango, jatkaa samojen pohjamutien penkomista kuin kolme saman ohjaajan aikaisempaakin osaa. Yksi syy lupaavasti alkaneen sarjan lopsahtamiseen on ilman muuta neljä sekstetistä ohjannut Lauri Törhönen (ne kaksi parempaa ohjasi Anders Engström) , joka toki vetoaa mediassa kuvausaikataulujen tiukkuuteen ja yleiseen hässäkkään, mutta joka tosi asiassa ei osaisi ohjata edes liikennettä. Kun elokuvan tekemisen kolmesta tärkeimmästä elementistä, ymmärrys, näkemys ja kokemus, Törhösellä on ainoastaan viimeistä, ja sitäkin varsin arvelluttavin ansioin, lupakirja julkisesti esitettävien teosten tekemiseen olisi syytä evätä herralta mahdollisimman nopeasti.

Mika Karttusen käsikirjoitus Reijo Mäen romaanin pohjalta on sitä tuttua tohinaa, pikkuisen seksiä, enemmän väkivaltaa ja vähyydestä huolimatta silti aivan liikaa tyhmää läppää Vareksen vakikavereiden, kirjailija Luusalmen (Eppu Salminen), pastori Alasen (Matti Onnismaa) ja nilkkinarkki Kyypakkauksen (Jasper Pääkkönen), kanssa, tietenkin jallukaljoja juoden. Dialogi on muutenkin vaivaannuttavan keinotekoista, heitot muka-kultivoituneita ja epähauskoja. Nimekkäät näyttelijät lausuvat latteuksia pokka kovilla, ja sama suttuisuus varjostaa myös Reinin pelkkiä itsestäänselvyyksiä tyhmemmille selostavaa narraatiota.

Ilman Reinin karheaa karismaa Varekset jälkeen Juha Veijosen tuskin olisivat saaneet teatterikierrostaan, sillä miehessä on niin tuhti annos chandlerimaista yksityisetsivää, jonka peruspaheita ovat ne kaikki kliseisimmät, halpa viina ja villit naiset. Muhkea Jussi Lampi on elokuvan toinen onnistuja, onhan karhumainen psykopaatti Veko Hopea myös yksi Mäen karaktäärikatalogin mielenkiintoisimmista luomuksista, vaikka Törhönen onkin tehnyt kaikkensa saadakseen hahmosta pelkän sarjakuvatappajan. Sivummalla pitkin poikin Suomen entistä pääkaupunkia risteilevän kohelluksen kurveissa näyttäytyvät muun muassa selkärankansa säilyttänyt Ilkka Heiskanen komisario Hautavainiona, Antti Virmavirta hörhönä insinööri Vehmasena ja Sari Havas tämän omiaan juonivana vaimona. Anna-Leena Härkönen piipahtaa kuvissa venäläisenä Olgana ja laulajaksi halajavana ex-missi Donnana nähdään ex-missi Lola Wallinkoski, joka ikävä kyllä myös laulaa.

Yhteenveto
Vertauskuvallisesti niin elokuva kuin koko saagakin päättyy hätäisesti kyhättyyn ja epäaitoon tussahdukseen.