Elokuva
Turkulainen renttudekkari Jussi Vares (Antti Reini) saa uuden toimeksiannon, kun varakas lakihaukka Pauli Kontio (Carl-Kristian Rundman) palkkaa salakytän vaklaamaan vaimonsa (Rebecca Viitala) hameen alle pyrkivää latinogigoloa Jesus Loboa (Ilkka Villi). Nopeasti Vares huomaa, että myös kuntosaliyrittäjä Voitto Fjäderillä (Ari Wirta) ja tämän kainaloisella Ingalla (Katja Kiuru) on jotain tekemistä liukasliikkeisen naistenaurattajan kanssa. Kun kaiken kukkuraksi Kakolasta karkaa vielä psykoottinen vanki Torsten Rapp (Pete Manninen), homma muuttuu hengenvaaralliseksi jokaiselle pelurille.

Kolmannen kerran toivoisi sanovan toden, mutta Vares - Sukkanauhakäärme tökkii ja laahaa miltei yhtä huonosti kuin edellinenkin veto, Huhtikuun tytöt. Syitä ei kaukaa tarvitse hakea: tuottaja Markus Selinin pinkeäksi kiristämä aikataulu ei mahdollista kunnollisia jälkitöitä, eikä ohjaaja Lauri Törhösen ammattitaidottomuus anna eväitä muullekaan onnistumiselle.

Saippuasarjamaisesti Törhönen kierrättää Turun tuttuja ilmakuvia irrallisten kohtausten väleissä, eikä anna muutenkaan Jari Mutikaisen kuvakomppiksille tai kamera-ajoille aikaa täyttää tehtäviään. Törhosen täydellisesti puuttuva rytmitaju tekee myös kokonaisuudesta nykivän ja töksähtelevän, jota ei auta Mika Karttusen täyteen tupattu ja helvetin huonolla dialogilla pakkomakeutettu käsikirjoituskaan. Reijo Mäen romaaneissa sukkelasti sujuva sanailu tuntuu valkokankaalta artikuloituna jäykältä ja naiivilta. Teknisesti Sukkanauhakäärme näyttääkin hätäisesti kuin liukuhihnalla telkkarille kasatulta jaksolta, jonka vetävimmistä soundeista vastaavat Samuli Laiho ja DJ Slow kansainväliset mitat täyttävällä scorellaan, josta varsinkin Vareksen pääteema kuulostaa ihan vallan loistavalta.

Antti Reinin rentturomantiikalla pötkitään yllättävän pitkälle, mutta ei rooliinsa kuin syntynyt karismakarhukaan yksin jaksa raahata reikäistä purkkia kuiville. Sivurooleista kiitettävät arvosanat ansaitsevat Rebecca Viitalan aidon arka Annika, Pete Mannisen maaninen Rapp sekä automaattiohjauksella tasavarmat roolit vetävät Carl-Kristian Rundman ja Markku Toikka Vareksen kollegana Vaseniuksena. Miinusta löysään kakkuun tuovat taas Katja Kiurun korkealta ylinäytelty Inga, Juho Markkasen naurettava goottidiileri Nero ja Vesa Wallgrenin typerä linnaliideri Kunkku. Sääliksi käy myös mukavan aitoja Ari ”Pätkä” Wirtaa ja Laura Eloa, jotka joutuvat äärimmäisen epäedulliseen asemaan lausuessaan läpiä päihinsä itsestään selvyyksiä jankkaavan käsiksen orjina.

Luonnollisesti paikalla poikkeavat myös Vareksen vakivenkulat: Maria Järvenhelmen antelias taksikuski Anna, Jasper Pääkkösen ärsyttävä narkkikalvi Kyypakkaus, Eppu Salmisen epähauska Luusalmi ja Matti Onnismaan turha Pastori Alanen. Ilkka Heiskanen on sentään oma jämpti itsensä komisario Hautavainiona.

Yhteenveto

Kiire ja ahneus näkyvät joka käänteessä, ja lupaavasti Pahan suudelmalla (2010) alkanut sekstetti uhkaa kääntyä jo parodiaksi itsestään. Seuraavat seikkailut tulevat teattereihin vasta 2012, joista ensimmäisenä tammikuun 6. päivä enskariinsa tuleva, Anders Engströmin ohjaama Kaidan tien kulkijat, lupaa ainakin ohjaajan vaihdoksellaan parannusta konseptiin.