Elokuva

Tunteisiin vetoavat draamat, joiden pääosissa esiintyvät mielisairaat, kehitysvammaiset tai muuten vakavasti sairaat ihmiset, ovat aina olleet omiaan ryöväämään Oscar-pystejä. Vuonna 1975 valmistunut Yksi lensi yli käenpesän kahmi itselleen Oscar-gaalassa jopa viisi takanreunan koristetta. 70-luku oli yhteiskuntakriittisen elokuvan kulta-aikaa, mutta Milos Formanin mielisairaaladraama ei teemastaan huolimatta iske epäkohtiin kovinkaan purevasti. Elokuva on kuitenkin äärimmäisen viihdyttävä ja elämänmakuinen draama erinomaisilla näyttelijöillä hyöstettynä.

Jack Nicholson esittää Randle P. McMurphya, suulasta taparikollista, joka passitetaan osavaltion mielisairaalaan arvioitavaksi. Uneliaassa päivärytmissään vellova sairaala saa hieman vipinää aneemisille käytävilleen McMurphyn ilmaantuessa kuvaan. McMurphy arvioi nopeasti tilannetta, eikä aikaakaan, kun mies jo esittelee parannusehdotuksia niin sairaalan henkilökunnalle, kuin itse potilaillekin. McMurphy saa kuitenkin pian huomata, että rauhalliselta vaikuttavan ilmapiirin alla piilee kova henkinen kuri, josta pitkälti vastaa kylmänviileä hoitaja, Ratched (Louise Fletcher). McMurphyn ja Ratchedin asetellessa nappejaan vastakkain, jää heidän väliinsä koko mielisairaalaan monipäinen potilaskaarti. Kilpailu alkakoon.

Yksi lensi yli käenpesän on melko arasta aiheestaan huolimatta leppoisa ja hyväntuulinen draama, johon ollaan sekoitettu mukaan myös aimo annos huumoria. Rohkeimmillaankin se tarjoilee lähinnä mielikuvia alla piilevästä ahdistuksesta, eikä elokuva tunnu uskaltavan ottaa aiheeseen suuremmin kantaa. Viihdyttävyys on kuitenkin huipussaan McMurphyn iloitessa suljetun TV-ruudun ääressä suosikkipelaajiensa kunnareista. Elokuva tarjoaa monen monta lämminhenkistä ja mieltä piristävää koko perheen kohtausta. Helposti lähestyttävä tarina ja miltei hellyyttävä tunnelma ovatkin varmasti päätekijöitä, jotka ovat muodostaneet elokuvasta suuren kestosuosikin.

Tsekkoslovakialainen ohjaaja, Milos Forman, jonka tuorein elokuva on muutaman vuoden takainen, niin ikään mainio Man on the Moon (1999), on luonut toimivan mielisairaalaympäristön. Ahtaissa pielissä pyöriskelevä elokuva luo mukavaa eristäytyneisyyden tuntua - eikä vähiten Jack Nicholsonin kuuluisan, yli piikkilanka-aitojen kantavan haikean katseen vuoksi. Elokuva yllättää paikoitellen osuvilla leikkauksillaan, mutta pääasiassa elokuvan visuaalinen ilme on hyvin tavanomainen, niin hyvässä kuin pahassakin.

Yksi lensi yli käenpesän näyttelijäkaarti on erittäin tasokas, sisältäen myös huomattavan määrän mainioita debyyttirooleja. Jack Nicholson elokuvan keskeisimmässä roolissa tekee jälleen kerran mahtavaa työtä, saatuaan myös ohjaajalta paikka paikoin vapaat kädet improvisoimiseen. Nicholson tulkitsee erittäin antaumuksellisesti ja todentuntuisesti pikkurikollista, joka pienestä rappioluonteestaan huolimatta heitetään täysin terveenä keskelle mielisairaalan monimuotoista potilasjoukkoa. Mielenkiintoinen ja sinänsä ennalta-arvattava kysymys kuuluukin: kuka heistä on oikeasti sairas ja kuinka vahva on sairaalan henkilökunnan moraalinen selkäranka?

Pienemmissä sivurooleissa nähdään onnistuneita suorituksia kautta linjan. Christopher Lloyd on debyyttiroolissaan erityisen vakuuttava moni-ilmeisenä Taber-potilaana. Danny DeVito tekee puolestaan yhden uransa parhaimmista roolisuorituksista alati hymyilevänä Martinina. Hoitaja Ratchedia esittävä Louise Fletcher pokkasi viileän hillitystä roolistaan parhaan naispääosan Oscarin. Akatemian päätöksen taustalla olevat syyt pysyttelevät pimennossa. Lähinnä sivuosaa muistuttava roolinpätkä kaikessa yksinkertaisuudessaan - vähättelemättä silti Fletcherin onnistunutta roolisuoritusta - ei kieli kovin laajasta tarjonnasta vuoden 1975 Oscar-gaalassa.

Elokuva pohjautui Ken Keseyn hyvin menestyneeseen bestselleriin. Kuten niin moni muukin näkemyksellinen elokuva, myös Yksi lensi yli käenpesän jätti jälkeensä hiuksiaan repivän, tuohtuneen kirjailijan. Vuonna 2001 keskuudestamme poistunut Kesey oli muutamasta merkittävästä muutoksesta niin tulistunut ja katkera, ettei hän omien sanojensa mukaan koskaan katsonut valmista elokuvaa. Kesey kirjoitti itse myös elokuvan ensimmäisen käsikirjoituksen, joka kuitenkin hyllytettiin. Lopullisen käsikirjoituksen työstivät Bo Goldman ja Lawrence Hauben. Värikkäästä syntyperästään huolimatta käsikirjoitus on erittäin näppärästi kirjoitettu kokonaisuus, joka sisältää kaikki ensiluokkaisen perusdraaman piirteet ja oivallukset.

Itse Kirk Douglas osti alun perin oikeudet Keseyn tarinaan, josta hän työsti myös näytelmän. Näytelmästä ei kuitenkaan tullut menestyvä ja idea elokuvan tekemisesti lykkääntyi. Yli kymmenen vuoden jälkeen Kirk siirsi kirjan oikeudet pojalleen Michael Douglasille, joka jatkoi turhauttavaa työtä elokuvan aikaansaamiseksi. Isot studiot eivät innostuneet tarinasta, joten tekijätiimin, ohjaajaa myöten, piti olla erittäin halpa - toisin sanoen tuntematon sekä myös jokseenkin kokematon. Elokuva onkin hieno saavutus innokkaalta tekijätiimiltä, erityisesti Douglasin pojilta, jotka jaksoivat uskoa kiehtovaan tarinaan. Pikkubudjetilla kasatusta, aikanaan hyvinkin epätavallisesta elokuvasta muodostui yksi elokuvahistorian rakastetuimmista elokuvista.

Yksi lensi yli käenpesän on teemaltaan hyvin 70-lukulainen elokuva. Kerrassaan loistavan alun jälkeen elokuva kokee pieniä notkahduksia keskivaiheilla, säilyttäen kuitenkin mainion otteensa. Elokuvan näppärästi kirjoitettu dialogi sekä erittäin vakuuttavat näyttelijäsuoritukset kautta linjan pitävät hetkittäin harhailevaa tarinaa upeasti kasassa. Hieman syvällisempi ja jopa synkempikin ote olisi voinut olla paikallaan, mutta pikkuvioistaan huolimatta Yksi lensi yli käenpesän on hyvin viihdyttävä, tunteita herättävä sekä teemaltaan merkittävä elokuva.

Tekniikka
Elokuvan kuva (1,85:1 anamorfinen) on ikäisekseen elokuvaksi varsin hyvää tasoa. Vuonna 2001 digitaalisesti remasteroitu kuva on kuitenkin kauttaaltaan hieman rakeinen. Myös muutama roska on eksynyt kuvaan. Laajat pinnat elävät myös hitusen, mutta miltei kolmekymmentä vuotta vanha elokuva saa teknsiä puutteitaan hieman anteeksi. Kovin suurista ongelmista ei ole kuitenkaan kysymys.

Dolby Digital 5.1 -äänet ajavat mainiosti asiansa, mutta kovin ahnetta kanavatykitystä elokuva ei tarjoa. Pääasiassa etukanaviin keskittyvä äänimaailma on ehyt ja valmistusvuosi huomioon ottaen hyvä kokonaisuus. Monikanavajärjestelmä pääsee oikeuksiinsa lähinnä muutaman musiikkiosuuden ja paljon ääniä sisältävän sairaalamellakan yhteydessä. Tilavaikutelma on paikoitellen hyvinkin onnistunut, mutta kokonaisuudessaan takakanavat viettävät pääasiassa hiljaiseloa. Kovat huudot ja mylvimiset luovat paikoitellen ikäviä piikkejä, mutta suurimmaksi osaksi dialogi toistuu selkeästi eikä ongelmia juurikaan esiinny.

Elokuvan mainion ja kerrontaa tukevan musiikin on säveltänyt Jack Nitzsche, jonka musiikista olemme saaneet nauttia muun muassa Manaajassa ja Stand by Me -elokuvassa.

Lisämateriaali

Kahden levyn erikoisjulkaisu sisältää odotetusti runsaasti lisämateriaalia. Lisämateriaali on jaettu julkaisun molemmille levyille, keskittyen kuitenkin lähinnä toiseen, pelkästään lisämateriaalia sisältävään levyyn.

Levy 1

Ensimmäiseltä levyltä löytyy tekijätiimin tietojen ja Oscar-voittoesittelyn lisäksi kommenttiraita, jossa äänessä ovat ohjaaja Forman sekä tuottajat Michael Douglas ja Saul Zaentz. Kolmikko pitää huolen siitä, ettei hiljaisia hetkiä juurikaan synny. Kommenttiraita on kuitenkin nähtävästi nauhoitettu erikseen kaikilta kolmelta, sillä kuunnelmassa on selvästi havaittavissa häiritseviä leikkauksia, eivätkä miehet pääse puhumaan toistensa päälle. Toivottavaa olisi tietenkin ollut, että levy olisi sisältänyt yhden leikellyn ja täyteen ahdetun kommenttiraidan sijaan kaksi tai jopa kolme erillistä kommenttiraitaa. Paljon informaatiota suoltavalla raidalla äänessä on enimmäkseen elokuvan ohjaaja, joka kiinnostavan triviatiedon lisäksi jakelee näppäriä huomioita hahmojen ja tilanteiden kehittelystä.

Levy 2

Making of "One Flew Over the Cuckoo's Nest" -dokumentti (47:30) on ehdottomasti julkaisun lisämateriaalien parhainta antia. Erittäin informatiivinen ja paikoitellen hyvinkin yksityiskohtainen dokumentti käy läpi elokuvan taivalta pokkarista valkokankaalle. Äänessä ovat suurimmaksi osaksi elokuvan tuottajat ja käsikirjoittajat, mutta myös näyttelijät pääsevät muistelemaan vuosikymmenten takaisia tunnelmia. Dokumentti paljastaa muun muassa sen, kuinka syvälle näyttelijät joutuivat menemään rooleihinsa tyydyttääkseen ohjaajan tavoitteita.

Additional Scenes -osio (13:26) esittelee leikkauspöydälle jääneitä, erittäin tasokkaita kohtauksia. Melko lyhyt kooste kannattaa ehdottomasti katsastaa, sillä usein lisämateriaalilevyillä tarjoiltujen täysin merkityksettömien kohtauksien sijaan Additional Scenes sisältää mielenkiintoisia ja tarinalle merkitysellisiä kohtauksia, joita on ilo seurata.

Lisäksi levyltä löytyy elokuvan teatteritraileri.

Yhteenveto

Yksi lensi yli käenpesän on mukaansa tempaava draama, jonka valtteja ovat loistavat näyttelijäsuoritukset sekä alati kasvava viihdyttävyys. Muutamista pikkuvioistaan huolimatta elokuva on erittäin vahva ja rakastettava kokonaisuus, joka on ansainnut statuksensa modernin elokuvan klassikkona. Elokuvaa voi surutta suositella kaikille liikkuvan kuvan ystäville.

Special Edition -julkaisu on kokonaisuudessaan komea paketti. Elokuvan äänen- ja kuvanlaatu ovat ikäisekseen elokuvaksi vähintäänkin kohdallaan. Vielä kun lisämateriaaliakin on tarjolla runsaanlaisesti, on julkaisu kaikin puolin tasokas.