On joulukuun kuudes, Suomen itsenäisyyspäivä, ja presidentinlinnassa perinteinen vastaanotto täydessä vauhdissa. Itsenäisyyden juhliminen saa kuitenkin sysimustan käänteen, kun ovista pukkaa sisään äärivaarallinen serbi Vasa Jankovic (Sverrir Gudnason) vasalleineen automaattiaseet tulta sylkien. Jankovicilla on presidentti Koskivuolle (Robert Enckell) omalaatuinen ultimaattumi, Suomen pitää vapauttaa hänen Haagissa sotarikoksista tuomittu isänsä Borislav (Miodrag Stojanovic) suomalaisesta vankilasta välittömästi, muuten panttivankien tappaminen alkaa toden teolla. Neuvottelijaksi kriisiin määrätään suojelupoliisin ykkösnyrkki Max Tanner (Jasper Pääkkönen), joka saa pian kuitenkin huomata, että terroristien vaatimusten taustalla on jotain vieläkin vaarallisempaa. Tuekseen nopeasti eskaloituvaan tehtävään Tanner saa tutun kollegan, Ruotsin turvallisuuspalvelun Säpön Sylvia Madsenin (Nanna Blondell).

Ilkka Remeksen jo vuonna 2006 julkaisemaan menestysromaaniin perustuvan Omerta 6/12 -elokuvan matka valkokankaille on ollut mutkikas, eikä se voi olla näkymättä lopputuloksessa. Noin vuosi sitten alkaneiden ja vain kuusi viikkoa kestäneiden kuvausten alussa raportoitiin vaaratilanteista rekvisiitta-aseiden käytössä sekä myös auto-takaa-ajo kohtauksessa, jonka stunt-koordinaattori oli keskeyttänyt silloisen käsikiojoittaja-tuottaja-ohjaajan Antti J. Jokisen määräysten vastaisesti. Jokiselta lähti homma siinä määrin lapasesta, että henkilökunta kieltäytyi jatkamasta elokuvan tekemistä ja turvamiehet estivät lopulta jopa hänen pääsynsä kuvauspaikalle. Omertaa ehdittiin silloin kuvata neljän viikon ajan. Jokisen johdolla aikaansaadusta materiaalista valmiissa elokuvassa on noin minuutti.

Muutaman viikon seisonutta tilannetta hälytettiin paikkaamaan Aku Louhimies. Sama sähellys koski myös Jokisen käsikirjoitusta, sillä Remeksen tarina piti aluksi julkaista kahtena elokuvana, jonka jälkimmäisen osan ensi-ilta olisi vasta ensi syksynä, ensimmäisenkin version valmiiksi saattamisessa oli runsaasti ongelmia. Korjaajaksi tilattiin Louhimiehen luottokynäilijä Jari Olavi Rantala (mm. 8-pallo (2013), Tuntematon sotilas, 2017), joka saikin hämmästyttävän lyhyessä ajassa adaptoitua alkuperäisen tarinan yhden elokuva mittaiseksi, tosin suuria vapauksia ottaen.

Käsikirjoitus malttaa kuitenkin ensimmäisen näytöksen taustoittaa henkilöitään, vaikkei näihin sen suuremmin tarttumapintaa ole jäänytkään. Max Tanner kun on yksinäinen susi, joka hiukan kaipaa kosketusta, mutta tarpeen niin vaatiessa täysin omnipotentti operaattori, joka pärjää yksin suurempaakin vihollisjoukkoa vastaan. Mediarealismia haetaan käyttämällä Maikkarin tuttuja uutisankkureita raportoimaan tapahtumien käänteitä. Ja kun niin Louhimies kuin Rantalakin ovat kuitenkin monessa liemessä keitettyjä ammattireiskoja, niin ihan koherentin kokonaisuuden ovat miehet saaneet aikaan, vaikka eivät aivan omalla mukavuusalueellaan olekaan liikkuneet. Ei mitään mestarillista action-aatelista tai sen vaarallisempaa tehtävää, mutta muutamilla onnistuneilla käänteillä ryyditetyn, helposti katsottavan toimintajännärin kuitenkin. Pääpiirteittäin Suomen kalleimmaksi elokuvaksi budjetiltaan (n. 8 miljoonaa euroa) paisunut Omerta 6/12 on pohjiltaan suoraviivaista paukuttelua, rapakon takaisten rytinärainojen härmäläinen serkku, joka ei tekniikaltaan sen suuremmin jää jalkoihin. Toki kaikki on vain tehty hiukan pienemmin, mutta vauhtia ja käänteitä riittää silti hiukan vaativampaankin makuun.

Kansainvälistä huomiota voi kyllä jonkin verran olla tiedossa näyttelijöidenkin ansiosta, sillä pääkolmikosta Pääkkönen-Blondell- Gudnason jokaisella on näyttöjä myös Hollywoodissa. Pääkkösellä muun muassa Spike Leen kanssa tehdyt BlacKkKlansman (2018) sekä Netflixille tehty Da 5 Bloods (2020), Blondell taas on nähty mm. elokuvassa Black Widow (2021) ja Gudnason elokuvassa Borg/McEnroe (2017) sekä itsenäisessä, epäonnistuneessa jatko-osassa Lisbeth Salanderin tarinaan Se mikä ei tapa (2018). Kotimaan komeljanttareista mukana ovat mm. Pertti Sveholm Supon päällikkönä sekä pienemmissä läpikävelyrooleissa Joonas Saartamo, Laura Malmivaara, Kris Gummerus, Pekka Strang ja Eero Milonoff.

Jos vaikeuksien kautta ei nyt ihan voittoon asti olla yllettykään, niin ihan perusvarmaa tekemistähän Omerta 6/12 on, ei tässä säkkiin kannata tekijöiden pukeutua saatikka ripotella tuhkaa päälleen.Nyt liiankin kanssa aineksia ahnehtiva elokuva tullee toimimaan vieläkin paremmin joskus ensi vuonna nähtävänä 4-osaisena tv-sarjana.