Henry (Sebastian Hansen), hänen siskonsa Natalie (Emma Meyers), kiinteistövälittäjä Dawn (Danielle Brooks) ja entinen videopelimestari Garrett (Jason Momoa) tulevat tempaistuksi oudon portaalin kautta Ylämaailmaan, kuutiomaahan, missä jöötä pitää ilkeä Malgosha (Rachel House) kummallisine vasalleineen. Pelastaakseen mielikuvituksellisen ulottuvuuden ja päästäkseen kotiin nelikko tarvitsee Ylämaailmassa vankina olevan mestarimainari Steven (Jack Black) apua.

En ole koskaan ymmärtänyt Minecraft -pelin viehätystä. Ja vielä vähemmän sitä, miten juonettomasta hiekkalaatikkopelistä voidaan tehdä elokuva. Mutta katsos, vuonna 2011 julkaistu Minecraft oli viisi vuotta myöhemmin maailman myydyin PC-peli, joten ei ole ollenkaan ihme, että sen potentiaali muuttua käteiseksi nähtiin Hollywoodissa. Jared Hessin ohjaama ja viiden eri kirjoittajan luoma Minecraft-elokuva käyttää alkusysäyksenään Jack Blackille jo kahden leffan (2017 ja 2019) verran tuttua Jumanji-kikkaa, joissa niin ikään ulkopuoliset tulivat tempaistuksi sisään pelimaailmaan.

Pelin ystäville tarjolla on paljon tuttua, mutta myös uutta, jota puolen kymmenen käsikirjoittajan ryhmä on keksinyt tunkea tilkkeeksi joka puolelta vuotavaan tarinaansa, joka on pelkkä tekosyy heikoilla efekteillä kompastelevaan tekeleeseen. Minecraft-elokuva onkin ensisijassa fanituote, jonka tarkoituksena on tuottaa sen maailman tuntevalle katsojalle ahaa-elämyksiä. Juonta ei siis ole nimeksikään, kunhan nyt saadaan jollain pölinällä täytettyä tunti ja kolme varttia.

Ämpäriälytön touhu ja kohellus on kaikkia aisteja rasittavaa melskaamista, joihin suurin syy ovat kaiken kommunikaation huutamalla hoitavat Jack Black ja Jason Momoa, joiden raivostuttava ylitulkinta vie kaiken ilman ja tilan muilta näyttelijöiltä. Kuvissa piipahtaa myös Jennifer Coolidge. Suomeksi dubatussa versiossa ääneen pääsevät alan ammattilaiset, kuten Tume Uusitalo, Osku Ärilä, Riitta Havukainen, Petrus Kähkönen ja Sari Siikander.

Yksinkertaisen rasittava kohellus.